SVT Killerin Muisto SHRo-108  Kutsumanimi: Muisku Rotu: suomenhevonen Sukupuoli: ori Väri: tummanpunarautias Säkä: 161cm Syntynyt: 10.3.2003 (VHKR) Kasvattaja: Viivi M./ Saharan Virtuaalitalli Ex. omistaja: Tiina M. Omistaja: FG-Ravitalli Koulutus ja käyttö:ravihevonen, tulevaisuudessa myös siitosori Rekisteröity Suomenhevosrekisteriin numerolla SHRo-108 Olin jo jonkin aikaa etsinyt tallille suomenhevosoria siitokseen. Muisku ei ollut aivan kuin halusin, se oli jotain enemmän. Tähtäimessäni oli kyllä hieman vanhempi ori, mutta Muiskun nähtyäni olin myyty. Kurkistus sukutauluun ja kaupat oli oriista tehty. Hevosen taustasta ei paljoa puhuttu. Eläinlääkärin todettua ori erinomiseksi hevoseksi, kärräsin Muiskun autoon ja ajoin sen suoraa uuteen kotiinsa. Myöhemmin sain tietooni muutakin kuin sen, että ori ei ollut startannut. Ilmeisesti se oli toiminut yksityisenä jonkin aikaa ja oppinut hyvät ja huonot tapansa sekä raviduunin entisellä omistajallaan. Koskaan en ole Muiskun kauppaa katunut ja en sitä tule koskaan katumaankaan. Upea hevonen ja kuten muutkin ovat sanoneet; on mukava saada uutta verta ravijalostukseen. Luonteeltaan Muisku on persoonallinen tai kuten entinen omistaja asian ilmaisi Muisku on erittäin omaperäinen. Se tarvitsee ympärilleen kokoajan jotain tekemistä, jottei eksy huonoille tavoille eli järsimään karsinaansa. Entisen omistajan ehdotus olikin laittaa vanha mehupurkki sen karsinaan ikään kuin leluksi. Olimme aluksi huvittuneita asiasta; lelu hevoselle, mutta tarkemmin ajatellen idea ei ollut hullumpi. Olin kuullut joidenkin kilparatsastajien pitävän suojateillaan erilaisia palloja niiden karsinassa. Koitimme ideaa ja ori näytti jättävän tulitikkujen valmistamisen sikseen. Vanha mekukanisteri, hitusen hiekkaa sisälle ja hevonen loistaa kuin naantalin aurinko. Meille tultuaan se oli myös todella vaikeasti hallittava ja sitä se on välillä vieläkin. Koska Muisku oli nopeaoppinen ja muutenkin tykkäsi puuhata kaikkea uutta aloitimme ratsukoulutuksen sen käsiteltävyyden parantamiseksi. Ensiksi oli toki opeteltava kävelemään talutuksessa. Siinä olikin työtä, sillä hevosen kaaliin ei voinut mitenkään sopia, että kun kuljetaan vierellä, ei rynnitä ympäriinsä. Otin tukevan otteen riimunnarusta, jonka olin kiertänyt kuolaimeksi ja raippa kädessäni läksimme kulkemaan eteenpäin. Joka kerta, kun herra suvaitsi rynnimään, nostin piiskan ihan kuin vain muistutukseksi sen olemassaolosta Muiskun silmientasolle. Ei mennyt kauaa, kun ori kulki (pienellä varauksella) siivosti vierelläni. Sanan siivosti saa tulkita miten haluaa, sillä ehkei se nyt niin kaunista ollut. Hevonen kulki vierelläni sipsutellen ja tehden mitä kummallisempia loikkia, mutta ei ollut taluttajan ohitse menemistä. Vähensimme kauran määrää ja niin jäivät loikatkin sikseen. Ajaessa meillä oli myös ongelmia. Hevonen ryösti kuin mikäkin pulliainen, eikä se ole ravihevoselle sopivaa ajettavuuden kannalta. Kaurojen vähentäminen hillitsi ongelmaa, mutta jotain oli tehtävä. Olimme törmänneet vastaavanlaiseen ryöstämistapaan toisella suomenhevosellamme Tulipatsaan Bambilla, jonka kanssa lopulta päädyimme käyttämään kuminiveliä, mutta tähän herraan ei "pumpulit" auttaneet. Päädyimme kolmipalaan ja aloitimme opettaa Muiskulle kouluratsastusta maasta käsin. (Tuohon aikaan Muisku oli viisivuotias ja aika maineikas rodeoratsu). Lopulta hevonen rauhoittui ja siirryimme jopa ratsastustyöskentelyyn. Nykyään ajaminen ja ratsastaminen sujuu ongelmitta, vaikka hevonen on yhä todella kuuma ja tulinen.
|