Birgholman Yacle [virtuaalihevonen]

Birgholman kartano on yksi niistä harvoista kuuluisimmista ja vanhimmista aateliskartanoista joita Ruotsin maalla on tavattu. Se rakennettiin jo 1700 -luvun aloppupuolella, mutta viime vuosikymmeninä sitä on remontoitu mittavasti. Alusta alkaen mukana kartanon kuvioissa ovat pyörineet pienet shetlanninponit ja uljaat puoliveriset. Shetlanninponeja ei tosin kasvatettu tosissaan, eikä poneja ollut kartanossa kuin kymmenkunta mutta ne kaikki olivat omalla tavallaan ainutlaatuisia ja arvokkaita. Varsinkin kartanon omistajan tytär rakasti poneja valtavasti ja on kirjoitettu että ponikasvatusta tulisi olemana kartanossa sen loppuun asti.

Kartano periytyi isältä pojalle, sukupolvelta toiselle ja joka kevät syntyi pari leikkisää shetlanninponivarsaa puoliveristen ohella. Näistä varsoista suurin osa jäi kartanoon sillä omistaja ei halunnut levittää Birgholman kuuluisia varsoja ympäriinsä, vaikka ponivarsoista kysyntä olikin kaikkein suurin. Kartanon elämä kukoisti, mutta sitten sattui jotain hyvin odottamatonta. Lapsettomaksi jäänyt yksinäinen Evert Stenvall kuoli äkillisesti mitä luultavimmin sydänhalvaukseen. Kartanon työntekijät hoitivat tilaa parhaansa mukaan, muttei siitäkään tullut mitään Stenvallin sukulaisten taistellessa kartanosta ja sen omaisuudesta. Sopua ei saatu aikaan, sillä itse kartano oli jo hyvin vanha ja arvokas. Juttu vietiin oikeuteen ja virkavallan täytyi puuttua asiaan.

Yhteisymmärrykseen ei päästy joten muuta vaihtoehtoa ei ollut kuin laittaa kartano huutokauppaan. Monilla oli kiinnostusta vanhaa rakennusta kohtaan, mutta vain harvoilla oli varaa edes tarjoukseen. Muuan Jan Ahlgren tarjosi summan, josta ei voitu kieltäytyä ja turhia kyselemättä tila vaihtoi omistajaa. Odottamattomasti ja lupauksiensa vastaisesti Ahlgren määräsi kaikki kartanon eläimet lopetettaviksi ja vain kolme Birgholman shetlanninponia saatiin pelastettua tilalta. Yksi näistä poneista oli nuori varsa Birgholman Yacle joka lopunperin eksyi minulle.

Eräs ruotsalainen ystäväni soitti eräänä yönä minulle ja oli aivan innoissaan. Hän kertoi löytäneensä arvokkaan kantakirjatun shetlanninponin, jota ei voitaisi pitää Ruotsissa sen arvokkuuden takia. Ystäväni kertoi ponin taustat ja sukutaulun, jolloin pomppasin ylös sängystä ja varasin lentoliput Ruotsiin. Ruotsissa kirjoitettiin alkututustumisen ja käytännönasioiden kertauksen jälkeen kauppakirja, jossa minut nimettiin tämän harvinaisuuden uudeksi omistajaksi. Tältä orilta tulen odottamaan tulevaisuudessa suuria, maksoinhan siitä sievoisen summan.

LUONNEKUVAUS

Birgholman Yaclessa yhdistyy monta hienoa, mutta hieman hassua ponipersoonaa. Vaikka ori on lähtöisin aateliskartanosta, ei Yacle siltä kovinkaan paljon vaikuta, tai ainakaan etikettiä se ei ole koskaan kovin hyvin oppinut. Ori osaa kuitenkin ottaa ilon irti elämästään ja on varsin iloinen tapaus. Orimainen se ei ole lainkaan ja joskus se vaikuttaa aivan täydelliseltä ruunalta. Nähtävästi Yaclella ei ole kuitenkaan tarvetta keskittää kaikkea energiaansa tammoihin vaan enemmänkin ruokaan ja laiskotteluun. Jotkut voisivat luonnehtia oria hieman tyhmäksi tai vähä-älyiseksi, sitä en kuitenkaan usko sen olevan vaikka se kuinka yrittäisi saada kaivettua karsinansa betonilattiaan reikää, jotta pääsisi syömään. Uskon että Yaclella on järkevä selitys tähänkin.

