Pääsivu
Historia
Aikajana
Hallitsijat
Linnat
Lippu
Raha
Kirkko
Tietovisa
Sanasto
Linkit
Lähteet
Sivukartta
Palaute
1200-luvulla idästä puuttui rajapyykkinä toimiva linnoitus. Vuonna 1293 tehtiin kolmas ristiretki maallisen vallan ja kirkon maiden lisäämiseksi. Ristiretken voimahahmoja oli marski Torgils Knuutinpoika. Hän johti armeijaa ja oli myös holhoojahallituksen avainhenkilöitä. Eerikinkronikan mukaan vuonna 1293 tehty linnoitus kesti seuraavana vuonna novgorodilaisten piirityksen. Kauan oletettiin, että vanhin rakennelma oli ns. linnatorni. Kaivausten perusteella on oletettu, että "sydäntornia" on ympäröinyt kehämuuri. Se sulki niin sanotun pajapihan sisäänsä. Ruotsi halusi valloittaa Karjalan Nevajoen suulle asti. Monien epäonnistuneiden yritysten jälkeen solmittiin 1323 Pähkinäsaaren rauha. Viipurin lääni sai valtakunnassa itsenäisen aseman. Muun muassa verotuksen ylijäämä käytettiin yleensä itäisen valtakunnan puolustamiseen. Viipurilla sai kaupunkioikeudet vuonna 1403 Eerik Pommerilaiselta, vaikka sillä oli edellytykset oikeuksiin jo aikaisemmin. 1300-luvulla linnan muurien ulkopuolella asuneet ihmiset elivät linnanherran suojeluksessa. Vouti oli tuolloin ylin virkamies ja ulkomaisissa asiakirjoissa Viipuria pidettiin "yhteiskuntana".
1400 -luvun hallinto
Vuosina 1418-1442 Viipurin linna oli Krister Nilsinpojan Vaasan läänityksenä. Novgorod ja hansakauppiaat kunnioittivat häntä ja lähettivät usein neuvotteluihin lähettiläitä. Hänen seuraajansa, Kaarle Knuutinpojan, aikana luotiin rauhanomaista kauppaa venäläisten kanssa. Hänen aikanaan linnaa laajennettiin. Tornipiha sai linnapihan varrelle siipiosat saleineen ja kamareineen. Kaarle hallitsi Viipuria kuusi vuotta ja hänet valittiin vuonna 1448 valtakunnan kuninkaaksi. Yhdeksän vuotta myöhemmin hänet syöstiin vallasta. Viipurilaiset kieltäytyivät luovuttamasta linnaa ja kaupunkia Erik Axelinpoika Tottille. Kesällä 1457 Tott piiritti linnaa laivaston avustuksella.
Eerik Akselinpojan aikana rakennettiin linnan itäpuolista asutusta ympäröimään kaupunginmuuri, johon kuului kymmenisen tornia. Tämä muuri rakennettiin 1470-luvulla. Lisäksi päälinnan siipiosia korotettiin kerroksella ja koilliskulmaan rakennettiin pyöreä torni. Esilinna on todennäköisesti saanut muotonsa hänen aikana. Vuonna 1467 Erik Tott sai haltuunsa koko läänin, joka käsitti myös Karjalan ja Savon. Hän toimi samaan aikaan myös Turun läänin käskynhaltijana. Erikin hänen veljiensä Larsin ja Ivarin jälkeen läänin sai haltuunsa valtionhoitaja Sten Sture. Hänen aikanaan hallinto järjestettiin voutien avulla, joista tunnetuin on Knut Posse.
