 Pääsivu
Historia
Aikajana
Hallitsijat
Linnat
Lippu
Raha
Kirkko
Tietovisa
Sanasto
Linkit
Lähteet
Sivukartta
Palaute
|
Unionin uudistaminen Kristian II halusi uudistaa pohjoismaisen
unionin 1510-luvulla. Hän onnistui aikeissaan vuonna
1520 ja Ruotsin valtaneuvosto teki rauhan maaliskuussa
1520. Marraskuussa 1520 Kristianin
kruunajaisjuhlallisuuksien aikana mestattiin 82
ruotsalaisylimystä. Vuoden loppuun mennessä Ruotsi
saatiin alistettua Tanskan alaisuuteen. Kustaa
Eerikinpoika Vaasa keräsi 4 000 miehen armeijan
paettuaan vankilasta. Vuoden 1521 alkupuolella heidän
aloittamansa kapina levisi Taalainmaalla. Smålandilaiset
nostivat samanaikaisesti oman kapinan heidän menestyksen
innoittamana. Talonpoikien joukot kasvoivat ja saivat
voittoja tanskalaisista. Suomesta tanskalaiset poistuivat
vuoden 1523 aikana. Elokuun 23. päivänä kokoontuivat
herrainpäivät Vadstenaan, jossa Kustaa Vaasa nimettiin
Ruotsin valtionhoitajaksi. Tämän jälkeen Kustaan
talonpoikaisarmeija alkoi piirittämään Tukholmaa.
Suomessa Turun ja Raaseporin linnat varmistettiin Kustaa
Vaasan kapinallisille. Saksan Kaarle V liittoutui
Lyypekin kanssa Tanskan Kristiania vastaan. Kustaa Vaasan
ja hansakaupungin liittosuhde varmistui kesällä 1521.
Seuraavana vuonna hansalaiset toimittivat sotatarvikkeita
Ruotsiin. Elokuussa 1524 Lyypekin ja Tanskan välille
syttyi sota. Saman vuoden lopussa Ruotsilla oli 120 000
Lyypekin markan velka Lyypekille, minkä vuoksi Ruotsi
lupasi maalle tullittoman kaupan etuisuudet. Tanskan
sisäinen kehitys johti parin arkkipiispan mestaukseen ja
karkotukseen ja kapinaan helmikuussa 1523, jonka
seurauksena oli Kristianin II:n karkotus Ruotsista.
Juhannuksen jälkeen tanskalaiset poistuivat Ruotsin
lääneistä.

Kustaa Vaasa kutsui herrainpäivät kesäkuun alussa 1523
Strängnäsiin vannoakseen kuninkaanvalan Tukholman
antutumisen jälkeen. Tämän jälkeen laamannit
vannoivat maanlain mukaisen uskollisuudenvalan. Tukholman
valtauksen jälkeen katsoi olevan sopiva aika Suomen
takaisinsaamiseksi. Lähettämässään vetoomuksessa
kuningas kehotti auttamaan saapuvaa vapautusarmeijaa,
jonka johdossa oli Eerik Flemming. Kastelholman linna
vallattiin Ahvenanmaalta ja maihinnousu tapahtui Turun
seudulla. Tanskalaiset perääntyivät Hämeeseen.
Vapautusarmeija valtasi kaikki tärkeimmät linnat
Suomesta. Amiraali Norbyn odottamia apujoukkoja ei
kuulunut ja Viipurin linna antautui viimeisenä
lokakuussa 1523. Suomi liittyi uuteen kuningaskuntaan.
Kirkko maksumiehenä
Lutherin uskonpuhdistuksen jälkeen Ruotsi erosi monen
muun maan tavoin paavin alaisuudesta ja maassa
siirryttiin kansalliskirkkoon. Hallitsija sai
käyttöönsä kirkon omaisuuden eli kruunun talous
vahvistui. Toisekseen kirkon välityksellä oli helppo
levittää kuninkaallista propagandaa. Ruotsin ja paavin
välit katkesivat 1524 Kustaa Vaasan kieltäydyttyä
maksamasta annaattimaksuja. 1527 Västeråsin
valtiopäivät laativat resessin, joka murensi kirkon
valtaa. Piispanlinnoja luovutettiin kruunulle, mitkä
suurimmaksi osaksi tuhottiin. Piispat eivät saaneet
enää osallistua valtaneuvoston kokouksiin.