Maasta käsitellessä Yacle on helpoista helpoin. Tarhastaan se antaa kiinni helposti ja usein myös kävelee portille vastaan makupalan toivossa. Kurakelien sattuessa ori osaa kuitenkin juurtua hienosti takanurkkaan, jotta hoitajakin saisi vähän mutaa jalkoihinsa. Taluttaessa Yaclea saa hieman ehkä vetääkin perässä, sillä ruohonkorret tienvarressa näyttävät varsin houkuttelevilta näiden silmien läpi kun niitä katsoo. Jos meinaa kuitenkin lähteä vaikkapa maastoon kävelylle, suosittelen lämpimästi kouluraipan ottamista mukaan varmuuden vuoksi. Raippaa ei kuitenkaan tarvitse edes käyttää, Yacle nimittäin huomaa raipan mukana olon ja osaa olla temppuilematta. Harjatessa orin alahuuli roikkuu maassa ja se lepuuttaa vuoroin toista takajalkaansa ja seisoo hiljaa paikoillaan. Käytävien ketjut ovat joutuneetkin hieman koville, kun joskus Yacle lepuuttaa päätäänkin koko painolla niihin ja muutamaan otteeseen kaatuminenkin on ollut lähellä. Satuloidessa ori ei jaksa korvaansakaan heilauttaa, mutta suitsittaminen onkin hieman haasteellisempaa. Ensin päätä koitetaan nostaa ylös sitten sitä heilutellaan ympäriinsä. Kun turvan on saanut käsiinsä alkaa taistelu hampaita vastaan, sillä suu ei tunnu aukenevan millään. Loppujen lopuksi Yacle kuitenkin luovuttaa jos hoitaja ei ole luovuttanut jo sitä ennen. Kannattaa kuitenkin varata suitsimiseen paljon aikaa.

Ratsastaessa Yacle on monipuolinen, voisimpa sanoa että hyvin monipuolinen. Välillä ratsastaja saattaa alkaa miettiä mikähän eläin tai otus tämän suloisen ponin kuoren alla oikeasti on. Joskus Yacle nimittäin luulee olevansa ilmiselvästi liito-orava, joskus pikajuna, joskus kouluratsu ja useimmiten kuitenkin lentokone. Tämän lentokoneen kiitoradalle osuu kuitenkin mitä erikoisempia asioita; esteitä, puita, kiviä, toisia ratsastajia ja sen semmoista. Lasten kanssa ori tulee toimeen erittäin hyvin ja talutusratsastuksessa se kulkee kiltisti ja rauhallisesti. Maastoonkin Yaclen anta mielummin pienelle poniratsastajalle kuin jo hieman kokeneemmalle nuorelle. Orin koulutus on aloitettu jo hyvin nuorena, josta johtuen se ikäisekseen osaa jo hyvin paljon. Se kulkee muodossa ja oikein päin miltei aina, jos sitä itseään vaan sattuu huvittamaan. Yacle osaa samanaikaisesti syödä sekä pukittaa. Esteillä jalkojen nostelu saattaa tuottaa hieman vaikeuksia, mutta jo puolen tunnin hyppelyn jälkeen saattaa päästä jopa kokonaisen radan läpi ilman tiputuksia. Kilpailuissa verryttelyyn kannattaa siis tuhalata hyvin paljon aikaa ja keskittymistä.

SUKUTAULU

i. Birgholman Snobbe, 99cm	ii. Birgholman Ramor, 100cm
	ie. Birgholman Kicki, 94cm

e. Birgholman Ada, 93cm	ei. Birgholman Icke, 94cm
	ee. Birgholman Nilla, 90cm

JÄLKELÄISET

Birgholman Yacle ei ole tarjolla ulkopuoliseen jalostukseen. Joskus tulevaisuudessa voidaan kuitenkin tätäkin asiaa harkita, mutta mikäli ulkopuolisia tammoja astutaan sitä tehdään hyvin satunnaisesti. Tämä sen takia että haluan pitää orin omissa nimissäni ja suvussa juuri omilla kasvateillani. Astutusmaksu ulkopuoliselta tammalta on 300ve ja maksu kymmenen päivän ikäisestä varsasta 300ve. Mikäli et lähetä varsan sivuja n. kuukauden kuluttua syntymästä, en tunnusta Yaclea varsan isäksi. Jos haluat astuttaa tammasi Yaclella mailaa asiasta osoitteeseen asenneongelma_@hotmail.com

ei vielä jälkeläisiä

COPYRIGHTS:
kuvien © Niina otsikon © Tiku luonne © Tiku kuvissa shetlanninponi ruuna Anselmus