Minä näen, kuulen ja muistan

Ikäraja: R/NC-17
Paritus: Lucius/Bellatrix, Bellatrix/Narcissa, Sirius/Lucius, Sirius/Draco
Tyylilaji: väitän, että angst
A/U: Kyseessä on FlyForeverin haasteeseen tehty ficci 6 osainen ficci.

  • Osa 1, Pieni poika katselee ja kuuntelee
  • Osa 2, Musta ja valkoinen
  • Osa 3, Poika muistaa ja paljastaa sen
  • Osa 4, Palaat luokseni aina uudelleen
  • Osa 5, Poika nauttii työn hedelmistä
  • Osa 6, Etkö tajua, kaikella on hintansa

    --------------
    Osa 1, Pieni poika katselee ja kuuntelee
    Draco PoV

    Kartano on täynnä asioita, joita en ymmärrä. Aikuisten riitoja ja tunteita. Epäreilua sanon minä, en tajua niistä mitään, mutta ne kuulostavat mielenkiintoisilta. Haluaisin olla osa niitä ja aivan varmasti vielä olenkin. Se onkin tästä eteenpäin elämäntehtäväni.

    "Jätä hänet, hän on uskoton."
    "Aivan kun minä sitten olisin puhdas pulmunen.", äidin äänessä oli tuttu iva.
    "Narc, sitten olisimme vain me kaksi, sinä ja minä."
    "En voi heivata Luciusta pettämisen vuoksi."
    "Olet toivoton.", tädin äänessä kaikui naurunpoikanen, hän todellakin piti äitiä toivottomana.
    Liikaa aikuisten sanoja ja asioita. En tiedä mitä tänään kuulemani keskustelun pätkä tarkoitti, mutta tärkeää se oli siitä olen varma.

    Ihmettelen miksi Bellatrix-täti ravaa meillä yhtenään, eikö hän voisi tulla silloin kun molemmat vanhemmistani ovat kotona. Ei minulla ole mitään hänen täällä käyntejään vastaan, mitä nyt se ärsyttää kun Bella joskus karjuu äidille kun luulee, etten kuule. Isä ei välitä vaikka kuuntelen, kun sanansäilät lentelevät tunnun täyttyväni riemusta. Täti riistää sen minulta liian usein varmistamalla poissa oloni jotenkin. Eikö hän tajua kuinka nautin siitä ja kuinka toistelen kuulemiani sanoja oppiakseni niistä. Vielä minäkin pelaan heidän peliään taidolla, kiitos heidän tahattoman opetuksensa.
    Ehkä kaikista hauskinta minusta tietysti olisi jos hän muuttaisi meille asumaan, kyllä kartanossa on tilaa ja sitten saisin lisää viihdettä tylsien iltojen iloksi.

    Nyt kun asiaa tarkemmin mietin, niin tietysti myös silläkin mitä näin eilen voi olla jotain tekemistä tädin täällä käymisen kanssa. En kyllä ole täysin varma mitä se oli, mutta aivan selvästi taas niitä aikuisen juttuja joita he yhdessä puuhaavat.
    Isä ei varmastikaan ollut satuttanut itseään niin pahasti, että hänen olisi tarvinnut huohottaa niin tuskaisesti. Silti hän tukisti Bellaa ja kutsui tätä vaikka miksi niin tämä saattoi satuttaa häntä. Monimutkaista, mutta niinhän ne aikuisten jutut aina ja siksi ne ovatkin niin pirun kiinnostavia.
    Katselin heitä siinä ovella pää kallellani uteliaana. Isä huomasi kyllä minut muttei käskenyt pois, sekin puhui sen puolesta, ettei häneen sattunut. Isä vihaa nimittäin jos joku näkee kun häneen sattuu. Silti hän rakastaa satuttaa muita, takaperoista. No isäni on nyt muutenkin täysin takaperoinen ihminen. Siksi hän varmaan liikkuukin sen Voldemortin jengissä, en tiedä kuka se hyypiö oikein on, mutta Bella-täti ja isä puhuvat hänestä kuiskaten ja sitenkin vain silloin kun äiti ei ole paikalla. Hän ei taida kuulua siis siihen samaan jengiin.
    Mutta minä kuuntelen, pienet korvat höröllään jokaista sanaa joka heidän huuliltaan tipahtaa ja säilön sen muistiini.

    Vuodet vierivät ja kasvan, ymmärrän yhä enemmän ja tiedän jo missä mennään. Tuntuu kuitenkin, ettei kukaan muu ole sitä tajunnut. Vielä joskus he tajuavat sen ja manaavat itseään, etteivät ottaneet sitä aiemmin huomioon. Jonain päivänä he saavat tietää mitä minä tiedän, kerron sen heille, mutta sitä hetkeä odotellessani nypin lisää tietoa heistä kuin terälehtiä ruususta.