1470 -luvulta lähtien ruotsalaiset tunsivat huolta venäläisten laajentumisaikeista. Ruhtinas Ivan III:n aikeissa oli vallata Viipuri, jotta hän olisi saanut Suomenlahden pohjukan kaupan hallintaansa. Vuoden 1495 kesästä lähtien venäläiset etenivät kohti Suomea. Lokakuussa venäläinen tykistö ja ratsuväki piiritti Viipuria. Puolustajat yrittivät useasti murtautua läpi piirittäjän renkaan tuloksetta. Lokakuun 12. päivänä kaatui huoveja ja talonpoikia yrittäessään murtaa venäläissaarto. Viipurin taistelut huipentuivat 30. marraskuuta. Ensimmäinen rynnäkköyritys torjuttiin. Venäläiset joukot hyökkäsivät uudelleen kolmelta suunnalta yhtä aikaa. Venäläisten päästyä kaupunginmuurin harjalle, puolustajat olivat sytyttäneet tervaa täynnä olleet veneet ja tynnyrit ajaakseen vihollisen pois. Samaan aikaan pilvisellä taivaalla näkyi Andreaan risti, jota venäläiset säikähtivät ja päättivät vetäytyä. Muutama viikko myöhemmin venäläiset vetäytyivät pois. Seuraavana keväänä Knut Posse purjehti yhdessä Svante Sturen kanssa Ivangorodiin, jossa he polttivat linnan ja ottivat mukaansa ryöstösaalista. Vuoden 1497 maaliskuussa Posse neuvotteli Novgorodissa yli 50 vuotta kestäneen aselevon.
Vaasojen ajasta Ruotsin vallan loppuun
Vuonna 1563 purettiin muureilta sakarakruunu, sillä jo tuolloin vihollisen uskottiin käyttävän tykkejä. Vuoteen 1610 asti linnassa tehtiin laajennus- ja korjaustöitä. Samalla paranneltiin myös linnan aseistusta, sillä 1560 -luvulta alkaen novgorodilaisten ja ruotsalaisten välit olivat kireät kolmen vuosikymmenen ajan. Molemmat valtakunnat tekivät eriasteisia tuhoja naapurilleen. 1599 Viipurin linna nousi Kaarlen ja Sigismundin valtataistelun yhteydessä Viipurin linna nousi keskipisteeseen. Kaarle herttua saapui Viipurin edustalle 21. syyskuuta ja valtasi kaupungin ympäristön alueet haltuunsa. Kuninkaan kannattajat yrittivät paeta Viipurista kaupungin pormestarin päästettyä herttuan joukot kaupunkiin. Linna antautui päivän tulitaistelujen jälkeen. Syyskuun 27. päivänä kymmenisen linnan puolustajaa teloitettiin ja linnan käskynhaltija Larz Crutz kolme päivää myöhemmin.
1600 -luvulta ei linnan historiasta ole juurikaan mitään tietoa. Lääniuudistuksessa vuonna 1634 Viipurista tuli linnaläänin pääkaupunki. Linnaa restauroitiin varastoiksi. Vuonna 1700 syttyi Pohjan sota ja kuusi vuotta myöhemmin venäläiset saartoivat kaupungin, mutta luovuttivat piirityksestä neljän päivän kuluttua. 1710 tsaari Pietarin johdolla venäläiset joukot piirittivät linnaa uudelleen. Pommitusten jälkeen linna oli käyttökelvoton.
Venäjän valta-aika
Venäjän vallan aikana linna menetti viimeisetkin tehtävänsä. Paikallishallintokin siirrettiin kaupunkiin. 1720 -luvulla linnaan aloitettiin bastionien rakentaminen. 1790 -luvulla länsipuolinen bastionijärjestelmä uusittiin. Viipuri oli varuskuntakaupunkina vuoteen 1860 asti. Linnan tiloja käytettiin myös varastona. 1856 syttyneen tulipalon jäljiltä vain muurit jäivät jäljelle. Vuosina 1890-1894 toteutettiin jälleenrakennus.
Itsenäistymisen jälkeen linnassa toimi vuoteen 1934 asti 2. divisioonan ja sotilaspiirin esikunnat. Linna luovutettiin venäläisille aselevossa 13.3.1940. Jatkosodan aikana Viipuri vallattiin takaisin. Vuoden 1944 kesäkuussa venäläiset yllättivät kaupungin puolustajat ja rauhassa Viipuri linnoineen jäi venäläisten puolelle.