PAKANALLISIA MIELIPITEITÄ:

ILTA=SANOMAT kirjoittaa suomalaisten geeneistä

Iltiksen kirjoitus "Esi-isämme tulivatkin Euroopasta" on julkaistu jo 1.10.-94, siis ennen EU-kansanäänestystä. Vaikka aika on jo pahasti kulkenut esitettyjen näkemysten ohi, kommentoimme niitä tällä palstalla, koska ko. harhatieto vaikuttaa vieläkin monien lukijoiden tapaan ajatella. Tapaus on lisäksi hyvä esimerkki siitä "tiedotuksesta", jolla meidät yritetään saada unohtamaan käsite "sukulaiskansat" kokonaan ja lopullisesti.

Ilta=Sanomat: "Geenimme viittaavat siihen, että Suomen suku ei tullutkaan nykyisille kotiseuduilleen Volgan mutkan tienoilta tai Uralilta, vaan jostakin Keski-Euroopasta ja nykyisestä Ruotsista. ... Noin sanoo genetiikan laitoksen professori Albert de la Chapelle Helsingin yliopistosta."

Kommentti: Volgan mutkan seutu on nykyisinkin Suomen suvun asuinseutua. Siellä asuu mm. miljoona mordvalaista. Teoria suomalais-ugrilaisten suppeasta alkukodista ei ole koskaan ollut ainoa käsitys, vaikka Suomen yliopistoissa on vuosikymmeniä ollut tapana pitää yksi virallinen totuus, ja vaieta toisinajattelusta. IS pyrkiikin samaistamaan "Volgan mutka" -teorian ja kielisukulaisuuden kartoittamisen yleensä, joilloin kielisukulaisuudesta puhuminen alkaa kuulostaa vanhentuneihin dogmeihin takertumiselta.

Kun Sanoma-konsernin toiseksi suurin lehti kirjoittaa "Meille koulussa opetettu suomalais-ugrilainen yhteys onkin ilmeisesti ollut kielellistä ja kultturillista eikä veriyhteyttä" tarkoitus ei ole kertoa lukijalle, että "kansakunta" on ensisijaisesti kulttuurinen ja kielellinen ilmiö, ja ihmiset saavat yleensä identiteettinsä ja ajattelutapansa kulttuuriperintönsä kautta, josta puhuttu kieli on osa. Kirjoittelun tarkoituksena on antaa vaikutelma, että yhteys sukukansoihin on vähäpätöinen ja epätrendikäs asia. Lukijaa ei vakuuteta esittämällä hänelle perusteltu väite, ja luottamalla näihin perusteluihin, vaan luomalla vaikutelma, jonka lukija omaksuu tietämättään. Tätä nimitetään piilovaikuttamiseksi. Toinen piilovaikuttamisen tapa on ei-halutun tiedon pitäminen poissa lukijan näkyvistä.

Tyypillistä uusien geenitutkimus tulosten uutisoimiselle Suomessa on myös perinteellisen svekomaanisen "suomalaiset idästä" bluffin jättäminen turvaan uusien tietojen kritiikiltä. Jos DNA:ta ei voi enää selittää "itäiseksi", selitetään sellaiseksi kieli, kansallisen identiteetin perusosa. Tyyliin kuuluu myös, että geenien samankaltaisuus halutaan nähdä vain siinä valossa, että meillä on niiden toisten geenit. Ei koskaan toisella tavalla, vaikka johtopäätös "eurooppalaisilla on suomalaiset geenit" sopii itseasiassa paremmin nykyisiin tutkimustuloksiin.

Ilta=Sanomat: "Suomalaiset ovat vaihtaneet joskus kielensä. Suomalaisten geeneistä löytyy karjalaisuutta, mutta mikään niissä ei viittaa suomalais-ugrilaisuuteen, Volgalle, Uralille tai Siperiaan. Jo sana ugrilaisuus viittaa pelkkään kieleen, ei rotuun eikä heimoon."

