Silver's Calimero, upea Silver Moonin kasvatti, menestynyt ja ihastuttava, pyyteetön eläin nukkui pois kylmään maahan kaaduttuaan pahasti maastoesteellä ja katkaistuaan jalkansa. Armeliainta oli lopettaa. Muistan sen, kun katsoin kosteisiin silmiisi, pyysin nousemaan ylös. Sinuun koski, ja itkin puolestasi, silitin hiljaa kaulaasi, puhuin hiljaa. Lupasin kaiken kääntyvän hyvin, niin ei käynyt. Nukuit pois, halasin sinua lujasti, ja olit vapaa. Tunnet tuulen siipiesi alla, lennä. Vapauden kaipuu, sitä ei ole. On vain vapaus, oma valtakunta. Vain me suremme lähtöäsi. Anna tuulen kantaa siipiäsi Camu, ja olen onnellinen. Kaipaamaan sinua jäivät omistajasi sekä varmasti kasvattajasi, ja kaikki onnekkaat jotka sinut saivat tuntea. |