Yleisesti: Barnum oli älykäs, iloinen ja voimakasluontoinen ori. Se oli myös taitava ratsu ja kiva kaveri. Barnum toipui hienosti kauheasta rääkkäyksestä, jota se ja Quin olivat saaneet osakseen. Barnumilla ei jäänyt siitä mitään traumoja eikä pahoja tapoja.
Hoidettaessa: Barnum oli kiltti ja kiva hoidettava, ja todella kiitollinen saamastaan huomiosta. Se oli upea oripoika, ja onneksi se ei tiennyt siitä itse mitään... Muuten se olisi saattanut ylpistyäkin. Barnumia sai harjata ja hoivata niin paljon kuin haluasi. Tämä siksi, että suurin osa ei voinut vastustaa kiusausta harjata sitä silloinkin kun tarve ei vaatinut, poika oli nimittäin upean silkkikarvainen ja lainehtivaharjainen. Barnum saattoi joskus vetää pään ylös, kun sille koetetaan laittaa suitsia, mutta tavallisesti kaikki sujuu sen suuremmitta ongelmitta.
Ratsastettaessa: Barnum oli unelmaratsu, joskin hieman vaativampaan käyttöön. Se oli rauhallinen ja samalla termperamenttinen, älykäs ja viisas, herkkä ja kuuliainen. Sillä oli, kuten Quinillakin, todella upeat Tennessee Walkerin askellajit. Barnum oli kuitenkin temperamentikas ja aika lailla oriluonne, joten se ei soveltunut ihan kenelle tahansa, kokemusta pitää olla hiukan vaativammistakin hevosista. Barnum oli enkeli, mutta innostui joskus vähän liiankin kanssa. Barnum oli monipuolinen hevonen, olen kokeillut sitä kotioloissa myös kouluratsastukseen. Koska askellajit eivät kouluratsastukseen soveltuneet, niin sille ei voinut mitään, mutta Barnum piti tästäkin lajista, ja oli täysillä mukana pelleilemssä, kuten aina.
Historiaa: Quin ja Barnum saapuivat tallillemme eräänä kuumeisen kiireisenä ja kylmänä marraskuun päivänä. Ne oli noudettu pois hylätystä tallista, ja ne olivat matkalla hevosten turvakotiin. Ne olivat rääkättyjä ja aliravittuja raukkoja, emmekä voineet lähettää niitä heti samana iltana edelleen hevosille tarkoitettuun suojakotiin. Otimme ne siis tallillemme, tarkoituksenamme pitää niitä vain jonkin aikaa, mutta sitten emme enää voineetkaan luopua niistä.
Kuolemasta: Barnum alkoi äkillisesti ontua 19.2.06 päivän tienoilla, ja eläinlääkärintutkimuksissa se luokiteltiin vain tavalliseksi väliaikaiseksi jalkojenaristeluksi johtuen ehkä aiemmin koetusta lievästä kaviokuumeesta. Vaiva kuitenkin paheni, ja 25. päivä se vietiin eläinsairaalaan tutkittavaksi ja kuvattavaksi. Sillä todettiin krooninen niveltulehdus etujaloissa, eikä mitään voinut enää tehdä. Barnum sai nukkua pois omassa rakkaassa tarhassaan parhaan kaverinsa Quinin ollessa paikalla.

Isä: Ei tiedossa	Ii: Ei tiedossa	Iii: Ei tiedossa
		Iie: Ei tiedossa
	Ie: Ei tiedossa	Iei: Ei tiedossa
		Iee: Ei tiedossa
Emä: Ei tiedossa	Ei: Ei tiedossa	Eii: Ei tiedossa
		Eie: Ei tiedossa
	Ee: Ei tiedossa	Eei: Ei tiedossa
		Eee: Ei tiedossa