Kommentti: Roduista puhuminen kieliryhmien (indoeurooppalaiset, suomalais-ugrilaiset, jne.) yhteydessä on tieteellisissä piireissä lopetettu jo kokonaan. Ainoa poikkeus on keskustelu suomalaisten geeneistä, ja silloinkin vain Suomessa käytävä keskustelu. Täälläkin toki muistetaan, että geenit liittyvät biologiseen perimään, mutta kieli taas kultturiperimään, mutta tästä asiasta tavataan muistuttaa vain kun keskustelun aiheena on varhaiskivikautisten esi-isiemme kieli. siitä ei kuulemma voida tietää mitään varmaa. De la Chapelle kuitenkin tietää varmasti, että suomalaisten soluhiukkasista löytyvät länsieurooppalaisten näytteiden kanssa yhtäläiset dna-molekyylit ovat "indoeurooppalaisia" eikä niillä ole mitään tekemistä suomalais-ugrilaisuuden kanssa. Tälläkin kertaa oleellista on lukijalle jätetty tiedostamaton vaikutelma, ei tekstistä luettavissaoleva käsitesekasotku. Että voi proffessoris-mies vajota noin alas!

Sotku-seppojen ajatuksen kulku lienee seuraavanlainen: Kun vuosikymmeniä eräs osa Suomessa asujista on elätellyt uskomusta, että suomalaisten, -yleisen rahvaan, perintötekijät ovat huonompia kuin "paremman väen", koska näillä on eri syntyperä, tätä käsitystä ei saa loukata ( "Vilket skandal!"). Siispä suomalaisilla, -myös savolaisilla, havaittu geeniyhteys läntisimpään Eurooppaan ei voi selittyä muulla tavalla kuin geenien tai kielen vaihtumisella (siis suomalaisilla, ei ruotsalaisilla), eikä "parempia" geenejä missään tapauksessa saa selittää suomalaisilla alkuperäisiksi. Muuten voi sattua yhtä ikävä vastoinkäyminen kuin 20-luvulla, kun suomenruotsalainen rotubiologian erikoistutkija Nordenstreng (ei se kommunisti Tampereelta) osoitti tutkimuksessaan, että rantaruotsalaiset ovat osin ns. pohjoista rotua, mutta Suomen ruotsinkielinen yläluokka on sensijaan sekoitus ruotsalaista, saksalaista, venäläistä, juutalaista, jne. perimää, jossa on kyllä ripaus pohjoista rotuakin joukossa.

Euroopan väestöjen geenikartoituksen mukaan muuten Volgan mutkan nykyiset "suomalaiset", mordvalaiset, marit ja udmurtit kuuluvat samaan toisilleen läheiseen geeni-perimä joukkoon, kuin muutkin eurooppalaiset saamelaisia ja baskeja lukuunottamatta. Perinteellisen antropologian, joka mittaa erilaisia silmin havaittavia tuntomerkkejä, mukaankin volgan-suomalaiset kuuluvat pohjoiseen (atlanto-balttilainen), itäbalttilaiseen (vienanmeren balttilainen) ja lapponoidiseen tyyppiin. Mikään näistä tyypeistä ei ole erityisesti ulko-eurooppalainen.

Sillä seikalla, mistä kunkin geenit ovat tulleet, ei olisi sinänsä mitään suurta merkitystä, ellei joku jostakin syystä haluaisi välttämättä tuputtaa julkisuuteen erilaisia teoriasotkuja suomalaisten alkuperän ja sukulaisuuksien hämäämiseksi. Nykyisinhän on tapana sanoa, että geenienkään värillä ei ole väliä, ja kaikki ovat samanarvoisia. Siksi kummallinen polemiikki suomalaisten perimän ympärillä onkin hämmästyttävää, ellei ole niin että kaikille eivät "suomalaiset" geenit kelpaa??

