|
![]() |
![]() Jätinkirkot, Pohjois-Suomen kivikautiset "arvoitukset" |
Pohjanlahden molemmin puolin Merenkurkusta pohjoiseen on säilynyt kivirakennelmia, jotka ovat vielä tänäänkin niin vaikuttavia, että Suomen puolella niitä on yritetty selittää "muualta tulleiden" tekemiksi. Vähemmän on kiinnitetty huomiota siihen, että jätinkirkkojen levinnäisyys rajoittuu sopivasti muinaisen Kainuun alueeseen, eli ne liittyvät juuri sopivasti pohjoisimpaan suomalaisasutukseen. Löydöt ja maankohoamisen perusteella tehdyt ajoitukset sijoittavat jätinkirkkojen, tai "metelinkirkkojen" rakentamisajankohdan kampakeraamiseen kauteen. Miksi pohjois-suomalaisten esi-isät näkivät vaivan tehdä nuo silloisissa oloissa suunnattomat rakennelmat, ja miten heillä oli siihen varaa? | |||||
|
Viereiset kartat selvittävät Fennoskandian ja nykyisen Venäjän suomalais-ugrilaisen asutuksen alkuvaiheet. Esi-isämme olivat kivikautisia metsästäjiä, joita kiinnostivat pohjoisen riistarikkaudet.
Yleensä kivikauden ihmisten elämä oli rikkaampaa suotuisimmissa luonnonoloissa etelässä, mutta Perämerellä kävi toisin. Ilmaston lämpeneminen toi koko Itämeren silloisen hyljekannan kevättalvesta meren pohjoisimpaan kolkkaan. Muualla ei ollut lisääntymiseen sopivia jäitä. Muinaissuomalaiset asuivat siis kirjaimellisesti lihapatojen ääressä. Kulttuuriinkin riitti voimavaroja. | ||||
|
![]() |
Rakentajista tiedetään muutakin, kuin että he olivat paikallisia asukkaita. Perämeren molemmilla rannoilla kampakeraamisena aikana puhuttu kieli on todennäköisimmin ollut suomalais-ugrilainen, -varhaiskantasuomi, tai sen muunnos. Saame ja suomi erottuivat toisistaan vasta tuhannen vuotta myöhemmin, jolloin Virosta Etelä-Suomeen tuli kantabalttilaista kielivaikutetta vasarakirveskulttuuriin kuuluneiden balttilaisten lampaankasvattajien myötä, ja/tai myöhemmin samasta suunnasta kiukaisten kulttuurin väestön kieleen sulautuneina indoeurooppalaisina piirteinä. Germaanisia kieliä ei siihen aikaan puhuttu missään, joten ruotsalaisina emme jätti-rakennelmien tekijöitä voi pitää, eikä muitakaan vaihtoehtoja ole tarjolla, joten: Olkoot he siis suomalaisia. | |
Kielihistoriallisin perustein ei voida sanoa, miltä Perämeren rantalaiset näyttivät: Saamelaisilta vai suomalaisilta?? Tarkastelu täytynee aloittaa Euroopan paleoliittisen, eli vanhimman kivikauden, väestöstä. Heitä luonnehditaan cromagnoideiksi, joiden ulkonäkö vastaisi nykyihmisten tyypeissä itäbalttilaista (vienameren balttilaista) tai ns. alppirotua. Hiukan pyöreäpäinen, pyknisyyteen taipuvainen ja pari-kolme senttiä "pohjoista rotua" (atlantobalttilaista) keskimäärin lyhyempi. Tämä on vanhin Euroopassa esiintyä tyyppi. Saamelaiset, joilta on turhaan etsitty intensiivisesti "itäisiä" tekijöitä, tulivat (kantaporukka) Skandinavian pohjoisosiin läntistä tietä, sisämaahan jämähtäneen jäätikön kiertäen, ja omaavat muista poikkeavan perimän. Tunturisaamelaisille ominaista geenikompleksia, "saame-spesifistä tekijää", on löytynyt kolmasosalta saamelaisia, ja 3-4 hajalöytöä suomalaisilta ja karjalaisilta. Jätinkirkkojen rakentajia hahmotettaessa katse kääntyy siis nyt suomalaisiin. Tässä saamme apua sekä kansanperinteestä, että Mikkelin Tuukkalan kalmiston rautakautisista haudoista. | |