    Osa 2, Musta ja valkoinen
    Sirius Pov

    Azkaban, en todellakaan aikonut kuolla siellä. Olisiko elämäni ollut elämisen arvoista jos se olisi päättynyt niiden seinien sisällä. Katselin vastapäistä seinää vihan kupliessa sisälläni. Halusin ulos siltä, pois vapauteen. Välillä kuulin tuskan huudot, itse asiassa kuulin ne jatkuvasti, mutta vain harvoin ne enää loppuaikoina lävistivät tajuntaani. Olin tullut kuuroksi niille. Olin keskittynyt täysin itseeni ja tervejärkisenä pysymiseen. Suurin osa sinne joutuvista, melkein kaikki itse asiassa olivat kuin haurasta posliinia. Säröilivät, jotkut jopa särkyivät jo pelkästään ankeuttajan näkemisestä. Minä en halunnut olla mikään kiinalainen antiikkivaasi jota pitää varoa.
    Ei kukaan ennenkään ollut varonut minua käsitellessään. Tavallaan se, etten murtunut ja pystyin pakenemaan todisti sen, että vanginvartioiden ote on alkanut lipsumaan. He eivät ole tehtäviensä tasalla vaan olettavat, että kaikki ovat yhtä helposti murrettavissa.
    Monet sanovat, että karkasin osittain Harryn vuoksi, osittain itseni. Se kuitenkaan ei ole koko totuus, se on se osa minkä muille haluan näyttää.

    En muista mitä vuotta elimme, kuitenkin se oli ennen kun James ja Lily menivät naimisiin. Nautin elämästäni täysin siemauksin, join maljat aina loppuun asti ajattelematta mitä niistä seuraisi. Erään sellaisen otin Malfoyn kädestä, minun olisi pitänyt arvata, että se konna suunnitteli jotain.
    Hän kietoi minut seitteihin huomaamattani ja kun viimein huomasin olin sievässä paketissa valmiina vietäväksi ruokavarastoon odottamaan herkutteluhetkiä.
    Uhmasin sitä ylivaltaa jonka hän loi minuun, en suostunut toteuttamaan hänen tahtoaan, ainakaan aluksi ja silloinkin vain tavanvuoksi. Sain aina vieroitusoireita jos en kuullut hänestä tarpeeksi usein. Olin kuin narkomaani, joka tietää, että hänen on päästävä eroon aineesta tai hän on tuhon oma. Minä en päässyt, en ole vieläkään päässyt. Mutten silti ole vielä tuhoutunutkaan, ainakaan kokonaan. Sen tuhovoima nakertaa minua yhä päivä päivältä pienemmäksi kunnes minua ei ole jäljellä, on vain tyhjä kuori, joka edelleen yrittää leikkiä tulella.

    Vietimme laatuaikaa yhdessä Luciuksen kanssa, sitä kesti niin kauan kuin Narcissa ei tiennyt. Koko heidän kartanonsa oli meidän ideoinnin kohteena, jokaista huonetta käytimme toteuttamaan vilkasta ja erittäin usein perverssiäkin mielikuvitustamme. Vaikka aina leikkimme eivät vieneet loppuun asti oli loistavaa piiloutua Narcissan vaatekaappiin piiloon häneltä, juosta pitkin pihaa kelteisillään kun ehtinyt pukeutumaan sisällä, koska hän saapui etuajassa kotiin.
    Olimme nuoria ja kuumia, pääsin purkamaan sisälläni kytevät aggressiot henkilöön, joka sysäsi niitä takaisin ei vain myötäillyt kuin kaislat tuulessa. Koko sen ajan hän kuitenkin piti minua lieassaan, välillä kuvittelin, että jos nyt juoksisin minun ei tarvitsisi palata. Kuitenkin nykivä ote ilmestyi ja minun oli palattava hänen luokseen. Olin kuin hämähäkin verkkoihin sotkeutunut kärpänen, jonka pyristely tuo hämähäkin paikalle.