PS.
Kouluopetus ja laajalevikkinen media noudattavat Suomessa yleensä virallista näkemystä, tai sellaiseksi oletettua, käsitellessään kysymystä suomalaisten alkuperästä. Virallinen näkemys muodostetaan kerran kymmenessä vuodessa pidettävässä tieteellisessä konferenssissa, joka tapahtuu yleensä jollakin iktyologisella koeasemalla tms. Tieteellisen totuuden paragrafeista päätetään joko a. huutoäänestyksellä, b. korttipelillä, c. huolellisen argumentoinnin ja vasta-argumentoinnin kautta karsimalla kritiikillä väärät käsitykset. Vain ensimmäisessä vaihtoehdossa ratkaisee enemmistön kanta. Muissa tapauksissa lopputulokseen vaikuttavat osallistujien tiedot, taidot ja näppäryys.

Poimittu Kokoomuksen keskustelusivulta:

Rotujen alkuperästä ja suomalaisista, lähettäjä H.Y.E.

Muutamia antropologisia taustoja tämän palstan aikaisempiin keskusteluihin:
I Ihmisen ja rotujen alkuperästä

Ihmiskunnan voidaan katsoa alkavan nykyihmisen edeltäjästä Homo erectuksesta, joka syntyi Itä-Afrikassa n 2 miljoonaa vuotta sitten. Miljoona vuotta sitten H. erectus levittäytyi Vanhan maailman kaikkiin ääriin aina Kiinaa ja Jaavaa myöten.

Kommentti:

Homo Erectuksesta kehittyi neljä alueellista tyyppiä, Saldanha (Afrikan-), Petralona (Euroopan-), Zhoukoudian (Aaasian-) ja Sambungmacan (Indonesian-pystyihminen), jotka olivat melkolailla nykyisten neljän päärodun alkuperäisten levinnäisyysalueiden mukaisia: Negridit (Afrikka), kaukasoidit (Eurooppa), mongolidit (Aaasia) ja australidit (Australia). Nykytiede joko olettaa ko. jaon vaikuttaneen homo sapiens sapiens -lajiin siten että em. alueelliset tyypit kehittyivät ainakin osittain näiden pystyihmisen (erectus) pohjalta, tai kieltää alueellisen erectus-vaikutteen ja olettaa meidän kaikkien tulleen afrikasta. "Out of Afrika"-teoria ei ole ongelmaton, vaikka sitä tarjotaan tieteen "lopullisena vastauksena". Jokainenhan tietää, ettei tieteessä ole mitään lopullista totuutta, -eihän se silloin olisi tiedettä.
Nykyihminen H. sapiens syntyi lajina n. 700000 vuotta sitten. Kaikki nykyisin elävät ihmiset kuuluvat sen alalajiin 'H. sapiens sapiens'. Aikaisempia alalajeja olivat mm. Neanderthalin ihminen 'H. sapiens neanderthalensis' sekä Cro-Magnonin ihminen. Kaikki nykyiset rodut ovat eriytyneet toisistaan vasta viimeisten 30000-40000 vuoden aikana. Australian alkuasukkaat, aboriginaalit, ovat vanhin rotu, koska heidän esi-isänsä jäivät sinne manneryhteyden Aasiaan katkettua. Kaikkein nuorin nykyisistä ihmisroduista on negroidinen rotu, sillä heidän esi- isänsä tulivat Afrikkaan n. 8000 vuotta sitten. Afrikan alkuperäistä väestöä ennen heitä olivat ns. kääpiöheimoina tunnetut pygmit, bushmannit, ym., joista on vielä kansanrippeitä jäljellä.
Ihonväri on kaikista rotupiirteistä kenties vaihtelevin ja epävarmin. Geneettisesti se on monen eri geenin tulos, ja on ilmeisesti ihmiskunnan pitkän esihistorian aikana vaihdellut eri populaatioissa montakin kertaa sen mukaan, millä leveysasteella ihmiset ovat eläneet. Valkonaaman nahka palaa Afrikassa korkealta porottavan auringon UV-säteistä. Vastaavasti neekeri potee pohjoisessa helposti D-vitamiinin puutostautia, koska UV-säteille vähemmän herkkä iho ei kehitä sitä tarpeeksi täkäläisestä kylmästä auringonvalosta. Eskimoi..eikun inuiittien ihossa on vastaavasti vielä vähemmän pigmenttiä kuin eurooppalaisilla.
Siis kaikkien valkoisten esi-isät ovat olleet mustia. Mutta kaikkien neekerien esi-isät ovat olleet valkoisia. Ja Australian abot sekä Etelä-Afrikan hottentotit ovat mustia mutta eivät neekereitä. Ja Grönlannin inuiitit ovat valkoisempia kuin valkoiset. Rotukysymys ei todellakaan ole mustavalkoinen asia.
II Suomalaisten historiasta

