Pääsivu
Historia
Aikajana
Hallitsijat
Linnat
Lippu
Raha
Kirkko
Tietovisa
Sanasto
Linkit
Lähteet
Sivukartta
Palaute

Unionin uudistaminen

Kristian II halusi uudistaa pohjoismaisen unionin 1510-luvulla. Hän onnistui aikeissaan vuonna 1520 ja Ruotsin valtaneuvosto teki rauhan maaliskuussa 1520. Marraskuussa 1520 Kristianin kruunajaisjuhlallisuuksien aikana mestattiin 82 ruotsalaisylimystä. Vuoden loppuun mennessä Ruotsi saatiin alistettua Tanskan alaisuuteen. Kustaa Eerikinpoika Vaasa keräsi 4 000 miehen armeijan paettuaan vankilasta. Vuoden 1521 alkupuolella heidän aloittamansa kapina levisi Taalainmaalla. Smålandilaiset nostivat samanaikaisesti oman kapinan heidän menestyksen innoittamana. Talonpoikien joukot kasvoivat ja saivat voittoja tanskalaisista. Suomesta tanskalaiset poistuivat vuoden 1523 aikana. Elokuun 23. päivänä kokoontuivat herrainpäivät Vadstenaan, jossa Kustaa Vaasa nimettiin Ruotsin valtionhoitajaksi. Tämän jälkeen Kustaan talonpoikaisarmeija alkoi piirittämään Tukholmaa. Suomessa Turun ja Raaseporin linnat varmistettiin Kustaa Vaasan kapinallisille. Saksan Kaarle V liittoutui Lyypekin kanssa Tanskan Kristiania vastaan. Kustaa Vaasan ja hansakaupungin liittosuhde varmistui kesällä 1521. Seuraavana vuonna hansalaiset toimittivat sotatarvikkeita Ruotsiin. Elokuussa 1524 Lyypekin ja Tanskan välille syttyi sota. Saman vuoden lopussa Ruotsilla oli 120 000 Lyypekin markan velka Lyypekille, minkä vuoksi Ruotsi lupasi maalle tullittoman kaupan etuisuudet. Tanskan sisäinen kehitys johti parin arkkipiispan mestaukseen ja karkotukseen ja kapinaan helmikuussa 1523, jonka seurauksena oli Kristianin II:n karkotus Ruotsista. Juhannuksen jälkeen tanskalaiset poistuivat Ruotsin lääneistä.
Kustaa Vaasa
Kustaa Vaasa kutsui herrainpäivät kesäkuun alussa 1523 Strängnäsiin vannoakseen kuninkaanvalan Tukholman antutumisen jälkeen. Tämän jälkeen laamannit vannoivat maanlain mukaisen uskollisuudenvalan. Tukholman valtauksen jälkeen katsoi olevan sopiva aika Suomen takaisinsaamiseksi. Lähettämässään vetoomuksessa kuningas kehotti auttamaan saapuvaa vapautusarmeijaa, jonka johdossa oli Eerik Flemming. Kastelholman linna vallattiin Ahvenanmaalta ja maihinnousu tapahtui Turun seudulla. Tanskalaiset perääntyivät Hämeeseen. Vapautusarmeija valtasi kaikki tärkeimmät linnat Suomesta. Amiraali Norbyn odottamia apujoukkoja ei kuulunut ja Viipurin linna antautui viimeisenä lokakuussa 1523. Suomi liittyi uuteen kuningaskuntaan.

