Wodkaa voi luennehtia ilkikuriseksi pikkulapseksi, josta on kaukana ylväys ja hillitty käytös. Sen silmissä on ilkikurinen katse. Se saattaa olla omissa oloissaan, käyttäytyä hillitysti ja vaikuttaa ylväältä kunnes se saa aikaan jotain mielenkiintoista. Se on tehnyt monen monta jäynää meillä ollessa varsinkin Daraa se härnää mielellään. Dara on sille kuin äitihahmo jota on kiva kiskoa vähän korvakarvoista ja haastaa leikkiin vaikka teitää, ettei toista voisi pätkääkään kiinnostaa.
Sitä snaotaan, että seura tekee kaltaisekseen. Wodka on varmasti saanut belgimäisiä vaikutteita, se tuntee belgi lauman täysin omakseen ja belgien kanssa onkin mukavin tehdä jekkuja. Ne ovat täysin samanhenkisiä keskenään. Wodka on verrattavissa hieman lukkiin pitkineen raajoineen belgien seassa mutta se ei menoa haittaa, eikä se aina tunnu olevan ihan porukan aivot, mutta mitä väliä? Wodkasta on hauskaa touhuta ja järjestää khtauksia. Ruokasäkki on kiva kaataa lattialle tai purra siihen reikä jos se vahingossa on jäänyt näkyville. Vesikuppi on mukava kaataa ja ruokakuppia on kiva siirrellä paikasta toiseen ja ulkona on kiva säikytellä lampaita ja pihalla on myös kiva kaivaa kuoppia varsinkin kukkapenkkiin ja istutuksiin, mutta se on vain Wodkan elämää.
Wodka tietysti vaatii paljon aivotyöskentelyä ja istä täytyy sille antaa. Pelkällä juoksuradalla tai pitkällä lenkillä ei tätä koiraa kyllä saa väsytettyä.
