Pääsivu
Historia
Aikajana
Hallitsijat
Linnat
Lippu
Raha
Kirkko
Tietovisa
Sanasto
Linkit
Lähteet
Sivukartta
Palaute
Vaaran vuodet
Syksyllä 1944 Suomeen saapui liittoutuneiden valvontakomissio, jossa oli Britannian ja Neuvostoliiton edustajia. Komissiota johti kenraalieversti Andrei Zdanov. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen itsenäistyneistä maista Suomi säilytti ainoana demokraattisen yhteiskuntajärjestyksen. Maaliskuussa 1945 järjestettiin eduskuntavaalit. SKDL, SDP ja Maalaisliitto olivat vaalien jälkeen suurimmat puolueet. Kukin puolue sai noin 50 paikkaa. Sotasyyllisyyskysymyksen ratkaiseminen vaati sotasyyllisyyslain säätämistä. Risto Ryti sai ankarimman tuomion, 10 vuotta kuritushuonetta. Tämän kysymyksen ratkettua presidentti Mannerheim erosi keväällä 1946. Eduskunta valitsi hänen seuraajaksi J.K. Paasikiven.
Pariisissa 1946 Suomi osallistui rauhanneuvotteluihin. Suomi esitti turhaan liennytyksiä välirauhan ehtoihin. Niitä kiristettiin Britannian vaatimuksesta. Kesällä 1947 Suomi kieltäytyi Yhdysvaltain ulkoministeri Marshallin tarjoamasta avusta. Neuvostoliiton ratifioitua rauhansopimus syyskuussa 1947, poistui valvontakomissio Helsingistä. Seuraavana talvena Stalin ehdotti Suomelle samanlaista YYA-sopimusta kuin mitä se oli sopinut mm. Romanian ja Unkarin kanssa. Sopimus allekirjoitettiin huhtikuussa 1948.
Sisäpolitiikka
Vuoden 1956 presidentinvaalien kolmannella kierroksella Maalaisliiton ehdokas voitti K.A. Fagerholmin äänin 151-149. Väinö Tanner palasi 50 -luvun loppupuolella takaisin politiikkaan. SDP jakaantui. Puolueen oppositio muodosti TPSL:n. Etujärjestöt vahvistivat toisen maailmansodan jälkeen asemiaan. SAK, STK ja MTK solmivat valtakunnallisia työehtosopimuksia. Kekkosen astuessa virkaansa vuonna 1956, SAK aloitti yleislakon vaatien edellisvuosien hintatason palauttamista tai palkkojen tarkistamista.
Syksyllä 1955 Neuvostoliitto luopui Porkkalasta vastineena YYA-sopimuksen 20 vuoden jatkolle. Saman vuoden lokakuussa Suomi liittyi Pohjoismaiden neuvostoon. Vuoden 1955 lopussa Suomesta tuli YK:n jäsen. Syksyllä 1958 Neuvostoliitto huolestui Länsi-Saksan sotilaallisesta vahvistumisesta ja Suomen enemmistöhallituksesta, johon ei mahtunut SKDL. Neuvostoliitto veti suurlähettiläänsä pois Helsingistä. Aikaa kutsuttiin yöpakkasiksi. Kekkonen matkusti Leningradiin tavatakseen Hruštševin. Lokakuun viimeisenä päivänä 1961 Neuvostoliitto lähetti nootin, jossa viitattiin Saksan varustautumiseen ja ehdotti neuvottelua yhteisestä puolustuksesta. Entinen oikeuskansleri Olavi Honka ilmoitti luopuvansa presidenttiehdokkuudesta ja Hruštšev lupasi lykätä konsultaatiota toistaiseksi. Kekkonen valittiin ensimmäisellä kierroksella 199 valitsijamiesäänellä uudelleen presidentiksi.
Sodan jälkeen maatilojen määrä kasvoi lähes kolmanneksella. 1960-luvun loppupuolella alkoi "maaltapako". Suurimmillaan muuttoliike maaseudulta oli 1966-72, mikä jatkui vielä 80-luvun alkuun. Samalla pienimmät tilat hävisivät kannattamattomuuden ja valtion "paketointimaksun" turvin. Teollisuuden menestys kohotti elintasoa. Ammattirakenne muuttui rajusti palveluammattien vallatessa alaa maataloudelta. Elinkeinojen kasvu veti naisista enemmistön työelämään.
Kekkonen valittiin kolmannelle kaudelle vuonna 1968. Vuonna 1970 eduskuntavaaleissa Vennamon puolue SMP oli suurvoittaja. SMP arvosteli harjoitettua maatalouspolitiikkaa. Vuoden 1972 elokuussa vuoti julkisuuteen Kekkosen ja neuvostojohdon välisen luottamuksellisen neuvottelujen muistio. Kekkonen veti erouhkauksen pois, kun eduskunnassa oli riittävä enemmistö poikkeuslaille, joka takasi hänelle uuden kauden presidenttinä. Lokakuussa 1975 Helsingissä pidettiin Helsingissä Etyk-huippukokous.
Kekkonen valittiin normaaleissa vaaleissa vuonna 1978 viidennelle kaudelle. Hänen terveys heikentyi 1981 niin paljon, että syksyllä hän erosi. Keväällä 1982 Kekkosen seuraajaksi valittiin vaalien ensimmäisellä kierroksella SDP:n ehdokas Mauno Koivisto. Hänet valittiin uudelleen 1988. Vuonna 1983 YYA-sopimusta jatkettiin 20 vuodella. Tammikuussa 1992 Suomi ja Venäjä solmivat yhteistyösopimuksen. Maaliskuussa Suomi jätti jäsenhakemuksen Euroopan Unioniin. Jäsenenä Suomi on ollut vuoden 1995 alusta alkaen. Samana vuonna maamme liittyi WEU:n tarkkailijajäseneksi. Pohjois-Atlantin yhteistyöjärjestön tarkkailijajäsenenä Suomi on ollut vuodesta 1992 alkaen.