Kirkko maksumiehenä

Lutherin uskonpuhdistuksen jälkeen Ruotsi erosi monen muun maan tavoin paavin alaisuudesta ja maassa siirryttiin kansalliskirkkoon. Hallitsija sai käyttöönsä kirkon omaisuuden eli kruunun talous vahvistui. Toisekseen kirkon välityksellä oli helppo levittää kuninkaallista propagandaa. Ruotsin ja paavin välit katkesivat 1524 Kustaa Vaasan kieltäydyttyä maksamasta annaattimaksuja. 1527 Västeråsin valtiopäivät laativat resessin, joka murensi kirkon valtaa. Piispanlinnoja luovutettiin kruunulle, mitkä suurimmaksi osaksi tuhottiin. Piispat eivät saaneet enää osallistua valtaneuvoston kokouksiin. Ylimääräisen varannon varannon kirkko joutui luovuttamaan valtionvelan maksuun. Suomeksi ja ruotsiksi saarnaaminen alkoi vähitellen yleistyä 1530 -luvulla. Luostarit saivat jatkaa edelleen toimintaansa. Ruotsin reformaation suurin kiihoke oli valtion taloudellinen hyöty ja kuningas oli kirkon johtaja. Saarna muodostui jumalanpalveluksen tärkeimmäksi osaksi ja se kuultiin kansankielellä. Katolilaiset vaikutteet säilyivät 1500-luvun loppuun asti.

Käytännön mukaisesti kirkko rahoitti suurimman osan valtion ulkomaisesta velasta "hopeaverona". Alankomaat oli nousevana merimahtina 1520- luvulla ja aloitti kilpailun Itämeren markkinoista. Samalla Ruotsi halusi erota Lyypekin talutusnuorasta. Tanskassa Fredrik I vahvisti valta-asemaansa ja valta vaihtui Lyypekissä vuonna 1531. Uusi kaupungin raati aloitti sotavalmistelut alankomaalaisia vastaan. Tanska ja Ranska eivät olleet halukkaita auttamaan Lyypekkiä. Kreivisodan aikana Lyypekki valloitti suuria osia Tanskasta. Ruotsin ja Lyypekin välit kiristyivät sodaksi. Tanska-Norja liittyi Ruotsin rinnalle 1533. Taistelut päättyivät maiden välillä 1535 Ruotsin jäädessä niskan päälle. Lyypekki joutui luopumaan taloudellisesta ylivallasta. Rauhansopimus allekirjoitettiin vuonna 1536.

1530-luvulla suoritettiin verouudistus verotuksen yksinkertaistamiseksi. Tuolloin alettiin laatia talonpojille maakirjoja, joihin merkittiin maksettavat verot. Samalla talokuntien verotusta pyrittiin muuttamaan yksilöllisemmäksi. Uusi verotusjärjestelmä otettiin käyttöön 1538 Suomessa. Veronuudistus alkoi kuninkaan käskykirjeella Kokemäenkartanon läänissä. Henrik Klaunpoika Horn nimettiin uudistuksen johtajaksi Suomessa. Suurimmat tilat hyötyivät uudistuksesta, kun taas pienet tilat maksoivat suhteessa enemmän. Verot maksettin enimmäkseen parseleina. Keskimäärin puolet oli viljaa ja toinen puoli karjanhoidontuotteita. Keskimääräinen viljavero oli noin kuudesosa vuoden nettosadosta. Keski-Euroopasta otettiin mallia monien uudistusten suhteen, tosin monet ehdotukset jäivät suunnitteluasteelle. Uuden kirkkopolitiikan tarkoituksena oli kirkon alistaminen kokonaan ja reformaation loppuunvieminen. Jumalanpalveluksen sisältöön puututtiin tarkemmin ja tarpeettomia kalleuksia takavarikoitiin kruunulle. Takavarikoinnit toivat reilusti lisätuloja valtiolle. Esimerkiksi Götanmaalla kerättiin liki kaksi tonnia kirkkohopeita 1540-luvun alussa.

1530-luvun lopussa kahakat ja rajan molemminpuoliset ryöstelyt kiihtyivät. Savolaiset perustivat asutuskeskuksen Venäjän puolelle, minkä jälkeen rajariidat kiihtyivät entisestään. 1553 venäläiset tekivät ryöstöretken rajan pinnassa. Kaksi vuotta myöhemmin Viipurin aatelisto suositteli sodan aloittamista. Ensimmäinen suurempi yhteenotto oli Joutselässa maaliskuussa 1555. Venäläiset joutuivat taipumaan puolustajien edessä. Syyskuussa Kustaan 4 000 miehen armeija piiritti Pähkinälinnaa tuloksetta. Joukot joutuivat tyytymään rajaseudulla asutusten ryöstelyyn. Tämä suututti tsaari Iivanan ja hän julisti virallisen sodan. Kesällä 1542 kirkkopolitiikan ja verotuksen kiristämisen seurauksena syntyi kapina Smoolannissa, missä uudistukset Ruotsin puolella oli aloitettu. Nils Dacke oli kruununtalollisten talonpoikien johtaja ja hän esiintyi myös maakunnanjohtajana. Saksalaiset ruhtinaat antoivat hänen toimilleen hiljaisen hyväksynnän. Valtion levittämän propagandan ja taloudellisella eristämisellä tukahdutettiin kapina 1543. Eerik XIV

