Silke saapui Aiasiin pirtsakkana nuorena tyttönä. Tamma on alusta asti ollut valtavan utelias ja ahkera tunkemaan turpaansa joka paikkaan, joten Silken kanssa ollessa pitää olla silmät selässä, ettei tyttö livahda ovenraosta käytävälle (minkä tyttö onnistuu tekemään aina hipihiljaa - miten tuon kokoisesta hevosesta ei lähde tarpeeksi ääntä?!) tai käppäile nurkan taakse. Silken kohdalla paikalleen jättäminen ilman kiinnitystä (jonka jotkut jättimme laiskuudessaan hallitsevat) ei tulisi mieleenkään.
Silken uteliaisuuden takia tyttö on ollut helppo kouluttaa työhevoslajeihin. Taitojen hiominen onkin sitten toinen juttu, joten taitojen hienosäätämisten välissä täytyy pitää huolen, että välillä tehdään uutta tai poikkeuksellista, jotta tyttö jaksaisi keskittyä. Aika usein hiominen johtaakin Silken sähläämiseen, kun energiaa riittää mutta asiat tuntuvat liian tutuilta ja tylsiltä. Kun Silke on energisimmillään tai tylsistyneimmillään, vaaditaan käsittelijältä napakkaa otetta, ettei homma leviä käsiin. Tytön kanssa onkin useimmiten järkevintä lopettaa treenaus siinä vaiheessa, kun huomaa Silken mielen lipsuvan muille maille treenistä.
Silke tulee toimeen lähes kaikkien tammojemme kanssa ja sopeutui laumaamme hyvin. Ihan pahnanpohjimmaiseksi ei tytsy nokkimisjärjestyksessä ole joutunut juuri energisyytensä ja vilkkautensa takia - moni leppoisampi tammamme on antanut tytön mennä heidän ohitseen ihan laiskuuttaan. Meillä kun näitä laiskimuksia laumasta löytyy :). Hoitaessa/valjastettaessa täytyy muistaa tarkistaa lähialue, ettei ympärillä loju tavaraa, johon tyttö saattaisi yltää ja saada hampaisiinsa. Ja se karsinan ovi on hoidettaessa aina pidettävä kiinni, jos haluaa Silken pysyvän siellä hoitotoimenpiteiden ajan.
Silkellä on tarkoitus teettää jälkeläisiä, jos ihmisillä niitä kohtaan on kiinnostusta. Muuten keskitymme satunnaiseen kisaamiseen työhevoskisoissa. Voipi olla, että jopa näyttelyissä tai esikantiksessa käytäisiin, löytyyhän tytsyltä nätti poseerauskuvakin. Aika näyttää... |
