Luonnekuvaus: Ressulla on todella äkkipikainen luonto. Se saattaa olla ensin erittäin lempeällä päällä ja hurjiustua seuraavassa sekunnissa pikku äkäpussiksi. Äksyilyä Ressu harrastaa usein ja tuntuu, että siitä on mukavaa olla aina vähän hankala ja jarruttamassa tapahtumien kulkua. Vaikkakin tällainen "hurjapää" Ressu onkin, löytyy siltä sismmästä oikein kiltti poika. Tämän puolen itsestään Ressu näyttää vain tietyille ja valituille henkilöille; lähinne hänelle johon se on kiintynyt ja tottunut. Tässä tapauksessa se olen minä, omistaja. Minulta onkin tultu kysymään, että miksi edes viitsin pitää tuollaista hirviötä, Ressu kun sattuu aina vieraiden vieraillessa tallissa pelästyttää heidät pahan päiväisesti. Siinä ei paljoa selitykset auta, että pohjimmiltaan se on tottelevainen ori... Ressun saa paremmalle tuulelle, kun sitä rapsuttaa korvien takaa, mutta sekin riippuu siitä, antaako poika koskea itseensä juuri silloin. Ei, se ei ole pelokas tai mitään muuta, luulen vain, että sillä on ikäviä muistoja aikasemmilta omistajilta, eikä siksi mielellään kohtele ihmisiä kunnioittavasti. Kovasti sitä kuitenkin ollaan harjoiteltu ja tulostakin näkyy. Ressu rakastaa tarhailemisesta päivisin. Sen päivä kuluukin ratsastuksien ja treenien ohella tarhassa laukkailemalla ja riehumalla. Muusta hevosseurasta Ressu ei niinkään välitä, vaan ennemmin haastaa riita niiden kanssa, joten onkin parempi, että poika tarhailee itsekseen omassa aitauksessa.
Hoitaessa Ressu on aika hurja, niin kuin yleensäkkin, mutta kovasti ollaan harjoiteltu käyttäymysti, mikä sujuukin oikein mallikkaasti minun läsnäollessani. Ei oikein osaa sanoa, pitääkö Ressu harjaamisesta, vai eikö pidä, sillä toisena päivänä se saattaa hyvinkin nauttia siiitä täysin siemauksin ja toisina päivinä häntä ei saisi harjata ollenkaan. Vesikarsinassa Ressu inhoaa olla, vaikkakaan ei se vettä pelkää, mutta se ei pidä kastumisesta yhtään. Satuloidessa tätä orhia on vaikea pitää neljällä jalalla, ja onkin aika käytännöllistä, jos satuloidessa olisi apuna toinenkin ihminen, joka pitää Ressun sillä välin aisoissa. Taluttaessa poika teutaroi yleensä niin hurjasti, että siinä on ollut vähällä minäkin lentää monta kertaa viereiseen ojaan ja pusikkoon. Ajan mittaan, mitä ori meilla Kaalimaassa on ollut, se on parantanut tapojaa talutuksenkin suhteen, mutta varsinkin kisapaikoilla olisi ihan hyvä pitää sillä talutuksen aikana vahvempaa rautaa suussa. Lastaaminen kuljetusautoon sujuu yllättävän ongelmitta aina. Lähinnä Ressulla on tapana rynnärä autoon sellaisella vahsilla, ettei taluttaja pysy perässä...
Ratsastessa Ressu on todella upea. Sitä ei oikein meinaa tuntea ollenkaan, kun sen selkään on noussut. Pikku hirviöstä tuli kuuntelevainen ratsu muutamassa sekunnissa. Ressu on oman energisen olemuksenkin takia erittäin reipas hevonen ratsastaa, mutta se sillä menee kuitenkin pidätteet hyvin läpi. Ainoa asia mikä tuottaa ongelmia on se, että jos ratsastajalla on raippa. Raipasta Ressu kiihtyy älyttömästi ja yrittää tiputtaa mielummin ratsastajansa selästä, kuin taipua kohtaloonsa. Raipasta sillä on selvästi kurjia kokemuksia, eikä raippaa käytetä siksi ollenkaan. Esteillä Ressu on oikea tiikeri. Sillä on erikoinen hyppy tyyli. Se ponnistaa todella kaukaa ja korkealle, ja tempo pitää olla koko ratasuorituksen ajan normaalia nopeampi. Ressu todella pitää hyppäämisestä, mutta usein kisapaikoilla se hermostuu niin paljon, ettei se pysty enään suoritukseensa keskittyä ja koko rata on aivan pilalla. Tärkeää on kisapaikoilla sijoittaa kuljetusauto mahdollisimman paljon syrjään yleisestä hälinästä, jotta ori pysyy rauhallisena ja viileenä suoritukseensa asti. Kouluratsastuksessa Ressu on varsin taitava, ja siltä tuntuu löytyvän rahkeita vaikeisiin liikkeisiin. Maastossa Ressu on helppo kontroloida, mutta vauhtia löytyy usein vaikka muille jakaa.
