Hiirenkorvan pohjapiirrustus

Hiirenkorva sijaitsee kauniilla paikalla Keski-Suomessa. Vaikka idyllinen maaseudunrauha näkyy maisemassa ja kuuluu korvissa, ei Hiirenkorva silti sijaitse kovin kaukana kaupungista. Tallin ympäristöstä löytyvät ylpeytemme laajat maastot, jotka pitävät sisällään pieniä metsäpolkuja, peltoja ja kauniita järviä unohtamatta tietenkään mainita pitkiä hiekkateitä ja vanhoja metsiä. Reittimahdollisuuksia on monia ja sekä maisemat että maasto vaihtelevat paljon. Pisimmät reitit ovat useiden kilometrien mittaisia ja mahdollisuudet vaikkapa vaellukselle ovat otolliset. Pienillä poneilla ei tosin kovin pitkiä vaelluksia voi edes tehdä, mutta paljon suosiota ne ovat silti saaneet muiden lähitallien keskuudessa. Metsiin on tehty leveitä polkuja joilla on hyvä ratsastaa ja kunnon päästelyyn on autioita hiekkateitä, joilla myös Hiirenkorvan ponit tykkäävät laukata lujaa. Hiirenkorvan ympäriltä löytyy myös paljon sänkipeltoa, joilta tulevat osa ponien rehuista. Näillä pelloilla voidaan talvellakin ajella vaikkapa ponin vetämällä reellä. Aivan nurkan takana makaa kirkasvetinen järvi, jonka pohja ja ranta on tehty hyväksi kulkea ponilla tai ilman.

Tallirakennus on nykyaikainen, mutta kodikas. Se on rakennettu syksyllä 2004 ja on toiminut alusta asti ponien kotina. Valoisassa ja ilmastoidussa tallissa on seitsemän tilavaa karsinaa (4x4), pesupaikkojen, rehuvaraston, kuivatus- sekä satulahuoneen kera. Jokaisesta karsinasta löytyy vesiautomaatti, suolakiviteline suolekiven kanssa varustettuna, ruokakuppi ja iso ikkuna, joka on suojattu kaltereilla. Kuivikkeena käytämme puruja, mutta pölyallergikoille tai muuten allergisille hevosille voidaan laittaa paperisilppua tai olkia. Karsinoiden ovet ovat tavallisia saranaovia, jotka ovat käytävän puolelle auki niin että ponit pääsevät kurkistelemaan käytävälle. Ovesta lötyy myös satula- ja loimiteline, riimupidike, nimikyltti sekä salpa pitämään ovet tiukasti kiinni. Tallin takana on katettu lantala ja melkein sen vieressä katoksen alla purula.

Pihalta löytyy myös suuri kenttä, lämpöeristetty maneesi ja sekä pihattoja että normaaleja tarhoja. Kentän pohja on hienojakoista hiekkaa ja sen laidalla on pieni katos, josta löytyy estekalusto, kouluaidat ja vielä erilliset kouluradan merkit. Kentän joka kulmaan on pystytetty valaisimet, joten ilta pimeälläkin näkee hyvin ratsastaa. Aika ajoin kenttä lanataan tasaiseksi tai tarpeen tullen hieman kuohkeutetaan naapurin traktorilla. Kuten jo sanoin Hiirekorvalla on myös aivan uusi lämpöeristetty maneesi, joka on hyvin valaistu kuten kenttäkin. Maneesin takaosassa on oma pieni varasto johon on mahdutettu puolet puomeista, tolpista ja verryttelyaidoista. Tarhoja on kaikenkaikkiaan viisi. Ne on tehty juuri shetlanninponeille sopiviksi, mutta korkeiden puuaitojen ansiosta sinne saadaan tarpeen tullen myös isompiakin poneja ellei jopa hevosia. Jokainen tarha on suunnilleen samankokoinen ja pohjaltaan hiekkaa. Tarhojen sijoitus on suunniteltu niin etteivät orit ja tammat pääse haistelemaan toisiaan, jolloin vältytään rikotuilta aidoilta ja turhilta kiimoilta. Laitumia löytyy neljä, joista tosin vain kolme aktiivisessa käytössä. Neljäs laidun on poneille, jotka eivät tule toimeen tai viihdy laumassa ja haluavat olla yksikseen. Tällaisia tapauksia tosin on harvassa. Jokainen laidun sisältää pienen metsäkaistaleen ja niihin on tuotu suuri vesikaukalo, mineraali- ja suolakivet. Osa poneista asustaa pihatoissa, sillä tallirakennukseen eivät kaikki mahdu ja rodun mukaisesti parhaat yksilöt jalostetaan vahvoiksi ja sisukkaiksi. Pihatoissa poneilla on reilusti tilaa kävellä vapaasti ja olla joko sisällä tai ulkona.

Ponit ruokitaan kolme kertaa päivässä ja ne saavat yksilöllistä hoitoa ja liikuntaa. Jokaisella ponilla pyritään keskittymään niiden omiin henkilökohtaisiin vahvuuksiin ja kehittämään niiden heikkoja puolia. Niillä on yksi vapaapäivä viikossa, muuten niitä liikutetaan monipuolisesti ja tunnollisesti. Myös ruokinta on yksilöllistä ja niiden ruokavaliot rakentuvat monista juuri niille tärkeistä rakennusaineista. Miltei jokaisella ponilla käytetään loimia, sillä pitkä karva on haitaksi treenauksen ja valmentautumisen kohdalla. Ponit ulkoilevat usein vain puolipäivää, ottamatta huomioon pihattojen asukkeja.