Jojon harrastukset
AGILITY Agility on ihan mukava harrastus. Sen ansiosta olen päässyt uuden mukavan harrastuksen pariin, nimittäin hevosenpullien naposteluun. No, myönnetään, joskus homma menee jo ahmimisenkin puolelle. Mutta minkäs teet, kun emäntä ei ole antanut koko aamuna ruokaa, niin nälkähän siinä tulee touhutessa.
Yleensä kyllä tarkistan ensin paikat, ennen kuin alan edes tosissani kuunnella, mitä emäntä siellä radan reunalla yrittää selittää. Sitten kun jaksan/viitsin saapua lähtöpaikalle, olen valmis täydellisyyttä hipovaan suoritukseen. Pitäähän sitä vähän itseään tsempata. Keinu on aika paha, mutta putki ja puomi on mun lemppareita. Estehyppyjen osalta voisin kuulemma kilpailla vaikka maxi-luokassa, mitä sitten ikinä tarkoittaakaan.
Vuoden lähes jokaviikkoisen treenaamisen kokemuksella voin jo hieman korjailla puheitani. Nykyään syön hevosenpullia vain silloin kun emäntä ei tiedä, miten ohjaisi. Näpäytän mielelläni tarvittaessa useinkin, joskus pienestäkin huolimattomuudesta. Oppiipahan toivottavasti ohjaamaan kunnolla.
Keinu on nykyään yksi lempiesteistäni! Menen sen vaikka yksinkin tarvittaessa. Oikeastaan minulle käy kaikki esteet, tykkään kaikista tai inhoan kaikkia, ihan miltä sattuu sinä päivänä tuntumaan. Uskon kuitenkin, että olemme jonkin verran kehittyneet, ja usein odotankin jo innolla radalle pääsyä.
TOKON ALKEISKURSSIT
Olemme käyneet aika monta tokon alkeiskurssia. Alkaa jo pikkusen tökkiä, aina samoja juttuja ja temppuja. Pitäisi kuulemma jo siirtyä seuraavalle tasolle. Niin munkin mielestä! Aina opettavat siellä niitä yksinkertaisia juttuja, mitkä jo ihan varmasti osaan, en vaan viitsi näyttää osaamistani, etteivät muut oppilaat tulisi kateellisiksi. Minä kun en ollenkaan halua saada leuhkan mainetta.
TEMPUT
Osaan jo vaikka mitä temppuja. Niitä onkin kiva suorittaa, kun emäntä aina niin kehuu ja antaa froligia. Sais vaan jo keksiä jotain uuttakin, eikä aina reenattais vaan niitä samoja. Paras temppu on ehdottomasti ”Missä Papu?”. Siinä minun pitää läpsäistä tassulla Papua selkään. Ai, että se on sitten kivaa! Papu vaan yleensä aina suuttuu. Ihme tosikko!
JUOKSUHARJOITUKSET
Käytiin me kerran vinttikoira-radallakin juoksemassa. Tai siis minähän siellä vaan juoksin. Isäntä toljotti radan reunalla ja emäntä jäi odottamaan maaliin. Emäntä päästi minut vapaaksi kaarteessa, kun vinttikoirat olivat lähteneet telineistä. Enhän minä nyt voinut siinä huonommaksi jäädä. Niinpä käväisin tarkistamassa telineet ja lähdin vasta sieltä juoksemaan. Niinhän se pitikin tehdä! Ja kyllä minä juoksin! Välillä vähän saavutin sitä repaletta, joka meni edellä, mutta en tosiaankaan halunnut saada sitä kiinni, niinpä hieman hidastin vauhtia. Juoksin puoli kierrosta samaan aikaan kuin mikä on Kaupissa rataennätys eli en huonosti ollenkaan. Kyllä oli mukava mennä takaisin emännän luo.
Joskus juoksutan vähän isäntääkin. Meillä oli ennen yhteinen leikki: minä lähdin vähän tutustumaan lähimaastoon ja isäntä juoksi huutaen perässä. Se se vasta oli hyvä harrastus. Harmi vain, että nykyään me ei enää leikitä sitä. Joskus me käydään yhdessä juoksemassa maanteillä. En minä vaan enää oikein jaksa sitä, eikä tuo isäntäkään enää ole useinkaan lenkkareita kaapista esiin ottanut. Ollaan tässä otettu yhteinen mahankasvatus-projekti. Kesällä me käydään sitten yhdessä rullaluistelemassa. Isäntä luistelee ja minä matkustan suurimman osan matkasta sylissä. Siinä ihanasti hermo lepää, kun antaa tuulen tuivertaa silmissä ja lepattaa korvia.
ELÄINOHJELMAT
Eläinsairaala on mun lemppari, mutta kyllä muutkin käy. Parasta on kun joku törkee koira kehtaa hillua MUN telkkarissa. Pakkohan sille on sanoa pari valittua sanaa. Aika usein isäntä ja emäntäkin ovat sille telkkarin koiralle äkäisiä. Siitäs saa, mokoma!