Ylimääräisen varannon varannon kirkko joutui
luovuttamaan valtionvelan maksuun. Suomeksi ja ruotsiksi
saarnaaminen alkoi vähitellen yleistyä 1530 -luvulla.
Luostarit saivat jatkaa edelleen toimintaansa. Ruotsin
reformaation suurin kiihoke oli valtion taloudellinen
hyöty ja kuningas oli kirkon johtaja. Saarna muodostui
jumalanpalveluksen tärkeimmäksi osaksi ja se kuultiin
kansankielellä. Katolilaiset vaikutteet säilyivät
1500-luvun loppuun asti.
Käytännön mukaisesti kirkko rahoitti suurimman osan
valtion ulkomaisesta velasta "hopeaverona".
Alankomaat oli nousevana merimahtina 1520- luvulla ja
aloitti kilpailun Itämeren markkinoista. Samalla Ruotsi
halusi erota Lyypekin talutusnuorasta. Tanskassa Fredrik
I vahvisti valta-asemaansa ja valta vaihtui Lyypekissä
vuonna 1531. Uusi kaupungin raati aloitti sotavalmistelut
alankomaalaisia vastaan. Tanska ja Ranska eivät olleet
halukkaita auttamaan Lyypekkiä. Kreivisodan aikana
Lyypekki valloitti suuria osia Tanskasta. Ruotsin ja
Lyypekin välit kiristyivät sodaksi. Tanska-Norja
liittyi Ruotsin rinnalle 1533. Taistelut päättyivät
maiden välillä 1535 Ruotsin jäädessä niskan
päälle. Lyypekki joutui luopumaan taloudellisesta
ylivallasta. Rauhansopimus allekirjoitettiin vuonna 1536.
1530-luvulla suoritettiin verouudistus verotuksen
yksinkertaistamiseksi. Tuolloin alettiin laatia
talonpojille maakirjoja, joihin merkittiin maksettavat
verot. Samalla talokuntien verotusta pyrittiin muuttamaan
yksilöllisemmäksi. Uusi verotusjärjestelmä otettiin
käyttöön 1538 Suomessa. Veronuudistus alkoi kuninkaan
käskykirjeella Kokemäenkartanon läänissä. Henrik
Klaunpoika Horn nimettiin uudistuksen johtajaksi
Suomessa. Suurimmat tilat hyötyivät uudistuksesta, kun
taas pienet tilat maksoivat suhteessa enemmän. Verot
maksettin enimmäkseen parseleina. Keskimäärin puolet
oli viljaa ja toinen puoli karjanhoidontuotteita.
Keskimääräinen viljavero oli noin kuudesosa vuoden
nettosadosta. Keski-Euroopasta otettiin mallia monien
uudistusten suhteen, tosin monet ehdotukset jäivät
suunnitteluasteelle. Uuden kirkkopolitiikan tarkoituksena
oli kirkon alistaminen kokonaan ja reformaation
loppuunvieminen. Jumalanpalveluksen sisältöön
puututtiin tarkemmin ja tarpeettomia kalleuksia
takavarikoitiin kruunulle. Takavarikoinnit toivat
reilusti lisätuloja valtiolle. Esimerkiksi Götanmaalla
kerättiin liki kaksi tonnia kirkkohopeita 1540-luvun
alussa.
1530-luvun lopussa kahakat ja rajan molemminpuoliset
ryöstelyt kiihtyivät. Savolaiset perustivat
asutuskeskuksen Venäjän puolelle, minkä jälkeen
rajariidat kiihtyivät entisestään. 1553 venäläiset
tekivät ryöstöretken rajan pinnassa. Kaksi vuotta
myöhemmin Viipurin aatelisto suositteli sodan
aloittamista. Ensimmäinen suurempi yhteenotto oli
Joutselässa maaliskuussa 1555. Venäläiset joutuivat
taipumaan puolustajien edessä. Syyskuussa Kustaan 4 000
miehen armeija piiritti Pähkinälinnaa tuloksetta.