    Kiedoin käteni hänen kaulalleen ja suutelin hänen himokkaasti, meillä oli vain tunti aikaa ennen kuin Narcissa palaisi niiltä kutsuilta joille oli lähtenyt. Jokin naisten nypläysseura se taisi olla, kuitenkin istuivat vain juomassa teetä ja juoruamassa.
    Peruutimme hitaasti kohti sohvaa ja kaaduimme sille. Koska hän makasi päälläni paidan keplotteleminen pois peittämästä hänen sopusuhtaista ylävartaloaan oli yksinkertaista. Kuinka ihanalta hänen ihonsa maistuikaan huulillani, nektarilta jota en ollut saanut pitkään aikaan. Se täytti minut elinvoimalla ja halusin kiihkeästi jakaa sen Luciuksen kanssa. Käänsin päätäni antaakseni hänelle paremman mahdollisuuden purra minua kaulalle ja näykkiä korvalehteä. Tunsin ensin korventuvani sitten jäätyväni hänen silkkisten hiusten hivelöidessä kasvojani jokaisen pienenkin liikkeestä. Edellisestä kerrasta oli liian kauan, tuntui kuin siitä olisi kokonainen elinikä.
    Raavin hänen selkäänsä pitkät punaiset jäljet halutessani lisää ja nopeammin, turhautuneena siitä kuinka hitaasti hän tuntui haluavan edetä. Jos jatkaisimme samaan tahtiin tunti ei mitenkään riittäisi, aika kului koko ajan kiihtyvällä nopeudella. Halusin tuntea hänet sisälläni ennen ajan päättymistä ja tällä kertaa en lähtisi ennen kuin olisin saanut haluamani. Sain haluamani nimittäin normaalisti vain silloin kun Luciuskin halusi samaa.

    Tietysti kaikki hyvä loppuu aikanaan, Narcissa sai tietää, aivan viime metreillä ennen vankilaan joutumistani. Muistan täydellisesti kuinka loukattu hän oli. Sähisi, raapi, karjui ja pahimpana itki kyyneliä, jotka polttivat kuin sula rauta.
    Mikään ei ole yhtä kamalaa kuin itkevä, kasvojasi kynsivä nainen, jonka kanssa sinulla on yhteistä vain sukujuurissa ja miehessä, jonka sänkyä aina välillä lämmität.
    Edes ankeuttaja ei ole yhtä kamala vastustaja, silloin tietää mitä on odotettavissa vastustajan taholta, mutta hysteeriseksi heittäytynyt nainen voi tehdä ihan mitä tahansa.

    Osa 3, Poika muistaa ja paljastaa sen
    Draco PoV

    Kuulin ulko-oven käyvän, mutten kohottanut katsettani kirjasta. Halusin saada sen luettua ennen kuin minun pitäisi palata koululle. Severus aivan varmasti tekisi pikkumaisia kysymyksiä siitä ja jos vastaus oli väärä tai ei muuten vain miellyttänyt herraa niin joutuisi kuuntelemaan hänen piikittelyään. Mikään ei voi olla yhtä ärsyttävää kun sen osuminen omalle kohdalle. Että se mies osaa olla rasittava, 'Avada Kedavra':si itsensä.

    "Missä isäsi luuhaa?" tiesin, että äiti seisoi tuolini takana päällystakki päällään kummissaan henkilökunnan uupumisesta. Näytin välinpitämättömältä ja selailin kirjani sivuja kuin etsien jotain todella tärkeää tietoa. Todellisuudessa minua koko kirja ei ollut pahemmin kiinnostanutkaan oven kolahtamisen jälkeen jos tarkemmin ajattelin.
    "Huoneessaan," isä saisi itse selittää miksi oli antanut kaikille vapaapäivän, minä
    en alkaisi keksimään tekosyitä hänen puolestaan. Kuulin kuinka askeleet nousivat portaita, niiden tavoittaessa puolivälissä olevan narisevan portaan lähdin seuraamaan häntä.
    En enää ollut se sama tietämätön vekara ja minusta pieni piiri oli pyörinyt tarpeeksi kauan. Aika paljastaa äidillekin millaisen miehen oli mennyt naimaan, sekä isälle mitä hänen vaimonsa puuhasteli hänen ollessa poissa kotoa.

    Loikkasin varovaisesti narisevan askelman yli, en halunnut paljastaa paikalla oloani vielä ja jähmetyin kuuntelemaan kuinka totuudet tulevat julki. Kuulin kuinka äiti avasi isän huoneen oven ja hymy nousi kasvoilleni.
    "Mitä tämä on!" äidin ääni oli kohottanut heti vaarallisen korkealle, kauniiksi huudoksi jonka kuulin täydellisesti tarkkailupaikkaani.
    "Bellatrix, sinä saatanan huora hässit miestäni!" raivo ei vain kuultanut hänen äänestään, se täytti sen värisevällä nuotillaan. Ilmeisesti hän oli sattumalta tullut juuri sopivalla hetkellä nähdäkseen isän hyvin muodostuneen takapuolen tädin heiluvien koipien välissä.
    "Jätä hänet, hän on uskoton," pisteet äidille, mitä loistavin imitaatio, olin todella ylpeä hänestä. Saatoin kuulla kuinka Bellatrix sanoi niin vaikka lausahduksesta oli kulunut vuosia.
    "Kaikki nämä vuodet olette pettäneet minua, yhdessä!" niin itseensähän tietysti otti, kuten kunnon petetyksi tulleen kuuluukin, mutta taisi äiti rakas unohtaa täysin omat seikkailunsa.