Viime vuosisadalla tallennettu perimätieto Pohjanmaalta erotttelee useimmiten jatulit, eli metelinväen, ja lappalaiset. Sen sijään jättiläisten ja em. jatuleitten eroa ei pidetä niinkään tärkeänä. Jättiläisiin liittyy muuten koko Suomessa lähes joka pitäjässä tarina, jossa nämä siirsivät kiviä. Jättien oleskelupaikkoina mainitaan usein louhikot, ja ainakin kerran on mainittu kivinen kammio, jossa piti oleman "kolme paatta pystyssä seininä, ja yksi lappeellaan niiden päällä kattona". | |
Rautakaudella Tuukkalan kalmistoon haudatuissa vainajissa on kahdenpituista väkeä. Lyhyitä ja pitkiä, muttei välimuotoja. Onko tällä mitään tekemistä sen kanssa, että "lappalaiset ja jättiläiset olivat eri väkeä"?? | |
Nykyisin tiedetään melko tarkkaan, mitä väkeä on esihistoriallisena aikana tullut jostain toisaalta Eurooppaan, ja jättänyt tänne geenejään. Ehkä luvattoman karkeasti yleistäen: 1. Euroopan jääkautinen cromagnoidi-väestö, alkuperäisimmät eurooppalaiset, jotka ovat täällä yhä; 2. Mesoliittisella ajalla cromagnoidista poikkeavaa euripidistä perimää Afrikasta Iberian niemimaalle; 3. Anatolian/Lähi-Idän suunnasta maanviljelyn omaksumisen yhteydessä mm. Cavalli-Sforzan määrittelmää "maanviljelijä-väestön geenikompleksia"; 4. "Kurgaani-kulttuurin geeneinä" mainittua indoeurooppalaisten paimentolaisten perimää Mustanmeren pohjoispuolitse Itä-Eurooppaan; 5, Siperialaista vaikutusta Venäjälle?? | |
Mitkään luetelluista ulkoeurooppalaisista vaikuttajista eivät ole voineet tuoda tänne pitkäkasvuista vaaleahiuksista etc. ihmistyyppiä. Sen siis täytyy olla Euroopassa kotoperäinen (antifa-friikit voivat lopettaa lukemisen nyt). Väärinkäsitysten välttämiseksi mainittakoon, että "arjalainen" ja "indoeurooppalainen", ovat eksakteja käsitteitä vain kielitieteen yhteydessä. |
![]() |
Ihmispopulaation perimän sopeutumisesta ulkoisiin olosuhteisiin ollaan montaa mieltä, eikä kaikkiin kysymyksiin ole vielä vastauksia. Jonkinlaisena työhypoteesina voitaneen kuitenkin pitää oletusta että esim. niukat olot suosivat pitkän ajan kuluessa pienikasvuisten ja -ruokaisten yksilöiden yleistymistä populaatiossa. Samoin useita sukupolvia jatkuva runsas proteiiniravinto mahdollistanee suurikokoisuutta ja pitäkasvuisuutta aiheuttavien geenien yleistymisen jonkin ihmisjoukon perimässä. Edellä jo kerrotiin, että kampakeraamisella ajalla Perämeren rannoilla vallitsivat nämä edellytykset. (*1) | |
Onko tässä selitys "jättiläisiin"? Vuotuiskierto-elintapaa noudattavat huonoina vuosina usein puutteenalaiset sisämaan metsästäjä-keräilijät ja paikallaanpysyvissä kylissä asuvat rannikkolaiset etääntyivät kulttuurisesti toisistaan, ja sukupolvien kuluessa ryhmien perimä-erot eivät tasaantuneet vaan kärjistyivät. Sisämaassa alettiin puhua "jättiläisistä", ja talviaikaan laajalti liikkuvat subarktiset metsästäjät levittivät terminologiansa muuallekin pohjolaan. Jätti-nimitys on voinut assosioitua myös rantalaisten huomattavan suuren vaurauteen, jonka demonstroimiseksi nämä rakensivat "jättimäisiä" rakennuksia. | |
Monta kysymystä on vielä auki, ja kukaan tieteellistä mainettaan varjeleva tutkija ei ole kaiketi tälläistä väittänyt, toistaiseksi. Kansanmiehet ja -naiset, joita Suomen Muinaismuistoyhtiön avustajat haastattelivat viime vuosisadalla vanhoista tarinoista ja perimätiedoista, näkivät asiat joka tapauksessa juuri näin: Jättiläiset tekivät huomiotaherättäviä kivirakennelmia; Heitä nimitettiin myös soineiksi, jatuleiksi, metelinväeksi, munkkilaisiksi ja muukilaisiksi; Heihin liitettiin kaikki vanhat kivityöt, -labyrintit, jätinkirkot, röykkiöt, Tornivaaran obeliskit ja "voimakivet"; He olivat pakanoita ja lähtivät pois kun kristinusko tuli maahan. | |