Joukot joutuivat tyytymään rajaseudulla asutusten
ryöstelyyn. Tämä suututti tsaari Iivanan ja hän
julisti virallisen sodan. Kesällä 1542 kirkkopolitiikan
ja verotuksen kiristämisen seurauksena syntyi kapina
Smoolannissa, missä uudistukset Ruotsin puolella oli
aloitettu. Nils Dacke oli kruununtalollisten talonpoikien
johtaja ja hän esiintyi myös maakunnanjohtajana.
Saksalaiset ruhtinaat antoivat hänen toimilleen
hiljaisen hyväksynnän. Valtion levittämän propagandan
ja taloudellisella eristämisellä tukahdutettiin kapina
1543. 
Västeråsin valtiopäivillä 1544 hyväksyttiin Kustaa
Vaasan ehdotus perintökuninkuudesta. Valtiopäiville
laadittiin uusi puolustusjärjestys, joka perustuu
talonpoikaisjoukkoihin. Talonpoikaisarmeijan ohella
käytettiin saksalaisia palkkasotureita. Sisäpolitiikka
ei muuttunut Kustaan hallitusajan loppupuolella.
Hallinnon kehittäminen jatkui edelleen. Turkin ja
Venäjän välisen sodan aikana valtiovallan ote tiukkeni
Suomessa. Valvonta kiristyi ja kaupunkilaitosta
kehitettiin. Kustaa Vaasan viimeisinä Ruotsiin
perustettiin perinnöllisiä herttuakuntia. Juhana sai
ensimmäisenä Suomen herttuakunnan hallittavakseen.
Juhanalla oli kuninkaalle kuuluvia valtuuksia sekä
suomalaisten sotajoukkojen ylipäällikkyys. Eerik
nimettiin puolestaan kuninkaan seuraajaksi. Kaarle ja
Maunu saivat omat läänitykset Keski-Ruotsista. Kustaa
pyrki kiillottamaan Vaasa-suvun kilpeä ja samalla
vahvaan kuninkaanvaltaan. Hän oletti järjestelmän
pystyssä kuolemansa jälkeen.
Eerik
Eerik XVI kutsui valtiopäivät
koolle 1561 oltuaan vallassa vuoden. Uusi hallitsija ei
ollut täysin tyytyväinen isänsä testamentin
sisältöön. Valtiopäivillä herttuoiden valtaa
vähennettiin, yksityiset sotaväet alistettiin
kuninkaalle ja herttuoiden verotusoikeutta kavennettiin.
Lisäksi Eerik halusi rajoittaa herttuoiden
regaalioikeuksia, jotka yleensä luettiin valtion
yksinoikeudeksi. Tällaisia olivat muun muassa
rahanlyönti- ja piispannimitysoikeus, kalastus- ja
metsästysoikeudet. Juhana ei ollut tyytyväinen
rajoituksiin suunnitelmiensa takia. Hän olisi halunnut
liikkumavapautta sotilasasioissa. Veljesten välit
kiristyivät entisestään Juhanan mentyä naimisiin
puolalaisen Katariina Jagellonican kanssa.
1563 Eerik XVI kutsui valtiopäivät koolle. Juhana
tuomittiin petturina. Hän menetti omaisuutensa ja
tuomittiin myös menettämään henkensä. Samana vuonna
kuninkaan joukot hyökkäsivät Juhanan kannatusalueille.
Tanska julisti samoihin aikoihin sodan. Juhana ja
muutamat hänen kannattajansa heitettiin tyrmään. Eerik
jakoi perinnöllisiä arvoja ja läänityksiä
ylhäisaatelille. Kuninkaan ja aateliston välit
katkesivat vuonna 1567 Nils Stureen kohdistuneiden
maanpetturuus syytösten myötä. Nils Sture ja kaksi
hänen sukulaistaan surmattiin vankilassa. Tapahtuman
jälkeen kuninkaan mielenvikaisuus syytökset levisivät.
Juhana ja Kaarle saivat tukea vallankaappaus hankkeille
ylhäisaatelistolta. Juhana julistettiin kuninkaaksi
vielä vuoden 1568 aikana. Eerik myrkytettiin yhdeksän
vankilassa vietetyn vuoden jälkeen.