    Astelin tyynesti huoneen ovella äitini viereen hymyillen kuin Naantalin aurinko. Isäni silmät leimahtivat vaarallisesti, hän oli tietysti olettanut, että minä varoitan heitä äidistä. Mikä juoksupoika minä hänelle olen, minun ei tarvitse sietää vanhempia jotka kilpaa pettävät toisiaan. Tai siis minun ei tarvitse ottaa ohjeita heiltä vastaan, he saavat luvan pomppia minun pillini tahtiin ja nyt se pilli puhalsi näin.
    "Mitä muuta olet kätkenyt minulta?" äidin ääni pysyi edelleen huutona, eikä hän edes vilkaissut minua.
    Kaapeista olisi löytynyt vielä ainakin yksi luuranko, mutten viitsinyt sitä paljastaa. Kielenkantojani piti erittäin tehokkaasti kurissa isäni vaarallisesti leimuavat silmät ja taikasauva, joka oli aivan hänen kätensä vierellä valmiina käytettäväksi. Hän oli aina tiennyt, että kuulen ja näen suurimman osan siitä mitä kartanossa tapahtuu ja silloin hän tajusi senkin, että myös muistan, enkä välttämättä ole hiiren hiljaa.
    "En mitään rakkaimpani, en yhtikäs mitään." kurja valhe, jota en kuitenkaan nähnyt tarpeelliseksi oikoa, en vielä silloin tiennyt, että äiti tiesi kuinka paljon isä himoitsi Mustaa lihaa. Hän tunsi sen kaappiin kätketyn luurangon juuret, muttei tiennyt miten juurista oli kasvamassa irti nyhdetyn varren tilalle uusi ja melko voimakaskin ranka.
    Minä tiesin, minä olin nähnyt kuinka isä siveli lehdessä ollut Siriuksen kuvaa lempeästi sormenpäillään. En ollut ennen huomannut sitä puolta isästäni, hellyyttä. Mitä nyt se ei kuitenkaan ollut, se oli samanlaista kaipausta kun orjansa menettänyt isäntä tuntee kun orja ilmestyy taas näköpiiriin. Kuvittelin sitä vain hellyydeksi kunnes minulle asian oikea laita valkeni.

    Osa 4, Palaat luokseni aina uudelleen
     Lucius PoV

    Rakastin sitä vallan tunnetta joka syntyy kun tietää, että joku on täydellisesti vallassasi. Sinä päätät mitä hän tekee, hän tulee luoksesi kun pyydät, hän jopa kuolee vuoksesi jos sitä haluat. Luulin, että Sirius oli minulle sellainen orja mutta taisin erehtyä. Hän tuli kyllä luokseni kun kutsuin, hän olisi kuollut jos olisin pyytänyt, mutta hän ei ollut orja, enkä minä isäntä.

    Draco istui nojatuolissaan jälleen kerran ja näytti syventyneen kirjaansa. En kuitenkaan luottanut siihen, hän oli jo useampaan otteeseen todistanut, että hän kuunteli. Nappaasi jokaisesta keskustelusta itselleen tärkeät tiedon murut talteen, minä olin häntä aina kannustanut siihen, mutten ollut odottanut, että se kääntyisi vielä minua itseäni vastaan.
    Katselin häntä sivusilmällä miettien kuinka paljon uskaltaisin hänelle paljastaa ja kuinka paljon hän jo ennestään tiesi, olisin huono vastustaja jos aliarvioisin hänet. Luultavasti sekin, että Sirius oli talossa kantautuisi vaimoni korviin alta aikayksikön, ei tietystikään suoraan. Poikani harrasti peiteltyjä viittauksia ja kieroilua, kukaan ei voisi täysin syyttää häntä asioiden esiin tulemisesta.
    Minun olisi siis todella varottava sanojani, ettei hän tajuaisi miksi Sirius oli talossa. Hän oli jo osoittanut erittäin selvästi, että nautti jännitteiden aiheuttamisesta. En vain tiennyt, että hän tiesi jo.