Perämeren kivimonumentit rakensi siis väestö, joka jatkuu pohjoispohjalaisissa ja jo ennen kaskisavolaisia Pohjois-Suomen ja Norbottenin jokivarsia asuttaneissa talonpojissa, mainitaan Fundinn Noregr-saagassa, ja on nyttemmin levinnyt vähän joka puolelle. |
![]() |
Jätinkirkkojen selittämisessä noudatetaan hiukan eri formaatteja Suomessa ja Ruotsissa. Ruotsalainen tutkija näkee kivimuureissa "yläluokan palatseja", -kernaasti germaanisen sellaisen. Suomessa oli pitkään tapana olla näkemättä niitä lainkaan. Ne olivat kuriositeetteja, jotka eivät kuuluneet niiden asioiden joukkon, joiden perusteella yleisö saa muodostaa kuvansa suomalaisten entisyydestä. Ohitamme höpinät, ja esitämme yhden vision siitä, mitä jätinkirkoissa tehtiin. | |
Kevättalvella, grönlanninhylkeiden saapuessa kaikkialta Itämereltä poikimisjäilleen pohjoiseen, Perämeren rantakylien asukkaat lähtivät jäitä myöten merelle. Suurimmille ulkomeren reunalla sijaitseville luodoille oli rakennettu jo edellisten sesonkien aikana kivirakennuksia, nykyisin jätinkirkkoina tunnettuja. Metsästäjät hajaantuivat jäille etsimään hylkeitä, ja muu väki sahasi jäästä lohkareita tai keräsi rannoilta ja matalikoilta edelliskesäistä kuivaa ruokoa. | |
Kun hylkimiehet palasivat saaliineen vetäen yksijalaksisia rekiään tai nahkaveneitään joko itse tai koirien avulla, kivirakennuksen, -sellaisen kuin esim. Kannuksen Metelinkankaan "Metelinkirkko", muurien sisäpuolelle oli jo ladottu jäälohkareista tiiviit seinämät, ja katteeksi koottu ruokoa ja heinää. Kun kivirakennus oli täytetty traanilla ja lihalla, se peitettiin oljilla. Olki-eristys ei estä jäiden sulamista kesän aikana, jos sade pääsee kastelemaan sen. Onkin oletettava, että kaiken päälle koottiin a-kirjaimen muotoisista kattotuoleista vesikatto, joka ehkä katettiin vielä oljella ja edellisestä kesästä jääneillä kovettuneilla hylkeennahoilla. Skoonessa pidettiin karjaa ym. vielä 1800-luvulla alkeellisissa navetoissa, joissa harjakatto laskettiin suoraan ilman pystyseiniä maakuopan tai irtokivivallien päälle periaatteessa samalla tavalla. | |
Kuuluisa Heinolan reenjalas, ja muut löytyneet jäänteet varhaiskivikautisista kulkuneuvoista, ovat tavallaan joutuneet nekin vähättelyn uhreiksi. "Reki" kuulostaa vähäpätöisemmältä, kuin "vene". Siksi Kansallismuseon yli kaksimetrinen jalas liittyy yhä virallisesti rekeen, vaikka kukaan ei tosissaan usko, että sen kokoluokan reellä olisi mitään käyttöä hevosettomassa yhteisössä. Avain muinaisjalasten ymmärtämiseen on tutkijoiden silmien alla, jos viitsivät katsoa: Perämeren ja Suomenlahden viimeisten hylkeenpyytäjien jääjalakset. Kun hylkimiehet kuljettivat venettään pitkin jäälakeutta, veneen kölin suojaksi oli kiinnitetty tismalleen samanlainen jalas kuin Kansallismuseon seinällä. Kiinnityspalikat ja köysien reiätkin täsmäväät. Tämä viittaa muuten tradition, ja asutuksen, katkeamattomuuteen. | |
Jättikirkko siis täytettiin lihalla ja muulla hyvällä, ja olkitäytteen ja jäiden avulla varasto pidettiin syötävässä kunnossa seuraavaan sesonkiin asti, ellei se syömällä loppunut. Ettei kukaan verottaisi yhteistä ruokapankkia omin luvin, tarvittiin uskontoa. Kampakeraamisten saviastioidenkin kuviontia voidaan tulkita uskonnollisiksi symboleiksi, joilla lienee haettu henkimaailman suopeutta ruoan laittoon ja säilytykseen. Koko heimon elintärkeä ruokavarasto on mitä todennäköisimmin myös "pyhitetty", vaikkei sitä olisikaan jätetty yksinomaan