Västeråsin valtiopäivillä 1544 hyväksyttiin Kustaa Vaasan ehdotus perintökuninkuudesta. Valtiopäiville laadittiin uusi puolustusjärjestys, joka perustuu talonpoikaisjoukkoihin. Talonpoikaisarmeijan ohella käytettiin saksalaisia palkkasotureita. Sisäpolitiikka ei muuttunut Kustaan hallitusajan loppupuolella. Hallinnon kehittäminen jatkui edelleen. Turkin ja Venäjän välisen sodan aikana valtiovallan ote tiukkeni Suomessa. Valvonta kiristyi ja kaupunkilaitosta kehitettiin. Kustaa Vaasan viimeisinä Ruotsiin perustettiin perinnöllisiä herttuakuntia. Juhana sai ensimmäisenä Suomen herttuakunnan hallittavakseen. Juhanalla oli kuninkaalle kuuluvia valtuuksia sekä suomalaisten sotajoukkojen ylipäällikkyys. Eerik nimettiin puolestaan kuninkaan seuraajaksi. Kaarle ja Maunu saivat omat läänitykset Keski-Ruotsista. Kustaa pyrki kiillottamaan Vaasa-suvun kilpeä ja samalla vahvaan kuninkaanvaltaan. Hän oletti järjestelmän pystyssä kuolemansa jälkeen.

Eerik

Katariina JagellonicaEerik XVI kutsui valtiopäivät koolle 1561 oltuaan vallassa vuoden. Uusi hallitsija ei ollut täysin tyytyväinen isänsä testamentin sisältöön. Valtiopäivillä herttuoiden valtaa vähennettiin, yksityiset sotaväet alistettiin kuninkaalle ja herttuoiden verotusoikeutta kavennettiin. Lisäksi Eerik halusi rajoittaa herttuoiden regaalioikeuksia, jotka yleensä luettiin valtion yksinoikeudeksi. Tällaisia olivat muun muassa rahanlyönti- ja piispannimitysoikeus, kalastus- ja metsästysoikeudet. Juhana ei ollut tyytyväinen rajoituksiin suunnitelmiensa takia. Hän olisi halunnut liikkumavapautta sotilasasioissa. Veljesten välit kiristyivät entisestään Juhanan mentyä naimisiin puolalaisen Katariina Jagellonican kanssa.

1563 Eerik XVI kutsui valtiopäivät koolle. Juhana tuomittiin petturina. Hän menetti omaisuutensa ja tuomittiin myös menettämään henkensä. Samana vuonna kuninkaan joukot hyökkäsivät Juhanan kannatusalueille. Tanska julisti samoihin aikoihin sodan. Juhana ja muutamat hänen kannattajansa heitettiin tyrmään. Eerik jakoi perinnöllisiä arvoja ja läänityksiä ylhäisaatelille. Kuninkaan ja aateliston välit katkesivat vuonna 1567 Nils Stureen kohdistuneiden maanpetturuus syytösten myötä. Nils Sture ja kaksi hänen sukulaistaan surmattiin vankilassa. Tapahtuman jälkeen kuninkaan mielenvikaisuus syytökset levisivät. Juhana ja Kaarle saivat tukea vallankaappaus hankkeille ylhäisaatelistolta. Juhana julistettiin kuninkaaksi vielä vuoden 1568 aikana. Eerik myrkytettiin yhdeksän vankilassa vietetyn vuoden jälkeen.