    "Minusta on hauskaa nähdä sinua näin pitkän ajan jälkeen Musta." Toden totta jos Azkabanin vuodet eivät olleet vaikuttaneet hänen naintitaitoihin samalla tapaa kuin ulkonäköön, olin nimittäin kaivannut yhteisiä hetkiämme. Kaadoin itselleni lasillisen viiniä ja ojensin pulloa häntä kohti etikettiä näyttäen, saisi itse päättää joisiko lasillisen tai muutaman kanssani. Hän pudisti päätään, ei sitten jos ei kelvannut. Jotakin siitä uhmakkuudesta siis oli säästynyt, sitä olin hänessä aina rakastanut. Jos hän olisi ollut vain nöyristelevä mato olisin tallannut hänet kenkäni kannalla jo aikoja sitten. Laskin pullon takasin pöydälle ja käännyin katsomaan häntä tarkasti. Tavallaan minua harmitti se, että hän oli palannut ja tullut sotkemaan elämääni. Siinä oli jo nyt tarpeeksi solmuja joita pitäisi avata, en kaivannut yhtä ainutta lisää.

    "Tiedätkö mitä Sirius, minä vihaan sinua, olen aina vihannut." Halusin saada hänestä sen uhmakkuuden pois ainakin vähäksi aikaa, halusin näyttää pojalleni, että minussa oli vielä ytyäkin vaikka hän saattoi kuvitella pompottelevansa minua kuin mitäkin superpalloa.

    "Et sinä minua vihaa, Lucius, sinä pelkäät" Naurahdin ilottomasti, toisella taisi olla aivan liina suuret luulot itsestään. Oli tainnut sittenkin seota pahemman kerran ankeuttajien seurassa kun uskalsi vihjailla jotain sen tyyppistä ja vielä Dracon silmien alla - varsinkin Dracon silmien alla. "Älä väitä vastaan. Pelkäät, koska tiedän sinusta niin paljon." Mitä hän muka minusta tiesi? Ei yhtään mitään, joskus ehkä oli tiennytkin jotain kun olin raottanut kuortani, mutta ne asiat olivat muuttuneet. Mikään ei ole ikuista, kaikki asiat muuttuvat vaikka siiten vain pikku hiljaa, vähän kerrallaan. Hörppäsin viiniäni ja katsoin häntä muka pelokkaana. Toisessa oli ollut ehkä jotain pelottavaa joskus, mutta hän oli vaalentunut, menettänyt mustimmat särmänsä. Ehkä uhman lisäksi juuri ne särmät olivat minua silloin aikoinaan kiinnostaneet ja siksi pyydystinkin hänet itselleni.

    Bellatrix ja Narcissa astuivat sisälle ovesta ja rupattelivat innokkaasti mitä oikein olivat tehneet päivän aikana. He olivat mitä ilmeisemminkin käyneet yhdessä ostoksilla. Erotiikkaliikkeen kassi juorusi selvästi siitä, että he olivat aikoneet jatkaa hyvin mennyttä päivää mielenkiintoisella iltapäivällä vaimoni huoneessa.
    Valitettavasti minä olinkin jättänyt työpäiväni kesken ja tullut tapaamaan Siriusta kartanolle, se kun oli paras paikka tavata vankikarkuria.
    "Oletteko taas aloittaneet sen yhdessä vehtaamisen?" Asia vaivasi minua varsinkin kun huomasin Dracon virnistyksen kun hän kuuli kysymykseni, ilmeisesti he eivät olleet koskaan edes lopettaneetkaan.
    "Vai niin", mutisin hieman harmissani ja huomasin, että Sirius vaikutti hirveän vaivautuneelta keskellä komeaa olohuonettani. Sekä kohta melko varmasti alkavaa riitaakin.
    Naiset päättivät nimittäin, että tämä hoidettaisiin saman tien ja astelivat olohuoneeseen. Heidän ylittäessä kynnyksen tajusin miksi Musta oli niin hermostunut, hän oli tunnistanut vaimoni äänen lisäksi myös Bellan äänen ja tiesi kuinka vaarallinen kaksikko - eri syistä kuitenkin - oli hänelle. "Älä väitä, että itse olisit elänyt selibaatissa nämä kuukaudet." Itse asiassa olin, muttei sitä tarvinnut Bellatrix:lle kertoa ja olisin varmasti lopettanut sen jos he olisivat viipyneet pidempään poissa.

    Pilkallinen hymy katosi naisen huulilta ja hän aukoi suutaan tyrmistyneenä kun hän havaitsi, että hänen rakas sukulaisensa oli tullut vierailulle. Narcissa oli jo istahtanut tuolilla ja tuijotti serkkuaan murhaavalla katseella. Muistimme kaikki meidän viimekertaisen tapaamisen, vaimoni oli yllättänyt meidät "housut kintuissa" ruokasalin pöydältä.