korkeampien voimien suojelukseen. Voimme siis olettaa, että pyyntikausi on aloitettu rituaalilla tyhjentyneessä jätinkirkko-jääkaapissa, jonka jälkeen vasta hyljestäjä-porukat ovat saaneet hajaantua jäälle. Maakallan "Kuninkaalliseen Haminaoorninkiin", joka on vieläkin virallisesti voimassa, kuuluu sääntö että kalastuskauden ensimmäisenä aamuna Karimestari antaa lähtömerkin kaikille saarta tukikohtanaan käyttäville veneille yhtäaikaa. Yhteislähdössä varastanut karkoitetaan heti saarelta rikkurina, ja vastahakoista lähtijää autetaan. Haminaoorniki perustuu ikimuistoiseen oikeuskäytäntöön ja itsehallintoon viranomaisettomalla ulkoluodolla, jolla kymmenien kalastajien täytyi ratkaista ongelmansa ilman virallista hallintoa. Valtio vahvisti käytännön kunikaallisella asetuksella joskus Ruotsin vallan aikana, eli oli niistä joskus hyötyäkin. | |
Ulkomeren puuttomilla saarella jätinkirkon alkuperäisessä asussaan on täytynyt olla vaikuttava näky. Korkeat hylkeenkalloilla koristellut seipäät ja niistä liehuvat nauhat ovat ensimmäisenä sattuneet lähestyjän silmiin herättäen oletettavasti aikalaisissa tiettyä pelkoa. Itse harjakattoinen rakennus, jossa ympäristön elementit, ajopuu, ruoko-olki, kivi ja hylkeennahat, saivat ihmisyhteisön tahdon mukaisen muodon, on sekin ollut hyvin kunnioitusta herättää elämys. Varsinkin kun kivikauden pohjalaiset ovat lähestyneet paikkaa todennäköisesti uskonnollisena kulkueena laulaen pyhiä joikuja... Kivirakennusten tarkoitus oli siis sekä käytännöllinen että uskonnollinen, ja myös heimon tai yhteisön identiteetin vahvistaminen. |
![]() |
Esihistoriallisten eurooppalaisten elämäntavasta ja yhteiskuntajärjestyksestä voidaan päätellä jotakin nykyaikaan asti "luonnonkansoina" eläneitä saamelaisia tarkastelemalla. Saamelaisten omaperäinen siita-järjestelmä hoiti hallinnon ja oikeuslatoksen tehtävät vuosituhansia, ja kun Lappi joutui veronalaiseksi, verotettava kohde oli "lapinkylä", ei yksityinen henkilö tai talous. Siita kokoontui kun kaikki sen jäsenperheet olivat saapuneet yhteiseen talvikylään, ja kokoukseen osallistui joka perheestä perheen pää. Siidan jäsenperheet olivat usein sukua keskenään, mutta lapinkylä-yksikkö ei ollut heimo. Talvikylä oli vuotuiskierrossa eläville saamelaisille ainoa koko yhteisön yhteinen asuinpaikka. Kesäkauden perheet (kotitaloudet) kiersivät oman nautintoalueensa hyödynnettävät kohteet siinä järjestyksessä, kuin "sato" valmistui ko. paikassa. Nautintoalueet jakoi siitakokous, niin että kullekkin taloudelle annettiin käyttöön luonnonvaroja pääluvun mukaan. Jos jollakin oli liikaa, se annettiin toisille. | |
Siita keräsi myös veron jäseniltään. Tietyt saaliseläimet olivat pyytäjänsä omaisuutta, mutta toiset kuuluivat siidalle. Niitä sai metsästää vain lapinkylän itsehallinnon antamassa järjestyksessä, ja määrätty osa esim. soopelin nahoista kerättiin talvikylään yhteiseen varastoon. Verokertymästä siita hoiti "sosiaaliturvan" ja ehkä ylläpiti tietäjää tai shamaania, vaikka todennäköisemmin tälläinen henkilö sai ylläpitonsa kestityttämällä itseään, tai lahjoina suoraan perheiltä. Siitalaitos sääteli arvoturkisten metsästystä niin että Ruotsin kruunu ylläpiti Lapin erikoisasemaa aina Kustaa Vaasaan asti, joka päästi savolaiset Lapinmaahan, vaikka arvostelijoiden mielestä se merkitsi kruunulle tärkeiden majava- ym. turkistulojen lopullista menetystä. Kaskisavolaiset tekivätkin ryöstöpyynnillä tuottoisasta turkistaloudesta lopun kymmenessä vuodessa. | |