KUOPPIEN KAIVAMINEN Kuoppien kaivamista saan harrastaa aivan liian harvoin. Kukkapenkki on yleensä hyvä pohja kunnon kuopsutukseen, maa on niin mukavan pehmeää. No, mutta jos ulkona ei saa kaivaa, kaivan sitten sisällä. Meillä on vierashuoneessa sänky, jonka läpi menemisen olen ottanut tavoitteeksi. Tällä hetkellä tilanne vähän seisoo, kun ei nuo ihmiset anna minun jatkaa urakkaa. Pääsin hyvään vauhtiin kun sain kaivettua petarin läpi ja olen hieman käynyt ennakkoon kaivamassa runkopatjaakin. Saavutus on niin pienestä kiinni enää.
SAUNOMINEN
Kun kuulen sanat ”mennään saunaan”, kirmaan välittömästi kylpyhuoneen ovelle. Usein käyn jo etukäteen lämmittelemässä lauteilla, jos ovi on auki. Saunanoven alta on niin helppo kulkea. Käyn välillä jäähdyttelemässä eteisen lattialla ja menen sitten taas uudelleen kun siltä tuntuu. Usein viihdyn myös jälkilöylyissä pitkään.
Papun harrastukset
AGILITYKäymme silloin tällöin radalla, jossa on esteitä. Rakastan kiipeilemistä. Suosikkejani ovat puomi ja a-este, ja tietysti putki. Hyppäämisestä en niin välitä, mutta kyllä sitäkin välillä tekee. Emännän kanssa on kiva harrastaa. En yleensä lähde kauaksi emännästä radalla. Yritän tarkasti seurata hänen liikkeitään, ja jos hän juoksee vähänkin vinoon, menen esteen ohi hänen perässään. Emäntä sanoi, että hän odottaa minulta paljon tässä lajissa, mutta sehän riippuu aika paljon myös emännästä ja hänen kehittymisestään!
NÄYTTELYT
En ole oikein vielä ymmärtänyt näyttelyiden ideaa. Ensin ajetaan monta tuntia autolla jonnekin vieraaseen paikkaan, sitten odotetaan monta tuntia (onneksi saan olla boksissa lepäämässä) ja lopulta käydään pyörähtämässä pari kierrosta kehässä ja seistä tapitetaan ikuisuus ja sitten taas ajetaan tuntitolkulla kotiin. No ei se mitään, emännän kanssa on ihanaa harrastaa yhdessä ja jos hän kerta haluaa käydä esittelemässä liikkumistaan vieraille ihmisille, niin totta kai minä haluan siinä auttaa kun kerran voin. Yleensä vain suljen korvani kaikelta haukunnalta ja menen omaan maailmaani, jonne en kuule muiden ääniä kuin emännän sulosoinnut.
Näyttelyarvosteluja löytyy täältä , jos jotain kiinnostaa.
KOIRAKOULU
Olen käynyt emännän kanssa pentutapaamisissa ja koirakoulussa lähes koko sen ajan kun olen asunut näiden ihmisten kanssa. On se aika hyvin jo oppinut erilaisia temppuja. Vielä vähän pitää kouluttaa, mutta ihan hyvällä pohjalla jo ollaan. Ei mikään onnettomin tapaus, lupaavakin itse asiassa. Onneksi emäntä ottaa vähän evästä mukaan, niin ei minun tarvitse ihan nälissään olla eikä tule aika pitkäksi.
LUIDEN JÄRSIMINEN, KULJETTELU JA VAHTIMINEN Tämä on mun lempparia! Olen tosi hyvä kantamaan luita suussani. Näytän kuulemma Kippari-Kallelta, kun kannan solmuluun pätkää karvaisessa suupielessäni. Tähän kuljetteluun on ihan rehellinen syy se, että Jojo kuitenkin tulee nappaamaan luun minulta heti, jos en ole tarpeeksi tarkka. Ja vaikka olisin kuinka tiukka, niin silti se saattaa viedä aarteeni.
Olen ottanut tavaksi kerätä kaikki tärkeät tavarat ja esineet kasalle eteisen maton päälle. Näin ne on näppärästi kaikki siinä silmäni alla ja voin helpommin puolustaa kekoani ohikulkevalta Jojolta, joka yleensä aina himoitsee kaikkia lelujani, esittää vain välinpitämätöntä.
Lenkillä kuljettelen keppejä ja käpyjä eri paikkoihin. Joskus on mukava vähän järsiäkin niitä, mutta yleensä meillä ei ole tarpeeksi aikaa siihen, joten siirrän niitä vain omaksi ilokseni paikasta toiseen.
SANOMALEHTIEN REPIMINEN
Harmi, ettei meillä säilytetä enää sanomalehtiä lattialla kuten silloin kun muutin taloon. Oli tosi hienoa viettää päivä repimällä sanomalehdet ihan pieniksi paloiksi. Joskus tein suikaleita, joskus neliönmuotoisia paloja. Se oli kuulkaas tarkkaa puuhaa! Nykyään tyydyn vain silppuamaan kaiken mikä sattuu jäämään lattialle (joskus Jojo vähän auttaa pudottamalla esim. sohvapöydältä lehtiä).