 Pääsivu
Historia
Aikajana
Hallitsijat
Linnat
Lippu
Raha
Kirkko
Tietovisa
Sanasto
Linkit
Lähteet
Sivukartta
Palaute
|
20- ja 30-lukujen vaihteen
levottomuudet Lapuanliike
1920-luvun mittaan oikeisto tuskastui puolueriitoihin ja
niistä johtuvaan parlamentarismin heikkouteen.
Äärivasemmiston näkyvä esiintyminen erityisesti
vuoden 1927 suurissa satama- ja metallialan lakoissa
provosoi oikeistopiirejä vastatoimiin.
Marraskuussa 1929 sattui Lapualla kahakka, jossa
paikalliset suojeluskuntalaiset repivät
kommunistinuorten päältä punaiset paidat. Siitä
alkanut kansanliike äärivasemmiston nujertamiseksi sai
kutsumanimen lapuanliike. Lapualaisten lähetystö vaati
hallitukselta kommunismin täydellistä tukahduttamista.
Vauhdittaakseen kommunistilehtien kieltämistä
lapualaiset rikkoivat Vaasassa ilmestyneen Työn Äänen
painokoneet.
Presidentti Relander hajotti eduskunnan ja kutsui
lapualaisille mieluisan Svinhufvudin uuden hallituksen
muodostajaksi. Lokakuussa 1930 järjestetyissä
eduskuntavaaleissa kommunistit eivät enää saaneet
asettaa ehdokkaita. SDP:n saamat 66 edustajaa eivät
riittäneet edes yhden kolmasosan
määrävähemmistöön. Uusi eduskunta hyväksyi
kommunistilait, joiden nojalla äärivasemmiston julkinen
toiminta tukahdutettiin tyystin.
Mäntsälän kapina
Helmikuun lopussa 1932 aseistautuneet
suojeluskuntalaiset, noin 400 miestä, keskeyttivät
ammuskelemalla SDP:n puhetilaisuuden Mäntsälässä
Ohkolan työväentalolla. Seuraavien päivien kuluessa
Mäntsälän suojeluskuntatalolle saapui lapuanliikkeen
johtomiehiä ja satoja aseistettuja suojeluskuntalaisia
eri puolilta maata.
Kaksi päivää kahakan jälkeen hallitus määräsi
lapuanliikkeen johdon pidätettäväksi, ja armeijan
osastoja asetettiin valmiustilaan. Uusi presidentti
Svinhufvud kehotti radiopuheessaan suojeluskuntalaisia
palaamaan kotiin ja lupasi, ettei kapinaan hairahtuneita
rivimiehiä rangaistaisi. Johtomiehet antautuivat pari
päivää myöhemmin ja lapuanliike lakkautettiin.
Suomea koetellut talouspula alkoi hellittää vuodesta
1934 ja kansalaisten toimeentulo kohentui. Poliittiset
äärilaidat menettivät kannatustaan. Maalaisliitto ja
sosiaalidemokraatit vahvistivat 1930-luvulla asemiaan.
Presidentti Svinhufvud kieltäytyi kuitenkin ottamasta
SDP:tä hallitukseen. Vuonna 1937 presidentiksi valittiin
Kyösti Kallio,
mikä poisti esteen maalaisliiton ja
sosiaalidemokraattien hallitusyhteistyön tieltä. Uuden
niin sanotun punamultahallituksen kolmanneksi osapuoleksi
tuli edistyspuolue. Hallituksen parlamentaarinen pohja
oli laajempi kuin yhdenkään edeltäjänsä.
Punamultahallituksen aika loi pohjan pian seuranneina
sotavuosina vallinneelle kansalliselle yksimielisyydelle.
Takaisin
|