![]() Pääsivu |
Raaseporin linna Rakentaminen Raaseporin sisäpoliittinen merkitys kasvoi Kaarle Knuutinpojan myötä 1440-luvulla. Vuonna 1439 Suomesta tuli Kaarlen elinikäinen läänitysalue. Läänitykset peruttiin 18 vuotta myöhemmin, kun Kaarle syrjäytettiin. Oltuaan vallassa jälleen muutaman kuukauden, hän sai pitää Raaseporin henkilökohtaisena läänityksenä. Hänen hovistaan on vain vähän tietoja. Kaarlen voidaan olettaa laajentaneen linnaa mm. asuinsiivillä. Kaarlen tultua kolmannen kerran kuninkaaksi, Lars Tottista tuli Raaseporin hallitsija. Hänen aikanaan itä- ja länsisiipiä korotettiin. Eteläsiivestä tehtiin linnan keskus. Päälinnan itäkulmaan rakennettiin pyöreä asuintorni. Se entisöitiin 1890-luvulla. Linnan eteläpuolelle rakennettiin uusi esilinna. Vuonna 1483 Ivarista tuli Raaseporin hallitsija Larsin kuoltua. Sven Sture piiritti Raaseporia neljä vuotta myöhemmin. Puolustusta johtanut Larsin leski Kristiina Erikintytär antautui. Kohti museointia Sten Sture sijoitti linnaan alussa tilivelvollisia
vouteja. Vuonna 1490 palattiin
läänitysjärjestelmään. Kahdenkymmenen vuoden ajaksi
Raaseporia tuli hallitsemaan Tönne Eerikinpoika Tott.
Lyhyen Venäjän sodan aikana linnasta käsin
onnistuttiin lamaannuttamaan Novgorodiin suuntautunut
laivaliikenne. Kunigas Kristian lähetti vuonna 1520
Rolof Mattsinpojan ottamaan linna haltuunsa. Uudeksi
päälliköksi tuli Tile Gislenpoika, mutta kolme vuotta
myöhemmin maa joutui Kustaa Vaasan käsiin. 1530-luvulla
Erik Fleming teki korjauksia linnaan. Linnan maista
tehtiin 1690-luvulla Raaseporin everstinvirkatalo.
Muinaistieteellinen tiedekunta sai rahoja linnan
korjaukseen vuonna 1839. Arkkitehti Magnus Schjerfbeckin
johdolla tehtiin välttämättömiä korjauksia.
Pyöreätä kulmatornia vahvistettiin tuolloin.
1980-luvulla Museoviraston johdolla siipiosat ja
vaippamuurit katettiin. Lisäksi muurin sisäpuolelle
rakennettiin linnaan tutustumista helpottamaan
parvikäytävä. |