    Siriuksen voihkaisut saavat minun työntymään syvemmälle ja syvemmälle häneen. Haluan osoittaa hänelle, että minä olen meistä se isompi ja voimakkaampi. Minä olen niskan päällä, jo aiemmin, nyt ja aina, ikuisesti. Käteni liukuu pitkin hänen kovettunutta varttaan, hitaasti ja tunnustellen, täysin eri rytmissä kuin lantioni liikkuu saaden hänen kehonsa vapisemaan sekä hurmiosta, että kivusta. Tiedän, että hän vihaa minua ja sitä, että saan tuotettua hänelle orgasmin melkein kuin sormia napsauttamalla. Hän ei voi sietää sitä, että minä määrään tahdin ja olen voittaja.
    "Mitä ihmettä tämä on?" Käännän raukeasti katseeni ruokasalin ovelle, en keskeyttänyt liikettäni, olen aivan liian lähellä huippua lopettaakseni. Näen vaimoni, hänen kasvonsa ovat punaiset vihasta ja tiedän, että kohta hän saisi yhden niistä surullisen kuuluisista raivokohtauksistaan. Kuitenkaan en välitä, minä olen paratiisissa, omassa pienessä eldoradossani.

    Osa 5, Poika nauttii työn hedelmistä
     Draco PoV

    Venyttelin kunnolla kun kuulin tuolin narahtavan, nahan ääni kun joku laskeutui sille. Soppa oli valmis, ainesten kokoamiseen ja yhteen keittämiseen oli mennyt aikaa, mutta se on aina sen arvoista. Kun saa maistaa ensimmäisen kerran tietää minkä takia on töitä tehnyt.
    Hitaasti käännyin tuolissa niin, että näin näyttämölle jossa keitokseni pikku hiljaa porisi ja kohta alkaisi kunnolla kiehumaan. Täydellistä, niin upeaa ja kaunista.
    Äitini vihainen, tappavan katseen, jonka hän oli suunnannut Siriukseen - ei isääni kuten olin niin kiihkeästi toivonut - oli nautittava. Bellatrix:n yllättynyt reaktio taas ei tasan ollut se mitä sen olisi pitänyt olla, mennä nyt haukkomaan henkeään kuin kala kuivalla maalla. Aivan kuin koko olohuone olisi ollut täynnä auroreita, jotka olivat tulleet nappaamaan hänet. Isäni, no niin - hän nyt käyttäytyi kuten kunnon Malfoyn kuuluukin, tahdikkaasti, näyttämättä tunteitaan. Ihme, ettei tarjonnut äidille ja tädille juotavaakin ja pyytänyt keskustelemaan päivänpolttavista aiheista. Niin ällöttävää, vähän toimintaa peliin jos saan pyytää.
    Sirius sentään näytti kypsältä siihen, hieman levottomalta katsellessaan naisia vuoronperään odottaen jommankumman iskevän käärmemäisen nopeasti ja tehokkaasti, myrkkyhampaat valmiina kuolettavaan iskuun.