Juhana
Vuonna 1569 Juhana III antoi privilegioita aatelistolle
ja rälssisäädyn etuuksia laajennettiin. Joidenkin
perinnöllisten kreivikuntien läänityksiä
laajennettiin toisten kustannuksella. Juhanan aikana
otettiin käyttöön virkapalkkausmenetelmä. Ruotsin ja
Venäjän välillä käytiin ns. kolmikymmenvuotinen sota
vuosina 1570-95. Suomea käytettiin joukkojen majoitus-
ja lepopaikkana. 1580-luvulla hallintokoneistoa
uudistettiin ja itä-rajan tuntumassa sitä lisättiin.
Saman vuosikymmenen alussa Suomessa oli useita
käskynhaltijoita, Aksel Leijonhufvudin ollessa
käskynhaltijana hänellä oli verotus- ja
tilintarkastustoimia normaalin hallinnon lisäksi.
Suomessa kerätyt verot kuluivat sodan rahoittamiseen.
Suomeen perustettiin erillinen verokamari ja
sotajoukkojen muonavarastot.
Juhanan
kuoleman jälkeen hänen poikaansa Sigismundia yritettiin
estää pääsemästä valtaan. Hän oli ensimmäinen
perimysjärjestyksessä, mutta Sigismundin epäiltiin
muuttavan maan katolilaiseksi. Kaarle-herttua ja
valtaneuvosto halusivat parantaa valtaoikeuksia, mikäli
Sigismund nousisi valtaan. Kaarle halusi johtoaseman
kuninkaan ollessa poissa maasta ja yhdessä
valtaneuvoston kanssa hän muodostaisi sijaishallituksen.
Täydellisiä valtaoikeuksia Kaarlen johtamalla
hallituksella ollut. Sigismund lupasi olla kajoamatta
uskontoon ja sen turvin pääsi valtaistuimelle 1594.
Kaarle kaappasi vallan Arbogan valtiopäivillä
keväällä 1597. Samalla hänet julistettiin
valtiohoitajaksi. Valtaneuvoksista osa oli siirtynyt
Puolaan Sigismundin mukana. Huhtikuussa 1597 Suomen
käskynhaltijaksi nimitettiin Arvid Eerikinpoika
Stålarmin. Samana syksynä Kaarle marssitti joukkonsa
Suomeen. Joukot valtasivat Turun linnan. Kaarle palasi
Tukholmaan Sigismundin valmistellessa maihinnousua
Ruotsiin. Stålarmin valtasi takaisin alueet, joilla oli
Sigismundin kannattajia. Sigismundin edettyä Tukholmaan,
kokivat hänen joukkonsa tappion herttuan joukoille
syksyllä 1598 Stångebrossa. Sigismundin paettua
takaisin Puolaan Kaarlelle jäi edelleen kannattajat
Suomessa. Vuoden 1599 alussa Kaarle tunnustettiin Ruotsin
perintöruhtinaaksi ja kesäkuussa hän sai valtuudet
hyökätä Suomeen. Syksyllä teloitettiin Suomessa
johtomiehiä pikaoikeudenkäynnin jälkeen, mm.
maanpetoksesta.
Kaarle tarjosi apua tsaari Godunoville. Tsaariksi
pyrkineelle Vasili Suiskille hän tarjosi sotilaita
avuksi maa-alueita vastaan. Helmikuussa 1608 he
pääsivät sopimukseen. Vasili sai 5 000 sotilasta ja
Ruotsi sai Käkisalmen läänin ja Täyssinän rauhalle
vahvistuksen. Maaliskuussa 1610 apujoukot marssi
Moskovaan johtajanaan Jaakko De la Gardie. Kesällä
joukko kärsi puolalaisille joukoille tappion. Gardien
armeija vetäytyi Novgorodin kautta Suomeen. Seuraavan
vuoden maaliskuussa ruotsalaiset valtasivat Käkisalmen
läänin ja heinäkuussa De la Gardie marssi Novgorodiin.
Vuotta myöhemmin aloitetuissa hyökkäsivät
ruotsalaiset onnistuivat valloittamaan Pähkinälinnan
lisäksi muutaman muun linnoituksen Ivangorodista.
Rauhansopimuksessa ruotsalaiset halusivat nostaa Kaarle
Filipin Venäjän valtaistuimelle.
Takaisin
|