Nerian Eemil on kantakirjattu
VRL:n alaiseen
Suomenhevoskantakirjaan I-palkinnolla, 81:llä pisteellä.
Champion-arvonimi myönnetty 05.02.2005.
| Nimi | Nerian Eemil | Kutsumanimi | Eemil |
| Rotu | Suomenpienhevonen | Sukupuoli | Ori |
| Syntymäaika | 02.09.2004 | Ikä | 7-v. |
| Väri ja merkit | Voikko, tipt | Säkäkorkeus | 147 cm |
| Koulutustaso | ko VaA, re 90cm, me 80cm | Painotus | Kouluratsastus |
| Kasv. & Om. | Heini H. | Hoitaja | Ginny |
Kilpailukalenteri Hoitokirja Kalenteri
Nerian Eemil aka Eemil, kaikkein rakkaimpani, ainokaiseni ja ennenkaikkea kullanarvoinen hevosystäväni. Tämä niin rehellinen, sielukas ja sympaattinen herra on totisesti ansainnut paikkansa sydämessäni. Se oli lohduttajani vaikeina aikoina. Aikoina, jolloin eniten ystävää tarvitsin, ja aikoina, kun jouduin tekemään raskaimman päätöksen kuin koskaan ennen: päättämään elämäni hevosen kohtalosta. Se tosissaan oli surun ja murheen aikaa, mutta onneksi en ollut yksin. Eemil oli kanssani. Ajattelin sen ymmärtävän, ja kukaties, ehkä se tosiaan ymmärsikin. Olihan Syreenin Quuluisa kuitenkin Eemilin emä, ja vaikka ne eivät keskenään voineet enää varsavuosin jälkeen paljon sosialisoida, kyllä sen huomasi, kuka hevosistani sai Eemilin (muutoin niin ylpeän ja joskus myös öykkärimäisen lauman johtajan) nöyrtymään, ketä se kunnioitti, kenet se kiersi kaukaa kohdatessaan. Mutta tämä ei ollut pelkoa, vain silkkaa arvovallan osoitusta, arvojärjestykseen mukautumista. Quuluisan mentyä vietettiin Nerianin tallilla muutama kuukausi hiljaiseloa, vaikka tiedän, että juuri silloin minun olisi pitänyt keskittyä kokonaan Eemilin kouluttamiseen. Nuori orii alkoi silloin näyttää muutamia apaattisuuden merkkejä, kunnes lopulta sain itseäni niskasta kiinni. Aloin treenaamaan oriin kanssa kouluratsastusta, ja olin todella iloinen ja ehkä hivenen yllättynytkin sen innosta ja oppimishalukkuudesta. Jo silloin tiesin että tästä hevosesta todellakin tulisi jotain suurta. Ja oikeassahan olin, ellei kenellekään muulle, niin ainakin minulle, ylpeälle kasvattajalle ja omistajalle.
Hoidettaessa tämä oripoika on rauhallinen, sille päälle sattuessaan. Kärsimätönkin se on. Niinpä liian kauaa ei orin harjailuun ole kannattavaa aikaa kuluttaa, sillä hermostuksissaan se rupeaa keräämään paineita, joiden purkautuessa ei kannata todellakaan olla lähietäisyydellä. Näitä purkauksia yritetäänkin välttää kaikin tavoin, jotenka nopea harjaus ylt'ympäriinsä on oriilla varsin kätevä. Herra on myöskin hyvin herkkä kutiamaan, siinä on kavion heristely herkässä kun tämä poika näyttää milloin harjataan liian helläkätisesti, milloin tarpeettomankin lujasti. Oria ei kannata muuten edes yrittää hoitaa karsinassa mikäli se on siellä vapaana. Se nimittäin hyörii ja pyörii taukoamatta, jolloin haluttuun tulokseen ei ole pääseminen millään. Vaikka pakko myöntää, ei se riimunnarukaan aina auta, silloin nimittäin on vielä takapää liikkeessä - ja minkälaisessa. Kaikkien kannalta paras keino onkin sitoa ori tiukasti molemmilta puolilta, pyörimiset vähentyvät varmasti ainakin puoleen. Mutta vaikka Eemilin harjaamista ei ole suotavaa harjoittaa erityisen kauaa, jos sen saa sinä lyhyenäkin aikana rentoutumaan ja rauhoittumaan, on saavutus jo melkoinen. Siinä vaiheessa saa tottavie olla ylpeä itsestään. Itse rakastan Eemilin hoitamista (varsinkin tuossa loppuvaiheessa), koska on niin mieltäkohottavaa nähdä miten hevonen todellakin nauttii harjauksesta, näyttäen sen myös. On nimittäin niitäkin hevosia, jotka harjatessa vain tönöttävät paikoillaan, korvat tanassa ja silmät ilmeettöminä. Eemil ei ole samanlainen, ei todellakaan. Rentouduttuaan se räpyttelee uneliaasti silmiään luoden kiitollisia katseita harjaajaa kohti, ojennellen jäseniään ja tärisytellen lihaksiaan. Jollei se ole tyytyväisyyttä, niin ei ole sitten mikään.