Suomalaiset ovat geneettisesti sekoitus slaaveja, baltteja ja germaaneja. Tai yleisesti ottaen kaikkia niitä ihmisiä, jotka tätä maata ovat asuttaneet jääkauden jälkeen.

Kommentti:

Slaavit, baltit ja germaanit eivät ole geneettisiä kokonaisuuksia, ja ilmiöinä oikeastaan myöhempiä kuin po. suomalaisten geeni-poolin muodostuminen. Virhe vaikuttaa harmittomalta, mutta se luo vaikutelmaa, että "suomalaiset ovat vähän sieltä sun täältä". Tähän epämääräisyyteen on turha mennä, koska näistäkin asioista tiedetään. Se prosessi, joka loi germaanit, slaavit, jne. loi myös suomalaiset samoista aineksista. Meillä on poikkeuksena tallella (muuntuneena) alkuperäinen puhuttu kieli. Näillä muilla ei ole vaan he ovat vaihtaneet kielensä indoeurooppalais-suomalaisugrilaiseen sekakieleen joitain tuhansia vuosia sitten.
Perinteinen legenda 'Volgan mutkasta', eli siitä, että suomalaiset tulivat joskus 500-luvulla idästä tai etelästä Suomeen, on samanlainen legenda kuin suomalaisten äkkikäännytys kristinuskoon. Tositapahtuma sinänsä, mutta ei mikään ratkaiseva käännekohta historiassa. 500-luvun valloittajat eivät tulleet tyhjään maahan, vaan sulautuivat entiseen väestöön. Vastaavasti kristinuskoa oli ollut Suomessa jo kauan ennenkuin piispa Henrik törmäsi Lalliin Köyliönjärven jäällä vuonna 1155. Suomen rannikkoväestö oli kristittyjä jo ainakin 800-luvulta lähtien.

Kommentti:

Volgan mutkassa ja koko alueella sieltä tänne ja kauemmaskin puhuttiin samaa kielimuotoa, kuin mitä esi-isämme käyttivät. Muuttoteoria on siis jo hylätty, mutta kuten kirjoittaja olettaa, Volgalta tai muualta on voinut tulla uutta (suomalaista) väkeä, mutta 500 jKr. on väärä ajoitus. Merkittävin volgansuomalainen väestötäydennys lienee tekstiilikeramiikka-kulttuurin leviäminen Keski-Venäjältä aina Porin seudulle ja Pohjois-Suomeenkin kivikauden lopulla. Sitä emme tiedä olivatko he "valloittajia", mutta he tulkivat asutettuun maahan, jonka kieltä he ymmärsivät. Kristinuskon ensimmäisiä merkkejä on arkeologisesti jo 800-luvun jKr. lopulta Lounais-Suomesta ja Karjalasta, eli etelän vauraammilta alueilta, joista käsin myös käytiin kansainvälistä kauppaa. Näyttää myös siltä, että Ruotsin tunkessa tänne 1200-luvulla pitkän sotimisen jälkeen, Suomessa oli Paavin alainen ja todennäköisimmin Tanskan arkipiispan kautta hallinnoitu katolinen kirkko piispoineen. Ruotsi hyökkäisi siis kristilliseen valtakuntaan. "Ristiretki"-myytti on myöhempää propakandaa, ja sen kumosi jo tanskalainen arkeologi ja historian tutkija Weibull 1910-luvulla. Katso toisaalta näiltä sivuilta.
Suomi muuten 'valloitettiin' ensimmäisen kerran jo n. 2500 eKr., kun ns. vasarakirveskansa, indoeurooppalaista alkuperää, tunkeutui Etelä-Suomeen ja syrjäytti vanhemman kampakeraamisen kulttuurin. Vuoteen 2000 eKr. mennessä nämäkin valloittajat olivat sulautuneet kantaväestöön, tai päinvastoin.

