»» LUONNE

Hoitaessa: Pele on kiltti ja seurallinen kaveri. Pele seisoo kiltisti paikoillaan harjauksen ja muiden toimenpiteiden aikana. Se pitää erityisen paljon hoitajan hellimisestä. Se ei ole koskaan purrut ketään, eikä ole meinannutkaan. Pele on erittäin hyväluonteinen. Se menee hienosti kuljetuskoppiin ja eläinläääkäri- ja kengittäjäjutut menevät vaivatta. Pele on tosin kovin herkkä. Jos sille kerrankin edes karjaisee, niin tyttö ei kyllä sitä nopeasti unohda. Pele on juuri sellainen hevonen, että se syö ihan mitä vain, mitä kädestä annetaan. Toivoisinkin, että turhat makupalat jätettäisiin hepalta pois :] Pele on erityisen kiinnostunut hoitajansa taskuista. Sitä ei saisi opettaa kerjäämään, ettei siitä tulisi liian utelias. Pele tykkää hellästä suihkuttamisesta ja pään harjauksesta. Myös rapsutukset ovat sen mielestä todella kiva juttu :]

Ratsastaessa: Pele on upea. Ei voi muuta sanoa. Se tottelee ratsastajaansa täydellisesti, oikea "perseennuolija" x) Pele pitää ratsastajan ja hänen yhteistyöstään. Se yrittää oikein kovasti, että ratsastajalla olisi miellyttävä istua sen selässä. Pienempienkin on helppo ratsastaa Pelellä, koska se on niin tunteellinen ja herkkä. Se ei anna ihmisen tippua selästää, mutta vahinkoja sattuu ;] Pele ei turhista hyppele pystyyn taikka sitten tee muitakaan jekkuja. Innostuessaan voi takapää joskus hieman heittää, mutta ei sen vakevempaa. Pele on erittäin reipas, muttei liian energinen, energiaa löytyy sopivasti. Sitä ei turhia tarvitse hoputtaa eteenpäin, muttei sormet tule kipeäksi pidättämisessäkään. Pele on erinoimainen kouluhevonen taitavalle ratsastajalle, se osaa monia asioita kouluratsastuksessa ja se rakastaa näyttää taitonsa. Pelen mielestä esteet taas ylitetään kovalla vauhdilla ja aina tyylillä. Pelellä on semmoinen tapa, että se hyppää vasta ponnupuomin jälkeen, joilloin tulee semmoisia "jalatjokasuuntaan" hyppyjä. Se vasta lystiä on, ainakin Pelen mielestä. Hauskaahan se toki on, jos ratsastaja vaan pysyy selässä. Mutta jos joskus käykin niin, että ratsastaja putoaa, jää Pele uskollisesti tämän vierelle. Sitä yleensä hävettää tämä asia, mutta jos ratsastaja kipuaa takaisin selkään, ei ole enään mitään hätää ;] Maastoesteet ovat kanssa mukava juttu. Silloin vähän spurttaillaan ja näytetään muille hevosille, miten se hyppääminen onnistuukaan. Pele on erittäin maastovarma hevonen. Se ei koskaan ryöstä, eikä se turhia säiky. Joskus jos pusikossa rasahtaa, voi tamma vähän säpsähtää, mutta siihen se sitten jääkin. Joskus Pelestä on mukavaa ottaa vähän kiitolaukkaan pellolla ja tai metsäsuoralla, muuten se pysyy nätisti, eikä se kuumu. Rannalla Pele juoksee oitis veteen ja alkaa kuopimaan suurin kauhoin vettä, silloin se ei ajattele kastuuko ratsastaja vai ei :) Silloin on sen lepotauko ja se saa pitää lystiä. Muutamat sivuhyppelyt ja kirmaamiset rannalla ovat Pelen suurinta herkkua!
Ylös

»» SUKU

i. Gin Vanilla Sky