Juhana

Vuonna 1569 Juhana III antoi privilegioita aatelistolle ja rälssisäädyn etuuksia laajennettiin. Joidenkin perinnöllisten kreivikuntien läänityksiä laajennettiin toisten kustannuksella. Juhanan aikana otettiin käyttöön virkapalkkausmenetelmä. Ruotsin ja Venäjän välillä käytiin ns. kolmikymmenvuotinen sota vuosina 1570-95. Suomea käytettiin joukkojen majoitus- ja lepopaikkana. 1580-luvulla hallintokoneistoa uudistettiin ja itä-rajan tuntumassa sitä lisättiin. Saman vuosikymmenen alussa Suomessa oli useita käskynhaltijoita, Aksel Leijonhufvudin ollessa käskynhaltijana hänellä oli verotus- ja tilintarkastustoimia normaalin hallinnon lisäksi. Suomessa kerätyt verot kuluivat sodan rahoittamiseen. Suomeen perustettiin erillinen verokamari ja sotajoukkojen muonavarastot.

SigismundJuhanan kuoleman jälkeen hänen poikaansa Sigismundia yritettiin estää pääsemästä valtaan. Hän oli ensimmäinen perimysjärjestyksessä, mutta Sigismundin epäiltiin muuttavan maan katolilaiseksi. Kaarle-herttua ja valtaneuvosto halusivat parantaa valtaoikeuksia, mikäli Sigismund nousisi valtaan. Kaarle halusi johtoaseman kuninkaan ollessa poissa maasta ja yhdessä valtaneuvoston kanssa hän muodostaisi sijaishallituksen. Täydellisiä valtaoikeuksia Kaarlen johtamalla hallituksella ollut. Sigismund lupasi olla kajoamatta uskontoon ja sen turvin pääsi valtaistuimelle 1594. Kaarle kaappasi vallan Arbogan valtiopäivillä keväällä 1597. Samalla hänet julistettiin valtiohoitajaksi. Valtaneuvoksista osa oli siirtynyt Puolaan Sigismundin mukana. Huhtikuussa 1597 Suomen käskynhaltijaksi nimitettiin Arvid Eerikinpoika Stålarmin. Samana syksynä Kaarle marssitti joukkonsa Suomeen. Joukot valtasivat Turun linnan. Kaarle palasi Tukholmaan Sigismundin valmistellessa maihinnousua Ruotsiin. Stålarmin valtasi takaisin alueet, joilla oli Sigismundin kannattajia. Sigismundin edettyä Tukholmaan, kokivat hänen joukkonsa tappion herttuan joukoille syksyllä 1598 Stångebrossa. Sigismundin paettua takaisin Puolaan Kaarlelle jäi edelleen kannattajat Suomessa. Vuoden 1599 alussa Kaarle tunnustettiin Ruotsin perintöruhtinaaksi ja kesäkuussa hän sai valtuudet hyökätä Suomeen. Syksyllä teloitettiin Suomessa johtomiehiä pikaoikeudenkäynnin jälkeen, mm. maanpetoksesta.

Kaarle tarjosi apua tsaari Godunoville. Tsaariksi pyrkineelle Vasili Suiskille hän tarjosi sotilaita avuksi maa-alueita vastaan. Helmikuussa 1608 he pääsivät sopimukseen. Vasili sai 5 000 sotilasta ja Ruotsi sai Käkisalmen läänin ja Täyssinän rauhalle vahvistuksen. Maaliskuussa 1610 apujoukot marssi Moskovaan johtajanaan Jaakko De la Gardie. Kesällä joukko kärsi puolalaisille joukoille tappion. Gardien armeija vetäytyi Novgorodin kautta Suomeen. Seuraavan vuoden maaliskuussa ruotsalaiset valtasivat Käkisalmen läänin ja heinäkuussa De la Gardie marssi Novgorodiin. Vuotta myöhemmin aloitetuissa hyökkäsivät ruotsalaiset onnistuivat valloittamaan Pähkinälinnan lisäksi muutaman muun linnoituksen Ivangorodista. Rauhansopimuksessa ruotsalaiset halusivat nostaa Kaarle Filipin Venäjän valtaistuimelle.

Takaisin

1