Kuten jo mainittiin, siita ratkaisi myös riita- ja rikosasiat, eikä vankiloita tarvittu. Viimeinen siitakokous Suomen alueella pidettiin Suonikylän (Suonjelin) siidan talvikylässä 1938 Petsamon nimismiehen toimiessa valtiovallan edustajana kokouksen puheenjohtajana, mikä tapa oli vakiintunut 1900-luvulla. Sen jälkeen sota hajottikin suonjelilaiset, ja Euraasian vanhin yhtäjaksoinen hallintoperinne katkesi. | |
Lapinkylien ikimuistoisen itsehallintojärjestelmän, siitalaitoksen, sopivuutta kivikauden ihmisten "valtiomuodoksi", on yritetty kiistää mm. sillä perusteella, että esim. Kemijokivarren tai po. rannikon kampakeraamisenkin kauden väki ei ilmeisesti pääosin harjoittanut vuotuiskiertoa, vaan asui vuodet ympäri kiinteissä suurkylissä. Realistisesti arvioiden, suurkylissä siidan kaltainen hallintotapa on helpompi järjestää ja tarpeellisempikin, kuin vain kerran vuodessa kokoontuvassa kolttayhteisössä. Toteutetut yhteiset suurhankkeet, kuten Tornivaaran obeliskit ja jätinkirkot, todistavat että yhteistomintaa ja järjestelykykyä riitti peräpohjolan suomalais-ugrilaisilla jo 3000 eKr.. Muinaisen itsehallinto-elämäntavan kiistämisessä lieneekin kysymys yrityksestä salakuljettaa historiankäsitykseen jonkinlainen fiktiivinen "yläluokka", joka olisi organisoinut ja "alistanut", meitä poloisia metsäsuomalaisia, mutta tämä onkin jo Bonniersin historia-värikuvakirjojen tasoista höpinää. | |
Edellä mainittu Maakallan Haminaoorninki on ilmeisimmin jäänne ja osoitus lantalaistenkin keskuudessa säilyneestä tiedosta ja valmiudesta hallinnon ja oikeustoimen hoitamiseen rahvaan omasta toimesta, ilman laillisen esivallan auktoritteettiä. Toinen tietolähde rautakauden jälkeisen Pohjolan hallintoperinteestä on Islannin laki- ja käräjälaitos ennen Norjan ylivallan tunnustamista. Johtuen Islannin asutuksen erityispiirteistä, hallinto, oikeuslaitos ja uskonnonharjoitus olivat siellä ylimyskeskeisiä, mitä ne eivät voineet olla alunperin mantereella. -Silloinhan kehitys olisi ollut täysin toisensuuntainen. Islannin "demokraattinen" käräjäperinne ei ole voinut kehittyä myöhäis-skandinaavisessa ylimysjohtoisessa yhteiskunnassa. Sen täytyy olla vanhempi ja alkuperäisempi. | |
Esihistoriallisten Pohjan rannan asukkaiden hallintotapa lienee siis ollut pääpiirteissään nykyaikaan jatkuneiden tai historian lähteissä kuvattujen pohjoismaisten kansanvallan muotojen kaltainen. Jättirakennuksia ei siis tehty minkään "yläluokan" statuksen korostamiseksi, eikä niiden innovaatio varsinkaan ole tuontitavaraa, vaikka moni niin mielellään sellaiseen uskoisi. ![]() | |
![]() | |
(*1)
On esitetty myös käsityksiä suomalaisten geenien "vaihtumisesta", niin ettei meidän nykyinen perimämme olisikaan alkuperäinen, vaan vaihdettu. Tämän mahdollisuuden sulkee pois Luigi Cavalli-Sforzan ym. jo 80-luvulla tekemät eurooppalaisten geeniperimää koskevat kartoitukset, joissa tarkastellaan kolmen eri geenikompleksin esiintymistiheyttä eri puolilla Eurooppaa. Tämän tarkastelun mukaan samankaltainen geenikooste, kuin suomalaisilla, on vain niillä populaatiolla, joiden kanssa olemme muutenkin "lähisukulaisia". Etäämmältä tullut maahanmuutto näkyisi näissä kartoissa, ja sellaista ei näy. Esim. Keski-Euroopassa ei ole nykyisten suomalaisten kanssa yhtenevää populaatiota. |
![]() |
KIRJOITA VIERASKIRJAAN! |
![]() | VOIT LUKEA VIERASKIRJAN. |
Powered by ListBot |
| EDELLISELLE SIVULLE | TAKAISIN ETUSIVULLE | SEURAAVALLE SIVULLE |