Kommentti:

Ei ole oikeastaan varmoja todisteita siitä, että vasarakirves-heimot puhuivat Suomeen tullessaan puhdasta indoeurooppalaista kieltä, ja varsinkin ruotsalainen nykytutkimus kiistää kulttuurin muuttoliike-luonteen, "valloituksesta" puhumattakaan. Jos pysytellään tukevalla pohjalla, kyseessä oli (puoli)liikkuvaan lammaslaumojen kasvatukseen perustuva kultuuri, jonka mukana tuli uusia uskonnollisia ja kielellisiä vaikutteita. Se että suomalaisille selitetään "valloituksesta" tms., taitaa olla pankkifuusio-poliittista propagandaa. Vasarakirves-lampureiden eli nuorakeraamisen kulttuurin elinkeinot poikkesivat toisistaan oleellisesti. Kampakeraaminen väestö oli keskittynyt vesireittien varrelle harrastamaan kalastusta, talvista hylkeenpyyntiä (Vienassa ja Ruijassa valaanpyyntiä) ja suurisuuntaista hirvieläinten metsästystä. Tulokkaat käyttivät aivan toisenlaisia luonnonvaroja: Laitumiksi soveltuvaa maastoa, ja (joen varsi-) niittyjä, joilta sai kerättyä talvirehun. Kulttuurit eivät välttämättä olleet intressiristiriidoissa, mutta lammaslaumojen pito metsästäjäkansan alueilla edellytti hyvää naapurisopua. Ilmaston kylmettyä lampaanhoidolle epäedulliseksi, nuorakeraaminen väestö sulautui kampakeraamiseen metsästäjäväestöön, joka oli elänyt heidänkin alueellaan samanaikaisesti omaa elinkeinoaan harjoittaen.
Kun ugrilaisista kansoista puhutaan suomalaisten sukulaisina, se tarkoittaa kielisukulaisuutta, joka on täysin eri asia kuin verisukulaisuus. Esim. unkarilaiset ovat niiden magyaarihunnien jälkeläisiä, jotka 800-luvulla ahdistelivat karolingien valtakunnan itärajoja. Yhteisiä sukujuuria suomalaisten kanssa ei siis ole. Heidän esi-isänsä vain omaksuivat ugrilaisen mongerruksen kielekseen Aasian puolella. Vastaavasti tämä ugrilainen mongerrus tässä näin tuli Suomeen joidenkin itäisten kulkureittien mukana joskus aikoinaan.

Kommentti:

Miksi aina unkarilaiset? Heidän esi-isänsä viljelivät maata Etelä-Uralilla tms., joutuivat ilmaston kuivumisen takia luopumaan pelloista ja pitivät karjan, eli ryhtyivät paimentolaisiksi. Matkan varrella heille kerääntyi geenejä muilta nomadeilta, mutta kielensä he säilyttivät. Yhteiset sukujuuret suomalaisten kanssa siis on.

