Cori saapui minulla synkkänä ja mysrkyisenä yönä... Tai sitten ei. ;) Itseasiassa olin varannut Mierkán tulevasta pentueesta uroskissan pari viikkoa ennen pentujen syntymää. Olin niin ihastunut sen vanhempiin, että pakko oli saada yhdistelmästä pentu ja vieläkun sattui olemaan puhdasrotuinen balineesi. Niinpä sitten pentujen synnyttyä ja kasvettua kävin hakemassa omani pois. Mierkáan tultuani ja sisään astuttuani ensimmäiseksi minut tervetulleeksi toivottivat pari koiraa. Tuttuja rotuja, pari holskua ja pari belgiä. Sitten tämä oma kasvattini AZ Imíelana Auringonvalo, joka näytti hyväkuntoiselta ja iloiselta. Tervehdin kaikkia koiria ja Iraqzaa, jonka jälkeen menimme katsomaan niitä pentuja. Katselin ympärilleni Iraqzan kodissa huomaten Sirityksen kirjahyllyn päällä. Se tuijotti minua tiiviisti, ilmeisesti miettien, että mitä minä täällä teen. Sitäpaitsi olin aivan varmasti joku tuttu. Hetken mietittyään se päätti tulla haistelemaan ja huomasi ilokseen minun haisevan muiltakin kissoilta + koirilta. Liekkö tunnistanut häivähdyksen emonsa tuoksusta, mutta se päätti vakaasti kiivetä syliini. Koska se alkoi kiivetä pitkin jalkaani, päätin ottaa sen suosiolla syliin. Iraqza naurahti ja jatkoimme sitten matkaa, pian nurkan takaa ilmestyi hirvittävän kovaa kehräävä kissa, joka selvästikin oli tulevan kissani isukki Wishmaster. Koska Siritys oli sylissäni tyydyin vaan katsomaan Toivoa ihailevasti. Pian olinkin sitten keskellä temmeltäviä pentuja, Siritys minun oli valitettavasti pitäyt jättää sylistäni. Ira näytti minulle kaksi urospentua, joista toinen olisi minun, valinta vaan piti ensin tehdä. Katselin hetken pentujen leikkiä ja päätin sitten ottaa tämän kolmesta uroksesta ilmiselvästi kieroimman. Kun se huomasi jääneensä alakynteen leikkitappelussa, se aina teki jonkun pikku tempun luikahtaen pois asemastaan ja hyökäten kiinni takaapäin. Nauroin sen touhuille ja sain kuulla iraqzalta sen nimen: Corintian Wish C'Mierká. Mietin hetken lempinimeä ja päätin sitten siitä tulevan Cori. Hymyilin ja nostin pennun ylös katsoakseni sitä hiukan lähempää. Cori katsahti minuun ja alkoi kehräämään oikein voimalla. Pian väkersimme kauppapapereita, olin vielä antanut Corin "hyvästellä" sisaruksensa. Se siis oli vielä leikkimässä muitten pentujen kanssa. Sylissäni minulla oli Siritys, joka heti vaati päästä syliini kun olin päässyt pois pentujen luota. Pistin lopulta allekirjoitukseni papereihin ja Cori oli virallisesti minun. Olimme juri menossa hakemaan kissaa, kun Iraqza päätti kutsua minut kahville. Koska minulla ei ollut pahemmin mitään kiirettä takaisin Avril Zèroon, niin hyväksyin Iran tarjouksen. Keittiössä sain eteeni kupillisen teetä ja pullalautasen. Iraqzan ja minun jutellessa huomasin kun koirat olivat kiltisti kaukana pöydästä, eivätkä kerjänneet, toisin kuin minun luonani. Ällistyneenä kysyin miten Iraqza onnistui pitämään koirat poissa kerjäämästä ja naurahtaen hän kertoi sen olevat erittäin vaikeaa niiden katsellessa niin söpösti. "Kunhan niitä vaan käskee tarpeeksi monta kertaa, niin ne uskovat", sain kuulla Iraqzalta. Kerroin nauraen omien koirieni pahasta tavasta olla kerjäämässä kahvipöydässä. Iraqza yhtyi nauruun ja hekotimme siinä vähän aikaa. Sitten päätin, että nyt olisi jo aika lähteä. Kävin hakemassa Corin kissankantokoppaan, hyvästelin Iraqzan ja lähdin ajamaan kohti Avril Zèroa. Vasta perillä huomasin, että olisin voinut pyytää Iraqzaa näyttämään hevosia. Olisin voinut tälle ystävälleni -Sira*lle kertoa miten sen eka kasvatti Gem's Blue Sapphire pärjäilee. Ei voi enää mitään.