Kuvat
© Applewood Farm
Historia: Bebba on syntynyt tallissa nimeltä Stall Eizelnes ja on edelleen tallin viimeisimpiä kasvatteja, sillä talli on lopettanut toimintansa. Beban alkukoulutus tapahtui Eizelnesissä ja poika asui tallilla noin seitsenvuotiaaksi. Ilmeisesti tallille iski karsinapula, sillä myyntiin pistettiin useampi hevonen yhdessä Beban kanssa. Olin itse samaan aikaan kaipaillut hannoverkasvatukselleen uutta verta ja kun löysin tallin ilmoituksen myytävistä hevosista. Kun kävin katsomassa Bebbaa, ihastuin heti ennen kaikkea orin luonteeseen. Niin kävi siis uuden orin matka Hallanvaaraan. Koska Bebba oli vielä nuori, pantiin se ensin treenaukseen ja kisakentille keräämään mainetta ja mammonaa. Eihän tammoja astuta pelkän komean ulkokuoren perusteella. Vuodet kuluivat ja samoin kului kisakenttien tanner. Bebba oli mukava kisapolle sekä koulussa, että esteissä ja se kuului vakiokalustoon, kun lähdettiin hevoskopilla isompiin kisoihin. Vuodet kuluivat ja jalat alkoivat iän myötä hieman painaa. Lopetin Beban kisauran ennen pahempia kulumia, se sai jäädä ansaitulle eläkkeelle 20-vuotiaana. Nyt kun meriittejä ja kisanäyttöä on, on aika siirtyä sille siitosuran puolelle. Siitäkös Bebba on riemastunut! :) Tulevaisuus: Kisakalenteri Bebba sai jäädä ansaitulle eläkkeelle täytettyään 20 vuotta. Nyt herra saa toimia siitosorina ja vietellä lokoisia päiviä tarhassa. Mielenterveyden vuoksi saa herra kuitenkin kunnian olla aina mukana maastolenkeillä ja satunnaisesti vääntää koulua tomuisessa maneesissa. Beballa kuitenkin selvästi on edelleen kisahevosen luonnetta; välillä jalka nousee siihen malliin, että herra varmaan kuvittelee esiintyvänsä vaativassa koululuokassa, tuhatpäiselle yleisölle.. :) pirteänä on herra siis edelleen pysynyt. Jalat vaan ovat hieman vaivanneet, niitä on pitänyt kylmennellä ja hoidella enemmän kuin ennen. Se taitaa nyt olla sitä vanhuutta.. toivottavasti herran jalat pysyvät kuitenkin sen verran kunnossa, että poika jaksaa puksuttaa vielä monta monta vuotta. Luonne: Hoitaessa Bebba on kiltti ja oikein mukava ori käsitellä. Sana "symppis" kuvaa tätä pikkuoria erittäin hyvin! Herra tykkää hellittelyistä ja on aina rohkeasti tutkimassa hoitajan taskuja herkkujen varalta. Beban valloittavan silkkinen turpa ja suklaanruskeat nappisilmät kaarevilla silmäripsillä saavat karskeimmankin tallityöläisen polvet notkumaan. Kuka oikein voisi olla ohikulkiessaan rapsuttamatta tätä komistusta? Taluttaessa Bebba tulee aina mukana nätisti, vaikka sitten löysällä narulla tai ilman riimua. Bebba ei ole luonteeltaan yhtään orimainen, sitä onkin moni luullut ruunaksi käytöksen perusteella. Tammojen lähellä kuitenkin kannattaa aina olla varuillaan, sillä vaikka Bebba onkin herrasmies, joskus himot & halut voivat ajaa sen tekemään tyhmyyksiä.. Eihän näistä putkiaivoista (miehistä) koskaan tiedä. Bebba on erittäin hyvin koulutettu ja se kunnioittaa ja luottaa ihmisiin sataprosenttisesti. Sitä on nuoresta asti kohdeltu hyvin johdonmukaisesti ja hellästi, mikä näkyy. Sitä on myös alusta asti ratsastettu hyvin, vain kokeneimmat ratsastajat ovat sen selkään päässeet. Bebba nauttii edelleen työnteosta ja mitä enemmän se saa keskittyä ja mitä enemmän se saa pistää itseään peliin, sen tyytyväisemmin se pärskii ratsastuksen jälkeen. Bebba kulkee hyvin hellin avuin. Sen luonteeseen eivät turhat sätkyilyt ja velmuilut kuulu, meno on yhtä jännittävää kuin sienimetsällä.. Bebba tykkää esteistä ja siltä löytyy ponnuvoimaa takaosasta kuin pienestä kylästä. Se harvoin kieltää, eikä yleensä kuumua radalla. Kouluratsastuksessa poika on kehittyi vuosien varrella hitaasti mutta varmasti. Minkä ori kerran oppi kunnolla, se taisi sen aina kuin napista painamalla sen jälkeen. Vuosien varrella sen ylälinja ja takaosan poljenta parantuivat