Jatkoimme matkaamme pohjoiseen koboldin perässä Haggi oli muuttanut minut sudeksi, jotta voisin paremmin seurata jälkiä. Emme ehtineet taivaltaa kovin kauan örkkien mailla sen jälkeen kun olin saanut vainun niistä. Arvelimme örkkien seuraavan koboldia emmekä oikein enää tienneet mitä meillä olisi vastassamme. Saavuimme yöllä suuren luolan lähistölle. Ennen kuin huomasimmekaan, örkit olivat piirittäneet meidät. Suru pakeni paikalta ennen kuin ennätimme edes päästä tilanteen tasalle. Kuitenkin örkit pelkäsivät druidien voimaa, eivätkä hyökänneet. Tilanne sai uuden käänteen, kun niiden johtaja kuuli, että kuuluisa bardi, Torr Carberend, matkustaa druidien mukana. Sen sijaan, että örkit olisivat tappaneet meidät he tahtoivatkin minun soittavan örkkisotureille. Se mikä alkoi uhkaavana tilanteena kaikille, päättyikin iloiseen juhlaan, jonka tunnelmaa latisti vain hieman tarjoilu, joka koostui pääosin etsimästämme koboldista.
Tämä päivä ei ollut hyvä päivä koboldeille.

Palattuamme Weadl Deogoliin meitä odotti uusi tehtävä. Koboldit olivat vallanjanossaan lähteneet kohti Weald Brogania, ilmeisesti he kuvittelevat siellä olevan jotain arvokasta. Tarinoitten mukaan Weald Broganissa ei ole kuin kuolemaa ja kauhua, mutta pian siellä olisi myös koboldeja, mukanaan Talvisuden klaanin pyhä kivi. Sillä hetkellä en tarvinnut taikuutta tietääkseni, että pian myös druidien tie johtaisi kauhujen metsään, jota hallitsee kuolleitten kuningas, jonka sydän on kauan sitten maatunut.

Matka kohti Weald Brogania sujui kommelluksitta. Tapasimme muutamia metsästäjiä ja kerroimme heille hakevamme klaanin pyhän kiven takaisin. Haggi lähti omille poluilleen hakemaan tietoa siitä mitä meillä olisi vastassamme. Hän palasi vasta myöhään illalla, kun me olimme jo leiriytyneet Kauhujen Metsän ulkopuolelle. Haltia oli saanut tietää, että koboldit tosiaan hakivat metsästä jotain, he etsivät mahtavia taikaesineitä ja menneen maailman tietoa. Itse uskon, että sille on syy, miksi mennyt maailma elää enää kuolleitten kansoittamassa kirotussa maassa. Kaikki mahti ei ole tarkoitettu kuolevaisten käsiin, sen tietävät myös Weald Broganin olennot, jotka on sinne iäksi kirottu.
Vaikka emme olleet vielä metsässä, sen mahti kantautui leiriimme saakka ja levottomat henget kuljeskelivat yön pimeydessä. Pidin niitä soitollani kauempana, koska ne olisivat muuten voineet lumota vahvankin mielen, sillä siten aaveet tekevät. Päätimme, että on parempi siirtyä kauemmas metsästä loppuyöksi. Meidän olisi pakko levätä nyt, jos aikoisimme selviytyä Weald Broganissa, jonne monet ovat menneet ja josta ei yksikään elävä sielu ole lähtenyt muuttumattomana.
Jälleen kerran on tullut aika katsoa kuolemaa silmästä silmään. Toivon että tälläkin kertaa meillä on onni myötä ja että voimamme ja viisautemme riittävät aseiksi ikiaikaista pimeyttä vastaan.