Sävel ja Sanat
Ohjaus: Marc Lawrence
Pääosissa: Hugh Grant, Drew Barrymore, Brad Garrett, Kristen Johnston, Haley Bennett, Campbell Scott, Jason Antoon, Adam Grupper
Kesto: 106 min
Ikäraja: S
Genre: romanttinen komedia, musiikki
Levittäjä: Sandrew Metronome Distribution Finland
Tuotanto: Castle Rock Entertainment, Flower Films (II), Village Roadshow Pictures
Tuotantomaa: USA
Juoni: Alex Fletcher (Hugh Grant) on 80-luvun menneitä tähtiä. Hän esiintyi kuuluisassa pop-yhtyeessä, joka aikoinaan hajosi ja katosi historiaan. Nyt Alexilla on pieniä keikkoja siellä täällä, jotka nekin ovat alkaneet vähentymään. Hän saa mahdollisuuden palata pinnalle kun kuuluisa tähti Cora (Haley Bennett) pyytää häneltä uutta sävellystä. Nyt Alex tarvitsee vain sanoittajan, jonka sanoihin voisi tuoda eloa kauniilla sävelillään.
Sophie (Drew Barrymore) vain tuuraa kukkien kastelijaa mutta sattumalta hänestä paljastuukin taitava runoilija. Alex pyytää apua mutta Sophie sanoo jyrkästi "ei" kunnes lopulta suostuu.
Arvostelu: Elokuva on melko rento ja jotenkin ajaton, huumori on älykästä ja pisteleveää. Hugh Grantin suuhun on isketty monta ihanaa ja hauskaa kommenttia. Eivätkä muut pistä yhtään huonommaksi. Vaikkei elokuvasta mitään suuria nauruja saakaan revittyä siitä saa hyvän mielen. Kun leffa oli ohi ensimmäinen ajatukseni ei ollut "olipas hyvä" tai "ihan ok" vaan "aivan ihana, suorastaan söpö".
Nyt ei ole kyse kolmiodraamasta, rakkauden tiellä ei ole perhettä tai suuria väärinkäsityksiä. Vaikka esteitä onkin ne ovat puhtaasti työasioita tai vain ymmärryksen puutetta jommalta kummalta osapuolelta. Ei tarvitse katsella riitoja sillä niitä ei ole juuri ollenkaan, ei tarvitse katsella itkeviä kasvoja sillä kyyneliä ei vuodateta.
Hahmot eivät jää kaukaisiksi, heistä oppii pitämään, vaikka ajoittain Sophien naiivi käytös alkaa toden teolla ärsyttää. On mukava kastella miten näyttelijät ottavat rennosti roolisuorituksissaan. Varsinkin, jos on Hugh Grant fani elokuva tarjoaa eritystä nautintoa. Plussaa saa myös räikeä Sophien Sisko (Kristen Johnston- kolmas kivi auringosta) ja Alexin manageri ironisine kommentteineen. Miinuspuolena on päähenkilöiden välinen heikko kemia, he menevät enemmän ystävyksistä kuin rakastavaisista.
Musikaalisesti elokuva on ihan ok. Laulut ja sanoitukset ovat suloisia ja mukaansa tempaavia. Vaikka loppua kohden mentiin jotenkin Elton Johnia kohti (piano ja hempeä laulu) mikä ei ollut kyllä kehuttavammasta päästä.
Tällä elokuvalla ei ole mitään uutta tarjottavaa, se on kuin kaikki muutkin romanttiset komediat: vain romanttinen komedia. Se on lämminhenkinen ja hauska vaikka tietysti ennalta arvattava. Siirappinen loppu on kuin isku suoraan kasvoihin mutta onneksi se tulee vasta lopussa. Ehdottomasti näkemisen arvoinen, jos genrestä pitää.
3/5