huimasti. Oikeanlainen lihastreeni ja harjoitukset saivat Beballe kasautumaan massaa oikeisiin kohtiin. Bebba ei nuorena ollut kovinkaan raamikkaan ja sporttisen näköinen, se oli linjoiltaan enemmän kuin ylikasvanut poni. Mutta sitähän sanotaan, että vanhemmiten se viinikin paranee. Sama on pätenyt Bebbaan. Se liikkuu edelleen eläkeläisyydestään huolimatta erittäin ryhdikkäänä, kuten pitääkin. Tällä hetkellä herra on mukavan raamikkaan näköinen. Hieman on eläkeläispollen mahaa kerääntynyt ja korvakarvat hapsottavat, turvan ympärystä on harmaantunut ja selkä painunut notkolle.. mutta sieltä se edelleen loistaa; Raamikkuus isolla R:llä. Tämä poika oli aikanaan rautahermoinen polle kisapaikoilla. Se ei turhia hötkyillyt eikä stressannut. Parhaimpinanakin kisavuosinaan Bebbaa olisi voinut luulla kaiken kokeneeksi vanhaksi ruunaksi, vaikka se oli kymmenvuotias ori! Se on aina katsellut maailmaa lempeästi ja kaikki mitä se tekee, tapahtuu rauhallisesti ja luottavaisin mielin. Bebba ei ole koskaan pukitellut tai järjestänyt rodeokohtauksia, mutta muistan vielä ne muutamat kerrat, kun herra tosiaan on kuumentunut. Kisoissa uudet asiat olivat joskus sen mielestä hieman pelottavia ja silloin se vilkuili hermostuneesti ympärilleen sieraimet levällään. Onneksi herra kuitenkin luottaa ihmisiin ja pieni rauhoittava ele sai sen taas rauhalliseksi. Tammoille ei ori ei useinkaan huudellut, kisapaikalla se keskittyi enemmän työhönsä. Beban motoksi olisi voinutkin sopia "ensin työ, sitten huvi". Vuodet ovat kohdelleet Bebbaa hellästi. Kisavuosistaan huolimatta jalat ovat ihan hyvässä kunnossa, niillä kävelee. Nyt kun Bebba on saanut alkaa astumaan tammoja, olen huomannut ehkä pienoista muutosta sen luonteessa. Tammat ovat vähän sekoittaneet vanhan herran päätä.. :) taluttaessa on välillä herra steppaillut vähän turhankin elegantisti ja vilkuillut silmäkulmistaan tammatarhalle päin. Ratsastaessakin pienet pukit (jos niitä edes pukeiksi voi kutsua) ovat alkaneet kuulua maastoilurutiiniin. Ne ovat niin pieniä "takapuolen nostoja", että niille saa vain nauraa. :) Ei tämä herra osaa vieläkään pukittaa kunnolla, kun ei ole sitä koskaan harrastanut. Ehkä Bebba kuitenkin alkaa harjoitella ahkerammin. Onhan sitä vanhemmalla iällä mukava saada harrastuksia virikkeiksi, kun ei enää töissäkään käydä. ;) Pukitelkoot minun puolestani, tehkööt vaikka voltteja. Kunhan herra vain nyt pysyisi virkeänä ja jalat kunnossa, niin kaikki on hyvin. En haluaisi vielä vähään aikaan luopua tästä rakkaasta ystävästäni. Sukutaulu:
Beban suku on yksipolvinen ja sen evm-suvusta ei löydy paljoakaan tietoa. Kokosin silti tähän pienen selostuksen niistä sukulaisista, joista tietoja löytyi. Vanhempien sivut ovat kuitenkin vähän keskeneräiset ja unohdetun oloiset. Isä Shicksal on erittäin hyvä estehevonen, voisipa sanoa että korkeushyppääjä. Ponnua löytyy yksittäisinä esteinä jopa 165cm. "Kalle" on kisannut maastoesteillä ja sijoittunutkin. Kallen suvusta ei löydy enempää tietoa, kuten ei myöskään herrasta itsestään. Kuvista kuitenkin voisi päätellä, että herra on melko kookas ja mukavan raamikas. Emä Baelaisda on sukunsa puolesta täysin estehevonen ja tammalta itseltäänkin löytyy toki ponnua. "Bea" on kisannut esteillä ihan kiitettävästi, sijoituksiakin on useampi. Bealla on yksi täyssisarus, nimeltään Beamentus. Emänisä Meijros on kaunis ja elegantti ori. Se on täysin painottunut esteisiin joten koulua ei edes ole kokeiltu kisata. Meijros on harvinaissukuinen ja myös jalostukseen käytetty. Emänemä Nhelaisna oli kiltti ja temperamenttinen tamma. Tamma kuoli vuonna 2005 9-vuotiaana, aivan Bealaisdan syntymän jälkeen. Jälkeläiset:
Muuta: Ikääntyminen vaihdettu 20-vuotiaana VHKR:stä YIL:ään. 04.10.2008 YLA:n lokakuun tilaisuudessa 90p. / YLA3 Lopetettiin 1.1.2009. |