Raiskausko kartanossa?

Ikäraja: NC-17
Paritus: Herm ja Malfoy
Tyylilaji: väitän, että angst
Beta: Reolle
A/U: Kyseessä on ensimmäinen ficcini ja siksi aina ja ikuisesti erikoisasemassa... no kai se muutenkin olisi. *virnu*
--------------

”Hiuksesi ovat niin ihanat.” Sanoissani ei ollut ivaa, kun sivelin hänen kiharia, hieman karkeita hiuksia. Ne tuntuivat minusta silkiltä. En oikein tiedä miten olimme päätyneet ylellisesti tummalla puulla sisustettuun makuuhuoneeseeni, mutta siellä me nyt olimme, loitsuin vankasti suljetun oven takana, ettei kukaan pääsisi meitä yllättäen sisään ryntäämisellään häiritsemään.

Kävelin ryhdikkäästi ovelle kylmän halveksiva naamio kasvoillani. Tiesin jo, että se kuraverinen joka oli hakeutunut Taikaministeriön palvelukseen seisoisi siellä. Olin nähnyt hänet viimeksi kun keväällä Tylypahka oli siirtynyt kesälomalle, valmistumisjuhlassa tarkemmin ottaen. Se noita oli katsonut minua syvälle silmiin noilla lumoavilla silmillään ja katseesta oli paistanut kaiken sen inhon läpi himo. Olisin halunnut repiä vaatteet tuon nuoren naisen päältä ja rangaista häntä likaisista ajatuksista. Muisto nostatti paholaismaisen hymyn huulilleni.

”Olen todella pahoillani, että ryntään tänne tällä tavalla, mutta tämä on ensimmäinen tilaisuus…” Hän vaikeni ja katsoi minua suoraan silmiin, uhmakkaasti. Se tavallaan yllätti minut, mutten päästänyt kasvoilleni kohottamaani tunteetonta naamiota laskemaan.
”Potter ja Weasley.” Se oli minulta vain ivallinen toteamus, tiesin osuneeni oikeaan, arkaan paikkaan neidon sydämessä… ja nautin siitä. Heidän takiaan vasta nyt kohtasimme. Vihasin kaksikkoa, varsinkin Potteria koko sydämestäni ja siksi meitä kahta ei voitu nähdä yhdessä.
Samassa hän kapsahti kaulaani ja suuteli minua rajusti. Työnsin hänet kauemmas itsestäni ja tarkkailin häntä. Tästä intohimosta olisi varmasti hyötyä vielä joskus.
Silti pakotin ivalliset sanat huuliltani: ”Oletko varma?” Riitti täydellisesti, että Hermione vain nyökkäsi.

Luulen, että kannoin hänet paheksuvasti katsovien sukulaisteni muotokuvien ohi portaat ylös, käytävää pitkin ja suoraan sänkyyn. Matkalla potkaisin tylysti pois tieltäni erään kotitontun, joka hätääntyneesti oli tullut kysymään voiko neito huonosti.
Siinä me nyt makasimme vierekkäin tutkien hellästi toistemme kasvonpiirteitä. Ajattelin, että se on paras lähestymistapa, etten varmasti pelota häntä pois luotani. Nyt kun jo melkein olen saanut hänet valtaani, ivallinen nauru soi päässäni.
Sitten yhtäkkiä Hermione ei enää halunnutkaan olla hellä, siveellinen tyttönen vaan painoi huulensa huuliani vasten. Tunsin niiden maun selvästi, haistoin hänen vienon tuoksunsa.
”Onkohan tämä viisasta?” huohottaen kysyin ja yritin kohottautua ylös, mutta rajuin ottein hän painoi minut takaisin patjaan ja nousi päälleni istumaan hajareisin.
”On Malfoy, on” Vastaus oli yhtä varma kuin hän olisi sen koulussa antanut jollekulle opettajistaan.
”Minä olen puhdasverisen suvun jäsen, sinä taasen kurave--”, sähähdin huulieni välistä, mutta tehokkain tapa sulkea toisen suu on suudella tätä ja hän tiesi sen. Hänen tutkiva kielensä tuntui nopeasti olevan joka puolella suussani, korvassani, kaulallani. Hän repäisi hurjalla otteella hiuksistani saaden kaulani paremmin kohteekseen. Voisin vaikka vannoa, että muutama valkoinen kiehkura jäi hänen sormiensa lomaan irti repeytyneenä. Hänen näykkimisensä ja suutelemisensa saivat minut kiihkon valtaan. Elimeni jäykistyi ja paisui. Tiedän, että myös Hermione huomasi sen, koska hän alkoi avaamaan housujeni vetoketjua. Käteni hakeutuivat hänen pakaroilleen ja tajusin, ettei hänellä ollut mitään, ei yhtikäs mitään hameensa alla. Yhtäkkiä typerä pelko valtasi minut, hän oli suunnitellut kaiken etukäteen, hän oli tiennyt, että lankean. Halusin perääntyä, yritin sysätä hänet pois päältäni, mutta hän keplotteli elimeni esiin ja kuin kokeeksi hieraisi sen kovettunutta vartta muutaman kerran ennen kuin nousi sen verran, että sai minut sisäänsä. Olin myyty kun hänen tiukka kosteutensa puristui minua vasten. Silmäni kääntyivät melkein nurin ja puristin tyynyjä kaksin käsin.
Tältä siis saattoi tuntua kuraverisen lempi. Voihkaisin tahattomasti joka kerran kuuluvasti kun hän liukui ylös alas varttani pitkin. Kohotin samaan tahtiin lantiotani ja yritin tukea häntä, siinä kuitenkaan onnistumatta. Viimein ja vihdoin saavutin huippuni, tuntui kun olisin räjähtänyt, samalta ei ollut tuntunut kenenkään muun kanssa. Selkäni taipui kaarelle ja kurkustani karkasi eläimellinen huuto.

Rättiväsyneinä vaivuimme vierekkäin sängylle. Lopulta kohottauduin katsomaan häntä. Tunsin oloni niin likaiseksi, niin hyväksikäytetyksikin. Tuo kuraverinen oli saanut minut syttymään, minut velhon, jonka sukulinjan puhtaudesta ei voi kiistellä. Hän oli raiskannut minut, pakottanut leikkiin johon en halunnut mukaan.
Tulla nyt hyväksikäytetyksi omassa kodissaan. Nyt oli minun vuoroni siis määrätä tahti. Nousin sängyltä ja riisuuduin nautiskellen hänen katseestaan komealla vartalollani paljaan pinnan tullessa hiljalleen esiin. ”Hermione Granger , tulette katumaan kohta sitä päivää jona isänne siitti teidät.” Se oli rauhallisella äänellä lausuttu uhkaus, uhkaus jonka aioin pitää.
Suutelin häntä kovakouraisesti riuhtaistuani hänet ylös sängyltä, jonka päiväpeitto oli rypistynyt hänen likaisen ja halveksittavan leikkinsä jäljiltä. Raastoin vaatteet hänen päältään ja näin intohimon syttyvän hänen silmiinsä. Omiini en tunnetta päästänyt. Tarkastelin hänen alastonta kehoaan hetken, ennen kuin melkein välinpitämättömästi murahdin. ”Välttävä, mutta kelvatkoon.” Kaadoin Hermionen alleni ja olin juuri suutelemassa hänen vertatihkuvia huuliaan jälleen, kun toimintani katkesi ovelta kuuluvaan koputukseen ja Dracon vaativaan ääneen. ”Isä, oletko siellä?”

<<<<