Pääsivu
Historia
Aikajana
Hallitsijat
Linnat
Lippu
Raha
Kirkko
Tietovisa
Sanasto
Linkit
Lähteet
Sivukartta
Palaute
Rakennusvaiheet
Jo ennen keskiaikaa
vastarannalla sijaitsi suuri kylä, johon tarvittiin
leirilinnaa. Viereiselle saarelle kruunu rakennutti
linnan yhteyteen Saaristen latokaranon. Siitä
rakennettiin pienempi kuin Turussa. Sen ulkomitat olivat
vain 32x32 metriä. Toisin kuin Turun linnassa Hämeen
linnassa oli vain yksi portti lounaissivussa. Kolmeen
kulmaan oli rakennettu matalat kivitornit. Kaakkoismuurin
sisäpuolelle kaivettiin 12 metriä syvä kaivo, joka on
vielä nykyään yksi linnan nähtävyyksistä.
Ylöspäin kapeneva harmaakivi muuri on leirilinnalle
ominainen piirre.Sotilaat majoittuivat tuolloin puisissa
rakennuksissa. Hämeen linna rakennettiin vähitellen
linnaleiristä umpilinnaksi. Tässä rakennusvaiheessa
linna sai ulkonevan porttitornin, joka sijoitettiin
lounaisen ulkomuurin päälle. Portti oli tornin toisessa
kerroksessa kuuden metrin korkeudessa. Ulkonevaan osaan
portin molemmille puolille tuli pienet kamarit. Portista
pääsi suureen saliin, josta puolestaan oli yhteys
linnan muihin tiloihin. Hämeen linna oli yksi sotilaallisesti vahvimmista sisämaalinnoista Ruotsi-Suomen valtakunnassa. Seuraavassa vaiheessa linna sai edustushuoneen, jollainen umpilinnassa piti tuohon aikaan olla. Tämä rakennusvaihe lienee kestänyt 1350-luvun tienoilta 1450-luvulle. Linna jaettiin toiminnollisesti Turun linnan tavoin kahteen puoliskoon. Toinen kerros oli käskynhaltijan hovin käytössä, ensimmäinen kerros oli kaikkien käytössä. Kerroksessa oli kappeli, keittiö ja linnatupa. Tämä linnavaihe päättyi, kun pohjoiskulman rakenteet sortuivat holvien painosta. Korjauksen yhteydessä kulmatorneja korotettiin. Lisäksi kolmanteen kerrokseen tehtiin puolustuskäytävä. Linnan alaosa oli harmaakiveä ja yläosa tiiltä. Linnanpihalla harmaakivipintoja korvattiin tiilellä. Tiililinnan rakennustyöt kestivät pitkään. Ensimmäiset muuraukset tehtiin noin 1450. Vuosien 1480-1520 välillä linnaan tehtiin neljä kulmatornia.
Novgorodilaisten hyökkäys
Venäläisessä kronikassa kerrotaan vuonna 1311 novgorodilaisten hävitysretkestä Hämeeseen. Valloittajat tuhosivat puisen esilinnan. Puolustajat vetäytyivät kukkulalle sisempään linnaan. Novgorodilaiset piirittivät linnaa kolme vuorokautta linnaa huolimatta rauhan aneluista. Ympäristö hävitettiin lähes täydellisesti. Tutkijat epäilivät parin sadan vuoden ajan, että novgorodilaiset piirittivät Hakoisten muinaislinnaa, mutta historiankuvausten perusteella muinaislinnan piiritys vaikuttaa epätodennäköiseltä.
Kustaa Vaasasta Suureen Pohjan sotaan
Linnan ympärille muodostui tukialue, joka turvasi
linnan ja miehistön ylläpidon. Tukialueesta kehittyi
Hämeen linnalääni. Kun 
Kustaa Vaasa sai Hämeen linnan haltuunsa,
tuli linnasta tililäänin keskus. Verojen ylijäämä
kuului kruunulle. Sisä- ja ulkopoliittisisten
selkkausten seurauksena Hämeen linnassa pidettiin ja
parannettiin puolustusrakennelmia. Kustaa Vaasa lähetti
vuonna 1559 rakennusmestari Hentik von Cöllenin
Hämeeseen ja hänen johdolla alettiin linnaan
rakentamaan kahta pyöreää tykkitornia. Linnan kappeli
siirrettiiin vuonna 1576 toiseen kerrokseen ja 30 vuotta
myöhemmin se siirrettiin uudelleen toiselle puolelle
linnaa. 1599 sattuneessa räjähdyksessä suurin osa
etelätornia sortui. Vuoteen 1614 mennessä linnaa
kunnostettiin ja Kustaa IV Aadolf vieraili linnassa.
Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Hämeen linna menetti
asemansa läänin hallintokeskuksena. Linnan
pohjoispuolinen asutus sai kaupunkioikeudet Hämeenlinna
-nimisenä. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin päälinna
paloi ja kaikki puurakenteet tuhoutuivat.
Varikkona ja vankilana
Suuren Pohjan sodan
jälkeen Suomen armeijan päävarikko päätettiin
sijoittaa Hämeen linnaan. A.J. Nordenberg laati
tarvittavat muutospiirustukset. Linnan ympärille
rakennettiin puolustusvyöhyke ja tornien välisiä
siipiosia korotettiin. 1740-luvun alussa venäläiset
miehittivät linnaa taisteluitta. 1770-luvulla
aloitettiin linnan korjaustyöt. Kehämuuria vasten tuli
siipirakennuksia, joissa toimi kasarmi.
Vuoden 1634 lääninuudistuksen yhteydessä perustettiin linnaan kruununvankila. Venäjän vallan aikana linna jatkoi toimintaa vankilana. Päälinnaan sijoitettiin liki 300 vankia, kun Ruotsin vallan aikana vankeja oli vain joitain kymmeniä. Linnaa käytettiin myös viljamakasiinina. Vuonna 1837 linnasta tehtiin C.L. Engelin piirustusten pohjalta kokonaan vankila. Siinä tehtävässä päälinna toimi 116 vuotta. Seuraavan kerranmuutostöitä tehtiin 1880 -luvulla. Neljä vuotta myöhemmin linnan länsipuolelle rakennettiin ns. ojennuslaitos. Se lakkautettiin 1869 ja sotilaat luovuttivat tilansa linnaan perustetulle kuritushuoneelle. Vuonna 1871 tehtiin ojennuslaitoksen viereen rakennettiin lääninvankila. Esilinnan osiin tiilisistä siipiosista lisättiin kolmaskerros. Vallihaudan täyttäminen ja vallien hajottaminen herätti aikanaan vastustusta.