Lueskelin koiralehteä aamupalalla. Eve ja Neutti vahtasivat jokaista suupalaani jonkinlaisen herkun toivossa. Yritin olla mahdollisimman rauhallinen, vaikka mieleni teki loikkia ympäri keittiötä. Tänään saisin buhundin pennun, olin odottanut sitä jo monta kuukautta. Vilkaisin seinäkelloon, se raksutteli kuuden paikkeilla. Virnistin Evelle ja Neutille noustessani pöydästä. Leikkasin kaksi juustonpalasta ja viskasin ne koirille, laitoin ruuat takaisin paikoilleen samalla väistellen kahta makoilevaa eläintä. Otin jääkaapista kissan ruokaa ja kutsuin katteja syömään. Pian viisi naukuvaa karvakerää oli kehräämässä edessäni pöydällä, koirat olivat asettuneet molemminpuolin minua. Ne katsoivat kissojen liikkumista. Lusikoin kissojen lautasille ruokaa ja katselin hetken hälinää joka syntyi vapaan ruokalautasen etsinnöistä. Hain kaapista Neutille ja Evelle omat raksukupit ja lähdin koiratarhalle ruokkimaan muut. Kävellessäni lumessa koiratarhan puolelle ilman täytti haukkuminen. Aukaisin koiratarhan oven ja karjaisin "Hiljaa!". Hiiskumaton hiljaisuus laskeutui hetkeksi kunnes jokaisessa häkissä alkoi vikinä ja vinkuminen. Hymyilin ja nappasin eilen mitatut ja tehdyt aamuruuat hyllyltä. Vein kahdeksaan häkkiin ruokakupin ja kuuntelin hetken onnellista maiskuttelua. Lähdin hyppelemään kohti tallia. Lumi narskahteli mukavasti ja innostuessani siitä jäin vähän tanssahtelemaan keskelle tietä. Hymyilin lumihiutaleiden laskeutuessa nenälleni ja nauroin niden kanssa. Tallille ei ollut pitkä matka, joten pian olin lämpimässä tallissa kuuntelemassa viiden hevosen hengityksen ääniä. Vein jokaiselle omat ruuat ja varmistin että hevosilla ei ole mitään hätää. Lähdin sitten takaisin päärakennukseen. Aukaistessani talon oven sieltä ilmestyi Cori ja Kauno, jotka ehdottomasti tahtoivat ulos. Päästin kissat pihalle ja rapsuttelin Neuttia ja Eveä. Kävin noutamassa ruokakupit pois ja varmistin kaikkien kissojen olevan tallessa. Kimu ja Sini makoilivat olohuoneessa ja Viiru oli löytänyt tiensä minun pehmeälle sängylleni. Hätistelin Viirun pois ja petasin sängyn, välittömästi työni päätökseen saatuani Viiru loikkasi takaisin sängylle. Katsahdin herätyskellooni, joka näytti jo seitsemää. Pitäisi alkaa lähteä. Soitin ystävälleni, että hän varmasti muistaisi ruokkia koirat, kissat ja hevoset oikeaan aikaan. Sitten lähdin autooni. Ajellessani Tuupovaaran hiljaisia pikkuteitä, mietiskelin millaisen koiran saisin. Pari kuukautta sitten kun olin käynyt vilkaisemassa emää ja isää olin pitänyt näkemästäni. Molemmat olivat terveitä, iloisia ja ystävällisiä koiria. Olin ottanut kaiken mahdollisen selville rodusta ja olin totaalisen ihastunut siihen. Varmistin vielä että olin muistanut ottaa pennun tarvikkeet mukaani autoon. Joutuisimme varmasti olemaan yötä jossain hotellissa, enkä halunnut että sattuisi mitään. Minulla oli pennun oma ruokakuppi, talutushihna ja muutamia leluja. Ruokaa saisin kuulemma mukaani kasvattajalta. Napsautin radion päälle ja uppouduin lauleskelemaan sieltä tulevaa kappaletta. Perillä kauniin talon pihassa olin hermostunut ja odotin todella kovasti pennun näkemistä. Tätä pentua olin todella odottanut. Koko vuoden kohokohta! Rimpautin talon ovikelloa ja tuttu, turvallinen haukunta kantautui korviini. Kuulin Alician äänen, joka hiljensi koirat aika hyvin. Virnistin itsekseni, minä en olisi saanut Avril Zèron koiria noin hiljaiseksi. Alician avatessa oven näin suurehkon lauman kaikenmaailman koiria. Shelttejä, buhund, schipperkejä ja cottonikin. Moikkasin Aliciaa ja muistutin, että olin tulossa pennunhakuun. Alicia hymyili ystävällisesti ja johdatti minut aivan liian ihanien buhund -pentujen luokse. Mandi katseli pentujaan selvästi äidin ylpeyttä tuntien. Virnistin ja kyselin pentujen nimiä. Alicia osoitti ensimmäistä. Virkeää ja mukavantuntuista. "Tämä on Hunajapilven Aivan Niin" Tässä vaiheessa pennut olivat huomanneet minut ja kolme suloista buhundia tuli nuuhkimaan minua, kaksi niistä menetti nopeasti mielenkiintonsa, mutta yksi jäi vielä vinkumaan syliin. Hymyilin ja otin pennun syliini, jossa se välittömästi kasteli naamani kokonaan. Alicia naurahti ja kertoi pennun nimen olevan Hunajapilven Ai Kun Ihana. "Ja tuo viimeinen on Hunajapilven Ainakin Minä", hymähti Alicia. "Mutta minusta tuntuu että te taisittekin jo löytää toisenne" Nauroin iloisesti ja halin pentua. "Joo, tämän minä haluan!" "No, mikäpä siinä.", Alicia virnisteli. "Sitä me vähän jo ajattelimmekin sinulle sopivaksi" Katsoin ihailevasti pennun kirkkaita silmiä ja kaunista katsetta. "No, mennäänkös allekirjoittamaan myyntipaperit?" Alician ääni keskeytti ihailuni ja laskin pennun maahan. "Kyllä sitä varmaan pitäisi. En vaan millään tahtoisi luopua tuosta suloisuudesta..." Loin vielä yhden lupauksia täynnä olevan katseen pentuun ja lähdin Alician työhuoneeseen. Siellä allekirjoitimme vaan tylsät ja kuivat myyntipaperit ja pentu oli minun. Kärsimättömästi jo odottelin pennun luokse pääsyä. "Sinulla näyttääkin olevan aika kiire, joten en pidättele pidempään. Käy sinä hakemassa pentu niin minä tuon kahden viikon ruuat ja jonkun peiton. Onhan sinulla jotain turvallista jossa kuljettaa pentu?" Virnistin anteeksipyytävästi sanoen: "Onhan minulla kissankantokoppa... Sellainen jonka voi kiinnittää penkkiin. En viitsinyt ottaa koiran häkkiä kun halusin saada pennun mahdollisimman lähelle itseäni." "Joo, ihan hyvä. Kyllä se pentu sinnekin mahtunee." Sitten lähdimme kukin omille tahoillemme. Minä hakemaan pentua ja Alicia ruokasäkkiä sekä jotain vilttiä. Hain pennun ja lähdin viemään sitä kissankantokoppaan. Alicia tuli perässä kantaen ruokaa ja vilttiä. Asettelimme sanomalehteä kantokopan pohjalle, pennun siihen koppaan ja viltin oven viereen ulkopuolelle, ettei satu vahinkoja. Hyvästelin Alician ja lähdin ajamaan kotiinpäin.