"Ugrilainen mongerrus" tuli Suomeen ensimmäisten jääkauden jälkeisten asukkaiden mukana Keski-Euroopasta Uralin taakse ulottuneelta suomalais-ugrilaista kieltä puhuneelta vyöhykkeeltä. Germaaninen "mongerrus" syntyi vasta indoeurooppalaisten paimentolaisten tuodessa uuden kielimuodon Eurooppaan 4000 eKr. jälkeisenä aikana, ja tämän sekoittuessa eurooppalaiseen suomalais-ugrilaiseen kieleen.

Indoeurooppalaisten kielten ja kansojen välinen suhde on vielä kirjavampi. Euroopan valtakielet kuuluvat siihen kielikuntaan, mutta niin kuuluvat myös Intian ja Iranin valtakielet (hindi ja farsi). Ja myös mustal..eikun romanien kieli. 'Arjalaiset' olivat alunperin niitä indoiraanisia valloittajia, jotka tunkeutuivat Intiaan 1400-luvulla eKr (sanskritin 'arya' = ylhäinen).

Kommentti:

Suomen "orja" = alhainen. Aryan = Ha´rian = orja.
Vielä eräs Suomen 'valloitukseen' liittyvä seikka. Lappal..eikun saamelaiset puhuvat usein siitä, kuinka suomalaiset valloittivat tämän maan heiltä ja työnsivät heidät Lappiin asumaan. Tällä perustellaan heidän asemaansa 'alkuperäiskansana'. Tosiasiassa saamelaista väestöä ei ole koskaan asunut Oulujärven eteläpuolella. Tämän seikan osoittavat niin kielitiede (Etelä- Suomessa ei ole saamelaista nimistöä) kuin arkeologiakin. Saamelaisia ei siis koskaan ole karkoitettu pois sieltä, missä valtaosa suomalaisia nykyään asuu.

Kommentti:

Kirjoitan tätä Nuuksiossa Espoossa (Nuuksio = Noux = Nuokha = Joukha = Joutsen). "Ei saamelaisia Oulujärven eteläpuolella" on Carpelanin poliittisesti motivoitua höpinää.
Ja sitten vielä vähän ruotsin kielestä. Suomen rannikkoväestö on ollut ruotsinkielistä yhtä kauan kuin...Ruotsinkin väestö. Ruotsin kieli Suomessa ei siis ole 600-vuotisen ruotsalaisvallan jäänne, kuten monet luulevat, vaan perua jo esihistoriallisen ajan yhteyksistä Itämeren piirissä.

Kommentti:

Eräs ruotsalainen tutkija osoitti 80-luvulla Tukholman seudun vanhimmat paikannimet itämeren-suomalaisiksi. Ennen Ruotsin, Svean valtakunnan, ulottumista tänne 1249-50 sodan jälkeen täällä ei ollut ruotsalaista asutusta. Aikaisempi germaaninen maahanmuutto, esim. merovinki-aikana Satakuntaan (ja myös Ruotsinpuolelle?) oli länsi-germaanista, eli Keski-Euroopasta. Nykyinen ruotsalaisuus Suomessa on historialliselta ajalta, ja osin aivan viimevuosiltakin. Itse Emo-Ruotsikin oli muuten heidän omien tutkijoidensakin mukaan siis ollut (osin) suomenkielinen vielä parisen tuhatta vuotta sitten.

KIRJOITA VIERASKIRJAAN! Guestbook by GuestWorld VOIT LUKEA VIERASKIRJAN.

Voit liittyä postituslistaamme!
Kirjoita sähköpostiosoitteesi ruutuun, ja kilauta 'Join List' -painiketta, niin kuulut joukkoon:
Powered by ListBot | View List Archive

EDELLISELLE
SIVULLE
TAKAISIN
ETUSIVULLE
SEURAAVALLE
SIVULLE


27.04.1999
1