    "Rakas Sirius, mahtavaa nähdä sinua kaikkien näiden vuosien jälkeen taas täällä. Keskuudessamme, mieheni seurassa, kartanossani." äidin ääni oli hyytävää ivasta, sanojen painotus paljasti minulle, että hän oli tiennyt. Tiennyt kaikki nämä vuodet, että isällä oli jotain intressejä Siriusta kohtaan, eikä minulle oltu kerrottu mitään. Häväistystä, petosta, melkeinpä murha. Minun olisi pitänyt tietää, minulle olisi pitänyt kertoa heti. Se suututti minua, ärsytti todella. Mikään ei ennen ollut livahtanut tarkkaavaisten korvien ohi ja nyt tämä. Kuinka nöyryyttävää, olisihan minun pitänyt tietää.
    "Narcissa" isäni ääni oli yllättävän pyytävä, halusiko hän todellakin äidin lopettavan. Enkö muka saisikaan sitä ihanaa riitaa jota olin niin himoinnut. "Älä keskeytä minua Lucius kun keskustelen serkkuni kanssa." äidin silmissä välähti kun hän vilkaisi isää. "Niin Sirius, miten on. Kuinka vuodet ovat vierineet? Eivät ole näemmä jälkiä jättämättä ohi kuluneet."
    "Kohtalaisesti, kiitos kysymästä rakas Narc. Kyllä ne ovat sinunkin kasvoille merkkejään jättäneet. En muista nimitäin nähneeni noita viehättäviä ryppyjä silmäkulmassasi ennen." loukkaus, vielä muutama tuollainen Siriuksen taholta niin äitini hermostuu täydellisesti.
    "Lucius kultaseni, et kai vain petä vaimoani serkkuni kanssa? Kuinka anteeksiantamatonta käytöstä sinulta."
    "Ole hyvä Bellatrix ja pitäydy hiljaisuudessa. Minä en halua tietää mikä sinusta on epäasiallista käyttäytymistä."
    "Bella, lopeta mieheni kiusaaminen. Ei hän petä minua Siriuksen kanssa, hän petti." Bellatrix oli aina käyttäytynyt hyvin suojelevasti pikkusiskoaan kohtaan, sen varaan olin laskenut paljon ja tiesin, että se kyllä kannattaisi. Tämä tulisi vielä posauttamaan Siriuksesta ilmat pihalle jos äiti ei sitä malttaisi tehdä.
    "Jos se on minusta kiinni, hän ei tulekaan enää pettämään." hänen hymynsä sai minun hykertelemään onnesta. Kaikki kulki sittenkin prikulleen niin kuin olin suunnitellut.
    "Eikös se ole ihan Luciuksen oma asia kenen sängyssä hän öitään viettää?" "Jos satun oikein muistamaan Sirius, se oli minun ruokapöytäni jolta teidät yllätin."
    "Sinun tai Luciuksen, sänky tai pöytä - ihan miten vain haluat. Ehkä hän oli saanut tarpeeksi vaakamambosta sängyssä kun sitä joutui kanssasi harrastamaan ja siksi päätti kokeilla jotain uutta kanssani." haukoin henkeä, kuinka tuo saattoi.
    "Yritätkö sinä vihjailla, että siskoni on tylsistyttävää seuraa sängyssä. Voin kuules sinulle taata, ettei ole."
    "Ai kuinka ihanaa - " Sirius löi kätensä yhteen teatraalisesti yli-innokas ilme kasvoillaan. " - teidän välillänne on siis sitä paljon puhuttua sisarrakkautta. Onneksi teillä sentään on toisenne kun Lucius viimein tulee järkiinsä ja tajuaa, että olette kuolettavan tylsiä partnereita petipuuhiin."
    "Anteeksi nyt vain, mutta meistä kolmesta Lucius on se surkein rakastelija." tädin äänestä kuulsi raivo, hän aivan tärisi. Kohta Musta olisi vain märkä läntti olohuoneemme kalliilla matolla.
    "Jos te nyt lopettaisitte tämän kinastelun ja antaisitte asioiden olla, sen kenen kanssa minä vehtaan ja sen kuinka loistava olen sängyssä." isänkin äänestä kuulsi pieni hermostuneisuus. Bellatrix tempaisi sauvansa esiin ja heilutteli sitä uhkaavasti aivan hänen nenänsä alla.
    "Minähän se puhun mistä haluan, jos ei miellytä niin mene muualle. Kukaan ei ole pakottanut sinua olemaan täällä."
    "Minä kuitenkin haluan olla täällä, te tulitta vaimoni kanssa tökerösti keskeyttämään minun ja Siriuksen keskustelun."
    "Tarkoitat kai esileikkejä? Vai, ettekö vielä päässeetkään sinne asti? Siinä tapauksessa te olette todellakin menettäneet nopeutta vuosien saatossa." isäni yritti hymyillä äidilleni herttaisesti siinä kuitenkaan onnistumatta.
    "No kun he eivät enää ole nuoria orhia, ikä alkaa pikku hiljaa jo painamaan." "Älä kuule sinä puhu mitään vanhenemisesta serkkuseni, vilkaisu peiliin kertoo sinulle hyvin millainen kurttuinen mummeli sinusta on tullut."
    "Ja eikös se Sirius olekin niin, että ikä tuo mukanaan myös kokemusta. Bellalta se kokemuksen hankinta on kuitenkin tainnut jäädä vähän vajavaiseksi." Täti ei oikein tiennyt kumpaa miestä olisi osoittanut taikasauvallaan, hän mutisi koko ajan kirouksia joita ei varmastikaan - kuten ei koko keskustelua - oltu tarkoitettu minun 'pikkuruisille' korvilleni.
    "Ole jo hiljaa ja pysy hiljaa - Avada Kevadra - minä en tarvitse sinua!" Isku osui täydellisesti keskelle miehen rintaa, saatoin melkein kuulla siitä lähtevän läsähtävän äänen. Kuin hidastetussa videossa hän kaatui apua pyytävä katse kasvoillaan. Punaviini lasista läikkyi lattialle leviten hänen alleen kuin veri, jota ei vuotanut. Meidän muiden katseet kääntyivät sauvaansa rystyset valkoisena puristavaan Bellatrix:een, en ollutkaan arvannut, että tässä kävisi näin.