Eemil rakastaa työntekoa, ainakin minusta välillä tuntuu siltä. Se innostuu silminnähden aina kun vain näkeekin ihmisen ronttaamassa satulaa ja suitsia sitä kohti. Silloin oriin silmät kirkastuvat, olemus ehenee ja saattaapa se päästää ilmoille pienen ilonhörähdyksenkin. Näin ollen Eemil ei tietenkään pahemmin estele varusteiden laitossa, päinvastoin. Satulan se antaa kiltisti nostaa selkäänsä, samoin suitset ujuttaa päähänsä. Satulavyön kiristyksen aikoihin orin silmissä saattaa kuitenkin nähdä pienoisen ilkikurisuuden pilkahduksen, josta tajuaa sen pullistelun olevan vain pelleilyä, silkkaa hevoshuumoria. Mutta kun varusteet on laitettu ja ollaan lähdössä pois tallista kohti ratsastuskenttää, kujeilu loppuu lyhyeen. Jekkuileva pikkuorhi muuttuu äkisti mestarin elkein toimivaksi ratsuksi - konkariksi, tosin nuoren hevosen tavoin. Pää korkealla ja häntä huiskuten se tepastelee tottelevaisesti taluttajan perässä kentän keskelle kaartoon, seisten siinä ryhdikkäänä paikoillaan niin kauan kunnes ratsastaja on valmiina selässä antamassa lähtömerkin, painamalla kevyesti pohkeensa oriin kylkiin. Muuta ei enää tarvitakaan, ratsu toimii alla kuin unelma ilman suurempia avunantoja. Eemil osaa todellakin liikkua, energisenä ja valppaana, mutta silti kuvankauniisti.
Oriin kanssa painotetaankin kouluratsastukseen, jota työstäessä se on kuin kotonaan. Se kulkee kuolaimella ja kuuntelee tarkkaavaisesti pienimpiäkin apuja totellen niitä hetimmiten. Kukaan ei voi väittää etteikö koulukiemurat olisi oriin ominta alaa. Rataesteitäkin tämä herra kyllä hyppää, siinä laji jossa pakkautunut energia todellakin pääsee purkautumaan - ehkäpä liiankin kanssa. Usein esteet menevätkin Eemilillä vain hosumiseksi, joten ratsastajan täytyy olla erittäin tarkkaavaisena ja ohjata ratsunsa turpa aina kunnolla kohti seuraavaa estettä. Koskaan Eemil ei kuitenkaan ole kieltänyt, mikäli vain vähänkin ollaan menossa jonkin esteen suuntaan, mutta usein siinä hätiköidessä saattaa kolahtaa, tai muutama puomi tipahtaa myös ryminällä alas. Usein pudotukset ovatkin syynä huonoon kilpailumenestykseen estekisoissa, ajasta nyt ei voi puhuakaan, se on melkein aina ollut parhaimmistoa. Maastossa Eemil menee parhaansa mukaan. Sitä voisi sanoa maastovarmaksi, vaikka kyllä näitäkin on, kun herra sinkoilee pitkin poikin metsiä kuin tuli hännän alla. Mutta nuo temput se tekee kylläkin vain ja ainoastaan leikin varjolla, eihän sitä todistamaan pysty mutta kyllä minä tiedän, monen vuoden kokemusten perusteella.
Eemilin suku on todellakin upea (mutta monien mielestä myös aivan liian tunnettu); sen isä on hienosti kilpailuissa pärjäillyt ja ulkonäöltäänkin komea pienori Kapoeira, joka muuten on suoraan alenevassa polvessa Hallusinaation jälkeläinen! Näin ollen Hallusinaatio on myös Eemilin isänisänisä. Eemilin emä, Syreenin Quuluisa menestyi elinaikanaan loistavasti kilpailuissa, sijoituksia kaikista kilpailuista sille kertyi 33, joka on nykyaikana ihan kunnioitettava luku. Emänisä FNS Huijaus on hienosti saavuttanut kaikki mahdolliset arvonimet nimensä eteen, jonka lisäksi se on myös kantakirjattu II-palkinnolla, unohtamatta tietenkään oriin lukuisia ja taas lukuisia kilpailutuloksia ja hienoa luonnetta. Upea ori kaikenkaikkiaan.
Ori tauolla jalostuksesta 01.06.2005 asti!
Nerian Eemil on tarjolla jalostukseen! Mikäli haluat oriin astuvan tammasi, mailaathan asiasta os. onnela@uppo.net.
(Astutusmaksu 180ve + maksu elävästä varsasta 250ve)
