Sannin Mörkötanssi "Mökö"	Cecilié Stud
suomenhevos ori	micha
VH-34546	Tårtljus
punaruunikko, 150 cm
07.10.2007, v., VHKR	He C - 60 cm - - cm - koulupainotus

KILPAILUKALENTERI

-

Sannin Mörkötanssi, tutummin Mökö, on omalaatuinen mies, joka ei jätä ketään kylmäksi. Tarvittaessa luonnetta löytyy ja sen vuoksi koulutus oli hieman haasteellista, eikä ihan hiemankaan. Varsana Mökö oli todellinen riiviö eikä olisi millään tykännyt jättää mammaa, eihän se nyt pärjäisi ilman urheaa pikkumiestä. Kyllähän poika osaa myös olla todella hellyttävä ja huomaavainen. Mökö pärjää todella hyvin muiden hevosten kanssa, vaikka meidän poika se on aina ketä on haastamassa pientä kinaa. Mökö näyttää kouluhevosen lahjoja tarhassa, mutta kun joku kiipeää selkään niin pitää tehdä paljon töitä, jotta hänet saa kulkemaan nätisti ja rauhassa.

Nyt moni varmasti ajattelee, että millainenhan tuo on sitten hoitaa. No välillä jää käyttäytyy ihan mallikkaasti, mutta niitä riehumis-pyörimispäiviä on aika runsaasti. Kunhan Mökön saa ymmärtämään, että pitäisi vähä hillitä itseään, niin se seisoo melkeinpä paikallaan. Varusteita laittaessa pojan pitää ensin tehdä rutiinitarkastus, että varusteet ovat varmasti viimeisen päälle puhtaat ja kiiltävät. Pitäähän sitä nyt näyttää hyvältä naisten edessä. Selkään nousun kanssa oli alussa pieniä erimielisyyksiä, mutta ajan kanssa Mökö oppi olemaan paikalla, kun joku nousee selkään.

Kunhan on selkään päästy, niin Mökölle tulee hirveä kiire seuraavaan paikkaan, yleensä tammojen tarhoille päin. Alussa Mökö on yleensä jäykkä eikä viitsi keskittyä siihen mitä pitäisi tehdä. Verryttelyn jälkeen Mökö muuttuu aivan eri hevoseksi, se keskittyy toden teolla siihen mitä ratsastaja pyytää ja yrittää parhaansa selviytyäkseen niistä. Koulupuolen taitaja ori kyllä on jo suvustakin sen jo huomaa, jossa on todella monia kouluratsastuksen huippuja. Mökö on kyllä perinyt kaikki kouluhevoselle vaadittavat taidot ja kyvyt. Pojalla on todella irtonaiset ja lennokkaat liikkeet ravissa ja laukka on hyvin pyörivää ja näyttävän näköistä. Estepuolella Mökö ei pärjää eikä se pahemmin siitä hommasta nauti. Hypyt ovat kauheita loikkia ja eteenpäin pyrkimys katoaa melkein kokonaan. Suurimmaksi osaksi Mököllä mennään koulua, mutta aina vaihtelun vuoksi välillä hypätään jotain pikkuesteitä/puomeja ja totta kai maastoillaan. Maastossa Mökö onkin todella mukava, vaikka menee kovaa. Ori pysyy todella hyvin käsissä ja se toimii vetohevosena maastossa todella hyvin.

i: VIR MVA Ch Pohjolan Kelmi	ii: Korennon Kasvoton
	ie: Viljamäen Enni
e: Ch Hallapuron Silja	ei: <Haavelaakson Kaipuu
	ee: VIR MVA Ch Yaven Illuusia

Mökö on erittäin hienosta suvusta syntynynyt ori, sen isä on Pohjolan Kelmi, upea punarautias suomenpienhevonen. Orilla on kapasiteettia kaikkeen mahdolliseen, se on syntymästään upea kouluori, mutta siltikin on tahdikkuutta esteratsastukseen ja kenttäratsastukseen. Eikä Kelmilläkään ole ongelmia julkisuuskuvan kanssa, ori on saanut suurimpina saavutuksinaansa VIR MVA Ch arvonimen, YLA2 laatuarvostelupalkinnon ja vielä SLA-II palkinnon. Myöskin porrastetuissa se on kerännyt ominaisuuspisteitä hyvään tahtiin.

Kelmin isä on palkittu Champion arvonimellä ja hänet tunnemme Korennon Kasvoton, nimellä. Tämä suomenhevosori on jo kylläkin kuollut, mutta siitä on edelleen virtuaalimaailmassa monta kelpoa jälkeläistä. Kasvottoman suvusta löytyy vielä kauempaakin muita menestyneitä suomenhevosia, esimerkkinä sen Pipan Humutiinalla on menestystä myöskin rakenteen puolesta (VIR MVA Ch KTK-II), ERJ-III ja KRJ-III palkinnot.

Kelmin emäkin, Viljamäen Enni, on jo edesmennyt suomenhevostamma. Tammalla on tainnut olla hyvät mahdollisuudet elämänsä aikana menestyä este- kuin kouluratsastuksesta, kertoo ainakin sukupuu. Ei nimittäin ainakaan ole pelkkiä tyhjän touhottajia olleet, kun on näin hyvät geenit perineet jälkeläisetkin. Mutta Mökön suku kaukaa voi olla myös yllättävän monitoiminen. Yksi ori on ainakin aikansa valjakkohevonen ja hienoja ratsastuskoulun hevosiakin voi varmaan sitä kautta vielä löytää.

Mökön emä Hallapuron Silja on kaunis, hehkeä punaruunikko suomenhevonen. Tammalla on itsellänsä kokemusta ainakin, kun on KRJ II, YLA2 ja SLA-II palkinnotkin. Eikä rakenteensa puolesta ole tämäkään epämuodostunut, kun tammalle on myönnetty Champion arvonimi. Siljalla on pitkä ehjä monipuolinen ja menestynyt suku. Silja itse on monen esteratsastuskilpailun ja kouluratsastuskilpailun suuri kaunotar, joka on kerännyt useat sijoitukset. Siljalla on kaiken pehmikkeenä omatapainen luonne, mutta silti kovin ihmisystävällinen.

Vaikka Siljan isä Haavelaakson Kaipuun vaikuttaa kadonneen kokonaan, voimme tietää, että orilla on ollut hyvä monipuolinen suku. Nimittäin ainakin on Nerian Eemilillä hurjat tähtäimet kun on VIR MVA Ch ja KTK-I palkinnot. Lisänä löytyy myöskin KRJ I, YLA1 ja VVJ I palkinnotkin. Mistä tietää, olisiko Mökökin tulevaisuuden valjakkohevonen kuten aiemmat sukuperät?

Siljan emä on Yaven Illuusia, joka alkaa jo olemaan kilpailukautensa kisannut. Tammalla on siitäkin huolimatta hyvä menestys, VIR MVA Ch ja KTK-III 66 pisteellä. Ja tämäkin neiti on menestynyt raveissa ja saavuttanut ennätyksiä, sekä ratsuna jälkeenpäin ja aina vähän väliä kilpaillut useammatkin kilpailut valjakkoajossa. Ilona on varsin kiltti ja rauhallinen tamma ja on muutenkin mukavasta suvusta, tässäkin on taas valjakkopainotteen tynkää.

© Latoya/Nala
Tämä on virtuaalihevonen eikä kuvien hevonen liity mitenkään tämän sivun tietoihin!