    Osa 6, Etkö tajua, kaikella on hintansa
    Sirius PoV

    Tuijotin hautakiveä raivoissani kuin yrittäen saada sen katoamaan, räjähtämään pieniksi palasiksi. Yritin ymmärtää mitä varten se edes oli siinä, miksi siinä luki Luciuksen, eikä minun nimeni. Miksi Bellatrix oli tappanut rakastajani eikä minua? Tiesikö tämä, että minua hän pystyi kiduttamaan helpommin. Minä olin meistä ollut se riippuvaisempi, minulla ei ollut ketään muuta. Luciuksella oli aina ollut vaimonsa ja myöhemmin ilmeisesti myös Bella. Eikö hän olisi kestänyt sitä taistelua mikä meillä olisi miehestä tullut jos olisimme kaikki saaneet elää. Hän ei olisi kestänyt häviämistä, luulen nimittäin – ei vaan tiedän – että minut Lucius olisi valinnut.

    Kuulin soralla kulkevat askeleet ja kääntyessäni katsomaan olkani yli näin Dracon. Hän asteli luokseni katsoen koko ajan suoraan silmiin, hänen pistävä katse repi sisälläni olevia tulehtuneita haavoja lisää auki.
    ”En uskonut, että tässä kävisi näin kuin kävi.” mittailin häntä katseellani, hän näytti surulliselta, muuten kyllä täysin isältään pysähtyessään eteeni.
    ”Missä elokuva maailmassa oikein olet elänyt?” oliko hän todellakin ollut niin typerä, ettei ollut nähnyt ennalta, että tämä ei voisi päättyä mitenkään hyvin. Olisin halunnut tarrata häntä hiuksista ja kurittaa kuten typeryyksiä tehnyttä pikkuipanaa, joka hän kyllä olikin kylmän kuorensa alla.
    Sydämeni sykähti kun muistin miten olin tukistanut Luciusta ja hetken näinkin hänet hänen poikansa sijasta. Tartuin häntä jo niskasta ja kumarruin suutelemaan ennen kuin tajusin mitä olin tekemässä. Keskeytin liikkeen aivan lähelle hänen naamaansa.
    ”Herää todellisuuteen, jokaisella teolla on siinä seurauksensa.” Kun tarkemmin ajattelin olisin halunnut taittaa hänen hennon niskansa, katsella kuinka elämä pakenisi hänen silmistään kuin vuorovesi kauniilta rannalta. Kuitenkaan en voinut, kuitenkin olisi nähnyt taas edessäni Luciuksen. Olisin tappanut osan sielustani, sielustani joka jo muutenkin oli niin kolhittu. Draco varmaan vapaaehtoisesti ruhjoisi sitä lisää, potkisi minua päähän jos pyytäisin.
    ”Tiedän sen, mutta tekojeni seurauksen piti olla toinen. Sinun olisi pitänyt kuolla, sinun haudalla ihmisten olisi pitänyt käydä virnistelemässä.” hän sysäsi minua taaksepäin katsoen inhoava ilme kasvoillaan minua. Olisiko siinä ollut syy tähän kaikkeen. Se yökötys mikä kareili hänen kasvoillaan kertoi minulle kuinka paljon hän oli joutunut kärsimään, kuinka suurta tuskaa hänen oli täytynyt tuntea silloin kun hän näki minut yhdessä hänen isänsä kanssa. Hän ei voinut hyväksyä sitä mitä hänen isänsä oli saattanut tuntea minua kohtaan.

    Astuin askeleen eteenpäin, tartuin häntä kunnolla lanteilta ja katsoin suoraan silmiin jossa läikähteli pelko, inho ja voimakas viha. Suutelin häntä kevyesti antaakseni hänelle hetken ymmärtää, ettei asiassa ollut mitään väärää, ettei hänen tarvitsisi pelätä minua, vielä. Kyllä sekin aika vielä koittaisi, kostaisin Luciukselle hänen poikansa kautta sen mitä hän oli sielulleni tehnyt. Näyttäisin, että riippuvuuteni oli parantunut, etten jää suremaan hänen poismenoaan vaan jatkan elämääni.
    Huuleni kävivät halukkaimmiksi, ne halusivat maistaa paremmin miltä nuorukaisen huulet maistuivat ja yllätyksekseni tämä vastasi suudelmaan samanlaisella kiihkolla millä hänen isänsäkin olisi vastannut. Tunsin herääväni eloon jälleen kerran, sain jotain mitä olin kaivannut useamman vuoden ajan. Sain upottaa hiukseni vaaleisiin hiuksiin ja suudella haluttavia huulia, tuntea Malfoyn kiihkeän hengityksen kasvojani vasten ja upottautua häneen.
    Joka kerta kun olin Dracon seurassa olin kuitenkin jossain kaukana, näin edessäni Luciuksen, kuulin hänen äänensä, tunsin hänen kosketuksen – olin jälleen vanki itse rakennetussa vankilassa näkymättömin kahlein sidottuna.

    <<<<