"Minua kutsutaan Jojoksi. Minä olenkin aika kova poika pomppimaan. Muutenkin
tykkään siitä, että on menoa ja meininkiä. Pitkästyn helposti.
Rakastan kaikkia ihmisiä. Jos joku vain katsookin minua ihaillen (kuten usein katsoo), olen heti valmis
rapsuteltavaksi. Kaikista koirista en tykkää, esimerkiksi sellaisista, jotka ovat joskus sanoneet pahasti.
Minulla on pitkä muisti.
Minua käytettiin syksyllä 2004 jossakin operaatiossa. Nukahdin sievästi emännän syliin ja kun heräsin,
istuminen sattui. Tuon tapauksen jälkeen eivät tytöt olekaan enää niin mielenkiintoisia kuin ennen. Ihme
juttu! Ennen oli niin mukava nuuskuttaa ihania tyttöjen tuoksuja lenkkipolkujen varrella, joskus vähän
ulvoinkin ikävääni. Toisaalta, enää ei ole niin levoton olo. Olen aloittanut agilitynkin uudelleen
pelkästään siitä syystä, että ei tarvitse enää keskittyä tyttöjen liehittelyyn ja kilpakosijoille isotteluun."
Jojo on ollut aika vaativa koira. Vaikka luulin valmistautuneeni hyvin russelin energisyyteen, ei mikään uskomus pitänyt paikkaansa totuuden kanssa. Pikkupentuna Jojo nukkui paljon, jopa monta tuntia päivälläkin, mutta kun se heräsi, menoa riitti. Kaikkien housujen lahkeet ja paitojen hihat olivat täynnä pienenpieniä reikiä termiitin hampaista. Todellinen tyrannihan siitä oli kovaa vauhtia tulossa, mutta jossakin vaiheessa onneksi ymmärsimme, että jotain on tehtävä. Nyt pärjäämme mielestäni jo ihan hyvin. Onhan Jojolla toki vieläkin raivostuttavat piirteensä, mutta ei russeli olekaan jokapojan koira.
Vaikkei Jojo siedäkään kaikkia koiria, Papun kanssa se tulee toimeen täydellisesti. Jojo on kingi, eli jos se haluaa Papulta jotain, se käy sen vain ottamasta. Siinä ei Papun ärinät auta. Meteliä meillä välillä on paljonkin kun pojat leikkivät, mutta mitäpä tuosta kun molemmat ymmärtävät toisiaan. Aina siinä metelissä ei herkempi kaveri kestäisi. Toistensa parhaat kaverit.
Jojon lempparit
Agilitytuloksia
Tuloksia
Täältä löytyy lisää kuvia meikäläisestä
Mikä ihmeen jackrussellinterrieri?