Pääsivu
Historia
Aikajana
Hallitsijat
Linnat
Lippu
Raha
Kirkko
Tietovisa
Sanasto
Linkit
Lähteet
Sivukartta
Palaute
Idän uhka
1470 -luvulla Moskovan ruhtinas Iivana III halusi laajentaa ruhtinaskuntaansa Novgorodin suuntaan. Novgorodin kanssa solmitut sopimukset mitätöityisivät, jos se kukistuisi. Tästä syystä Erik Akselinpoika Tott aloitti itärajan puolustuksen kohottamisen tarvittavalle tasolle. Vuonna 1475 aloitettiin linnan rakennustyöt 16 tallinnalaisen muurimestarin avustuksella. Vuonna 1483 päälinnan ensimmäinen vaihe oli saatu päätökseen. Olavinlinna suunniteltiin jo alussa kokonaisuudeksi, joka käsitti pää- ja esilinnan. Linna rakennettiin puolustuksen takia kapeaan salmeen, joka ei jäätynyt talvella. Päälinna tehtiin kolmikulmaiseksi. Itäinen ulkomuuri oli kolme kerroksinen. Alimmaisessa kerroksessa oli varastotilat, keskimmäisessä linnatupa ja ylimmäisessä kerroksessa oli sali. Näiden lisäksi päälinnan muurissa oli ampumakäytävä.
Iivana III vaati 1493 Olavinlinnaa itselleen tarjoten lyhyttä rauhaa vastineeksi. Hänen mukaansa linna oli rakennettu rajan väärälle puolelle. Pari vuotta myöhemmin venäläiset hyökkäsivät Viipuriin jättäen Olavinlinnan vielä rauhaan. Vuoden 1496 kesällä novgorodilaiset piirittivät linnaa ilman, että olisivat pystyneet valtaamaan tätä. Rauhan jälkeen levottomuudet alueella kuitenkin jatkuivat. Vuonna 1510 vahvistettiin rauha ja 45 vuoden rauhallisempi kausi alkoi.
Vuonna 1535 Savo ja Olavinlinna erotettiin erillisiksi voutikunnaksi. Kaksitoista vuotta myöhemmin linnan käskynhaltijaksi tuli Gustaf Fincke. Vuonna 1555 alkaneessa sodassa Novgorodia vastaan hän neuvotteli kanssakäskynhaltijan Ture Bielken kanssa aselevon Käkisalmen päälliköiden kanssa. Fincken aikana rakennettiin pyöreä torni esilinnan kaakkoiskulmaan. Rakennusmestari von Cöllen ei ollut hallitsija Kustaa Vaasan suosiossa ja Cöllenilta jäi työ kesken. Torni valmistui 1563 uuden rakennusmestarin toimesta. Tämän jälkeen esilinnan kehämuuria korvattiin uudella lujemmalla muurilla.
Suurvalta-aika
Kaarlen ja Sigismundin valtataistelun aikana Olavinlinnasta tuli muutamien etsintäkuulutettujen mahtimiesten ja heidän perheiden pakopaikka kaukaisen sijainnin takia. 1600-luvun alussa esilinnaan rakennettiin kulmatorni, ns. Kijlin torni. Se toimi tykkitornina. Muista vastaavista torneista sen erotti se seikka, ettei siinä ollut asuintilaa yhtään. Stolbovan rauhan jälkeen Olavinlinna menetti rajalinnoituksen osan, sillä Ruotsi sai aluelaajennuksena Käkisalmen läänin. Vuonna 1654 linnaa kohtasi tulipalo. Pari vuotta myöhemmin syttyi sota Venäjää vastaan. Venäläiset onnistuivat pääsemään linnan lähistölle, mutta läheisen metsikön läpi vihollinen ei saanut vietyä tykistöä. Linnan valtaaminen jäi venäläisiltä taas haaveeksi. Abraham Pistolekorsin ollessa käskynhaltijana linnaan tehtiin paljon korjaustöitä.
Linnan ulkopuolelle syntyi yhdyskunta kuten muiden
linnojen muidenkin linnojen yhteyteen. 1639 Pietari Brahe
antoi Savonlinnalle kaupunkioikeudet. Venäläisten
poltettua kaupungin vuonna 1656 ja Savoa kohtasi
nälkävuodet muutaman vuoden sisällä. 1683
Savonlinnalta peruutettiin kaupunkioikeudet, jotka se sai
takaisin vuosisata myöhemmin.
Venäläiskausi
Vuonna 1710 Ruotsi menetti Viipurin ja Käkisalmen ja
kolme vuotta myöhemmin miltei koko Etelä-Suomi
miehitettiin. Vuoden 1714 kesäkuussa venäläiset
aloittivat Olavinlinnan piirittämisen. Heinäkuun
lopulla venäläiset onnistuivat tekemään murtuman
Kirkkotornin ja Kijlin tornin välille. Vihollisten
aloitettua lauttasillan rakentamisen, päätti linnan
päällikkö majuri Johan Busch antautua. Linnan 350
miehestä oli piirityksen päätyttyä elossa enää
kolmannes. Antautujia ei vangittu ja he saivat
perääntyä kohti Kuopiota ja Oulua. Ruotsalaiset saivat
linnan takaisin Uudenkaupungin rauhan jälkeen vuonna
1722. Hattujen sodan jälkeen linna menetettiin
venäläisille. Linnasta tehtiin syksyllä 1741
hyökkäys Sortavalaan. Seuraavana syksynä liki 2 000
miehen venäläisjoukko piiritti Olavinlinnan.
Everstiluutnantti P. J. Gyllenecker piti tilannetta
toivottomana ja antautui sillä ehdolla, että
puolustajat saisivat poistua vapaasti. 1743 solmitun
Turun rauhan yhteydessä uusi raja kulki Olavinlinnan
länsipuolelta.
Venäläiset aloittivat linnan rakentamisen taas
puolustuskelpoiseen kuntoon. Linnalla ei ollut
sotilaallista merkitystä enää 1800-luvun alun
jälkeen. Suomen sodassa venäläiset olivat
hyökkäävä osapuoli eikä linna ollut uhattuna.
Autonomian alusta Olavinlinna toimi kasarmina vuoteen
1847 asti. 1870-luvulla toteutettiin entistämistöitä
Michel Kiseleffin johdolla. Kymmenen vuotta myöhemmin
senaatin päätöksellä Olavinlinnaa alettiin hoitamaan
valtiollisena muinaismuistona.
| Linnan käskynhaltijat 1457-1643 | Hopmannit ja kommendantit 1643-1743 |