School of Rock
Alkuperäinen nimi: The School of Rock
Ohjaaja: Richard Linklater
Pääosissa: Jack Black, Mike White, Joan Cusack, Sarah Silverman, Joey Gaydos Jr
Valmistusvuosi: 2003
Valmistusmaa: USA, Saksa
Kesto: 108 min
Genre: Komedia, Musiikki
Juoni: Dewey Finn osaa rockata mutta hän on vain luuseri, saa potkut bändistä ja kämppikset uhkaa heittää pihalle koska vuokrarahoja ei näy. Deweyn on pakko löytää töitä mutta se on vaikeampaa kuin luulisi kunnes hänelle tarjoutuu tilaisuus. Hän pääsee sijaisopettajaksi, pienellä valeella tietysti, rikkaiden lasten kouluun. Mutta eihän Dewey tiedä mistään mitään, eikä osaa opettaa. Hän osaa vain rockata ja haluaa bändin Battle of bands kilpailuun... Sattumalta hän näkee lapset musiikintunnilla ja saa oivalluksen.
Arvostelu : Täytyy mainita heti aluksi, että Jack Black on roolissaan aivan loistava, mies osaa. Hän on tavallaan nolo jammaillessaan mutta mukavaa katsottavaa, hän todellakin osaa näytellä ja tekee elokuvasta miellyttävän. Itse herra itserakas ja ylimielinen luuseri, joka luulee olevansa tosi cool. Ja lopuksi se kaikki vaan saa hänet näyttämään oikeasti coolilta. Lapset ovat hieman jäykkiä rooleissaan mutta ovat uskottavia. Plussaa sille, että kaikki soittavat ja laulavat ihan itse. Jack Blackilla on todella upea rock ääni ja se miten hän saa kaikesta laulettua hassun rock sävelmän on upea yksityiskohta. Myös muutkin sivuhahmot, kuten koulun opettajat ja rehtori ovat varsin omaperäisiä ja tavallaan erilaisia, miellyttävää katseltavaa ja kuunneltavaa.
On tietenkin hyvin epäuskottavaa, että joku pääsee kouluun opettamaan vain pelkän puhelun jälkeen. He muka onnistuvat eristämään luokan niin, ettei kukaan kuule heidän soittoaan. Eivätkä vanhemmat tietenkään epäile mitään, vaikkei läksyjä ole. Muutamaan viikkoon tunneilla ei edistytä ollenkaan oikean opetuksen suhteen vaan käydään läpi rock musiikin historiaa. Ja lopulta valheen paljastuttua kaikki ovatkin vain onnellisia. No nämähän ovat vain pikkuseikkoja, elokuvassa ei ole tuhlattu aikaa moisien murehtimiseen. Lisäksi turhat angstaamiset, ”Minä olin niin väärässä”- monologit ja surulliset ”kadun tekojani”- kohtaukset oli jätetty pois. Tämä kaikki oli todellakin plussaa. Sai vain nauttia elokuvasta, siitä kuinka hahmot etenivät ja kehittyivät ilman suurempia häiritseviä tekijöitä.
Missään vaiheessa elokuva ei tuntunut tylsältä ja pituus oli hyvä. Ehkä ajan kuluessa Jack Blackin irtiotot ja laulamiset alkoivat hieman puuduttaa mutta sekin oli vain pikkuseikka. Sivuhahmot jäivät hieman taka-alalle, mikä on kyllä harmi. Mutta ei tällaiseen pikkuelokuvaan kaikkea voi mahduttaa. Olisin kyllä toivonut hieman enemmän opettajien välistä kanssakäymistä. Kliseitä oli, totta kai niitä oli mutta ne oli hyödynnetty hyvällä tavalla. Harvoin tulli sellainen tunne, että tämähän olisi pitänyt arvata ja elokuva jaksoi naurattaa ja ihastuttaa aina vaan.
Rock of School on kepeä komedia, ei mitenkään hirveän syvällinen. Itse asiassa sen opetukset kohdistuvat enemmänkin lapsille. Siksipä School of Rock sopiikin erityisesti lapsille ja lapsenmielisille vanhemmille kuten myös niille jotka kevyistä komedioista nauttivat. Suurempia kiroiluja tai muita mauttomia seksiin viittaavia vitsejä ei juuri ole. Siispä elokuva on täynnä mielekästä, hyvää huumoria ja todellisia rock klassikoita kuten Led Zeppelin ja AC/DC. Rock of School opettaa, että voi tehdä sitä mitä haluaa. Elämässä pitää vain ottaa rennosti ja nauttia, tarttua tilaisuuteen ja olla luovuttamatta vaikka Mies yrittäisikin estää.
Mieleen jäi kohtaus, jossa ylipainoinen tyttö oli huolissaan ulkonäöstään.
Dewey Finn: Hei, jollain muullakin on täällä paino-ongelmia. Minulla.
Tyttö: Mikset ole dieetillä?
Dewey Finn: Koska tykkään syömisestä! Onko se rikos?
5/5