Olin varautunut lähtemään omalla autollani, jos Stadin kaunokaiset olisivat kovin sankoin joukoin halunneet valloittaa ko. majoitusliikkeen. Autooni olisi mahtunut typsy jos toinenkin, mutta näinhän ei käynyt, vaan kävijämäärä osoittautui jo hyvissä ajoin odottamaani paljon vaatimattomammaksi. Varasuunnitelmaksi olin järjestänyt lähtemisen joko Leilan tai Gitan ja Thean matkassa. Gitan ja Thean kanssa olin Murikan parisuhdetapaamisessa ja Leilan kanssa Tampereen DwC:n syyskokouksessa sekä kesällä TTP:n, Trasek:in ja DwC:n yhteisellä Voimavarakurssilla.

Näännyttävän työviikon kääntyessä loppuaan kohden kiiruhdin Leilan luokse, mutta jo aiemmin olin ehtinyt muuttaa suunnitelmaani nauttia matkasta tyttönä. Säästäisimme tuon tärkeän tunnin, joka kuluisi valmistautumiseeni, jos luopuisin parin tunnin tyttöilystä. Toki koko viikonlopun tyttöilymahdollisuus hyvinkin helpottaa pahinta tyttöilynnälkää. Emme joutuneet Leilan kanssa matkaamaan intiimisti kahdestaan, vaan saimme mukaamme seuranpitäjäksi Jannikan. Mukavintahan on matkustaa porukassa - vaikka ihan siviileinäkin.

Heti Orilammelle päästyämme törmäsimme Promoottoriimme Janeen eteishallissa. Janeakaan ei ollut ihan helppo siviilinä tunnistaa. Sovimme hieman illan ohjelmasta: ensin syömään ja sitten laittautuminen hieman nätimmäksi viettääksemme omissa tiloissamme iltaa tutustuen toisiimme. Gitta ja Thea olivatkin jo ehtineet meidän muiden edelle, joten vain Thea oli päässyt jo tyttöilyn makuun meidän muiden vain kadehtiessa häntä. Marke vaimoineen ei vielä ollut ehtinyt paikalle. Niin tuo peloteltu perjantai-illan ammattikoululaisten "pikkujoulu" oli jonkin ammattikoulun vuosikurssin, keski-ikäisten ihmisten, ilonpitoa, joka ei meitä häirinnyt vähimmässäkään määrin.

DreamWear Club:lle oli varattuna koko yläkerta - useita kokoustiloja sekä sopiva huone kirpputoria varten. Irma ja Lea olivatkin jo asettaneet kirpparitavarat kaikkien ihailtaviksi niin Sissyn kuin Janenkin avustuksella. Janen tervetuliaissanojen ja esittelykierroksen jälkeen ilta oli vapaata jutustelua. Minun velvollisuuteni toki oli tutustuttaa porukka kirppistavaroihin, joita sovittelin päälleni esitelläkseni niitä muille. Uuuuhhh... Muutamat asut olivat niin tosi nättejä, että toki sorruin niihin seuraavana päivänä (matkabudjetti oli hieman nafti). Uskokaa tai älkää, jouduin tuomaan kotiin piiiittkkkään hameen, jonka helma ulottui aina puoleen pohkeeseen asti - minä, joka paremminkin käytän helmoja, jotka ulottuvat tuskin puoleen reiteen? Mutta en edes puhu siitä leopardiasusta, joka pääsi karkuun.

Lauantain ohjelma oli tosi tiivistä tyyli- ja meikkauskoulutusta. Väliin mahtuivat vain pakolliset lounas- ja päivällistauot. Irma oli mitä oivallisin kouluttaja. Irma lupasi toimittaa meikkaustakäsittelevän videon, jonka ajattelin toimittaa TTP:n kokoelmiin koko jäsenistön käyttöön. Juhlameikkiharjoitustemme jälkeen aloimme valmistautumisen illan H-hetkeen - juhlaillalliseen Orilammen ravintolassa muiden ravintolavieraiden joukossa. Orilammen tarjoamat ruoat olivat mitä parasta - ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Toki näin tyttöporukalle jopa aivan liiaksi. Ravintola esittää elävää musiikkia ja heti ensimmäisten tahtien alkaessa meidän seurueemme tyttöjä tultiin innokkaasti hakemaan parketin puolelle. Valitettavasti olimme hieman penseitä, joten emme antautuneet liikunnan riemuille vaan siirryimme meille varattuihin tiloihin keskustelemaan ja viettämään iltaamme ihan omassa porukassamme. Iltasella eräs pariskunta pyysi lupaa tulla joukkoomme ja he hyvin kristillisinä ihmisinä kertoivat hyväksyvänsä meidät - mitä lienemmekin - Jumalan kasvojen edessä. Toki keskustelimme transvestismista heidän kanssa hyvinkin syvällisesti ja lopuksi annoin heille DwC:n käyntikortin vastaisen varalle.
Ilta vierähti nopeasti aina klo 01.00 asti, jolloin Orilammen ravintola pisti ovensa säppiin. Iltaa yhä jatkettiin jonkin aikaa pienemmissä ryhmissä, koskapa juttua tuntui yhä vain riittävän.
Sunnuntaina, runsaan aamiaisen jälkeen, vedettiin viikonlopun tunnelmat vielä yhteen. Viikonlopun tyttöilyasujen vaihto karuun arkitodellisuuteen, huoneiden luovutus - hetki leppoisaa keskustelua runsaan lounaspöydän antimia nautiskellen ja lopulta matka kohti kotia väsyneinä, mutta onnellisina.

Orilammen lomakeskus osoittautui varsin mainioksi tämän tyyppisen transvestiittitapaamisen pitopaikaksi ainakin näin hiljaisena loma-aikana. Huoneet olivat sopivia jopa kahden hengen huoneiksi meikkausvalaistusta lukuunottamatta. Ohjelma oli hyvin suunniteltu ja viimeisen päälle onnistunut. Kommenteista päätellen kaikki osallistujat viihtyivät erinomaisesti ja tavoittivat sen, mitä viikonlopusta olivat halunneetkin. Toivottavasti näitä tämän kaltaisia tapaamisia DwC pystyisi tarjoamaan yhä edelleen!

Lämmin kiitos kaikille järjestäjille - Janelle, Sissylle, Irmalle ja Lealle!
Erika

PS. Savusaunan aktiivilämmittäjänä en aio ensikerralla jättää ko. mahdollisuutta saunaan ja avantouintiin!