Yleisesti olen kiltti, mutta älä erehdy luulemaan minua aivan luonteettomaksi! Olen erittäin ponteva ja orimainen, mutta en liian villi.
Periytän varsoilleni voimakasta tahtoa ja voitonhalua.

Ratsastaessa olen mukava, tottahan toki. Ratsastajakseni vaadin kuitenkin hieman kokeneempaa ihmistä, sille ne pienet hytkyvät ja kiskovat siellä satulassa epämukavasti. Sillä minä, maailmankaikkeuden upein poni, en kauaa voi sietää tälläistä herkän sielun pilaamista. Silloin nostan hieeeman tuota takapäätäni, ja kas vain, kiskominen loppui siihen paikkaan. Osaavilla ratsastajilla liikun kuitenkin kauniisti ja innokkaasti, sillä ihmisten miellyttäminen on loppujen lopuksi aika hauskaa. Ei kuitenkaan liikaa, silloinhan ne voisivat luulla, että ovat arvojärjestyksessä minua korkeammalla..ei suinkaan!

Esteillä olen edukseni. Hyppääminen on mukavaa, tosin olisi hauskempaa jos joku ei kiikkuisi selässä. Joskus kokeilenkin ratsastajan jättämistä yhden kierroksen ajaksi pois, mutta silloin ne yleensä suuttuvat minulle. Miksiköhän? o.O En pelkää esteitä, olivat ne minkävärisiä tahansa. Esteradalla on hauskaa päästä laukkaamaan kovaa, ja varsinkin kilpailuissa tunnen olevani oikein mahtava, kun laukkaan pää viidentenä jalkana ja yleisö taputtaa. Kumma vain, että kilpailuissa laukataan kentän ympäri joskus jopa ilman esteiden ylitystä. Turhaa, sanon minä, siksi piristänkin välillä tunnelmaa ja näytän mallia muille ponkaisemalla parin esteen yli.

Kouluratsastus on myös mukavaa. Ihmisten mielyttäminen on hauskaa, ja siitä saa lähes aina mojovan kiitoksen. Joten miksi en omistajani iloksi välillä juoksisi pitkin kenttää nostellen jalkojani ja kaartaen kaulaani. Tosin se hölmö luulee vieläkin, että on itse saanut aikaan nuo ilmiöt.. Kilpailuihin omistaja harjaa minut kiiltäväksi ja laittaa muutenkin hienoksi. Eihän niin charmikkaana sovi käyttäytyä huonosti, joten kilpailuissa kuljen aina niin mallikkaasti ja sujuvasti kuin osaan.

Maastossa en aina osaa oikein hillitä itseäni. On niin mukavaa laukata täyttä häkää pitkin peltoa, kyllähän sinä sen ymmärrät. Joskus innostun omistajani mielestä liikaa, ja hän alkaa pidätellä minua, mutta silloin palautan hänet nopeasti maan pinnalle [kirjaimellisesti] parilla pukilla ja juoksen sopivan välimatkan päähän. Eihän sitä ikinä tiedä, mitä noiden ihmisten päässä liikuu, ne näyttävät aika ilkeiltä istuessaan ojassa päästäen suustaan ärräpäitä. Mutta eihän ne minulle osaa olla vihaisia, kun kävelen suloinen ilme naamallani takaisin rikospaikalle.

Maastoesteitä rakastan. Saa juosta niin kovaa kuin haluaa ja hypätä vielä esteitäkin. Se on sitä elämää!

Hoitaessa käyttäydyn ihan hyvin. Mitä nyt välillä irvistän vähän, jos haluaisin mieluummin olla rauhassa. En kuitenkaan varsinaisesti tekisi pahaa ihmisille, kunhan esitän vain. On mukavaa, kun ihmiset hössäävät ympärilläni ja hoitavat minua. Pesu tosin ei ole aivan mieleeni, mutta kestän senkin kuin mies, protestoimatta sen kummemmin.

Taluttaessa kuljen yleensä sinne minne ihminenkin. Välillä tosin huomaan jossain jonkun kiinnostavamman kohteen ja lähden päättäväisesti hinautumaan siihen suuntaan. Jos ihmisellä ei ole tarpeeksi ruista ranteessa, hän kyllä tulee mukaani, halusi tai ei. Tarhaan/laitumelle talutettaessa saatan hieman innostua, vaikka yrittäisinkin pitää itseni aisoissa.

Traileriin lastattaessa käyttäydyn säyseästi. Eihän se niin kamalaa ole, varsinkin kun kopissa on aina ruokaa. En myöskään kolistele kopissa matkan aikana sen kummemmin, välillä vähän kysäisen, että ollaankohan jo kohta perillä.