Kolmas päivä, ehkä

Heräsin tänä aamuna valtavaan päänsärkyyn ja tunsin itseni onnelliseksi, koska ylipäätään heräsin. Haggi pelasti henkeni, ilman hänen loitsuaan olisin varmaankin siirtynyt muutaman askeleen alemmas ravintoketjussa.

Me tosiaan löysimme hylätyn haltiakylän, mutta löysimme muutakin. Haggi löysi kylän päällikön, Revanin, majasta maagisia esineitä, joiden merkityksestä emme ole vielä päässeet selville, mutta uskon että niillä voi olla jotain tekemistä asukkaiden kohtalon kanssa. Löysimme myös kylän päällikön, mutta hän ei ollut meille juurikaan avuksi, hän on näet kohtalaisen kuollut ja viettää aikansa makaamalla haudassaan. Tiedämme tämän siksi, että avasimme haudan Surun kanssa, vaikka haltiat eivät siitä juuri pitäneetkään. Olen kuitenkin varma, että Revan olisi antanut meidän tehdä kaikkemme hänen väkensä kohtalon selvittämiseksi.

Päivä, jona tutkimme Revanin haudan, kului ongelmitta. Emme kohdanneet varjoja, emmekä hämähäkkejä, enkä voi sanoa, että se olisi juurikaan minua harmittanut. Minusta luonnolliset olennot ja metsänväki ovat paljon miellyttävämpää seuraa, kuin luonnottmat ja vääristyneet kuolemankatkuiset epäsikiöt. Ehdotin että viettäisimme yön tarkkailemalla kylää, koska puut eivät osanneet kertoa meille niistä olennoista, joita kylässä on liikkunut - en epäile puiden vilpitöntä halua auttaa, mutta ne ovat kaikki hieman omalaatuisia.

Illan laskeutuessa kävin nukkumaan, en saanut levätä kovinkaan kauan, kun jo alkoi tapahtua jotain. Vahtivuorossa olleet Suru ja Laurëreg huomasivat kylän liepeillä liikettä ja herättivät meidät. Tuskin olimme saaneet silmiämme auki, kun valtava hämähäkki oli jo Haggin kimpussa. Haltia oli välttämättä tahtonut levätä hieman erillään muusta joukosta.

Taistelu pitkittyi, koska kahuksemme saimme huomata, että jättiläishämäkki suunnitteli hyökkäyksensä ja sen lisäksi se taisi osata loitsia. Huomasin, että olin keskellä pimeää metsäkylää, keihäs kädessäni ja valtavan verenhimoisen myrkkyhämähäkin edessä. Samalla hetkellä ymmärsin, että olisin voinut aikoinaan harjoitella ahkerammin, kun isäni yritti opettaa minustakin soturia. Hämähäkki osasi hyvin kätevän katoamistempun, kun taas minä olisin voinut mahtavilla loitsuillani eksyttää metsään määrättömän määrän puunhakkaajia ja seikkailijoita ja pelästyttää heidät pahanpäiväisesti illuusioillani.
Hämähäkki pyrki myrkyttämään meidät kaikki. Haggi taisteli sen kanssa urhoollisesti ja minä yritin auttaa häntä miten osasin. Seurueemme muut jäsenet yrittivät tehdä hämähäkille siinä määrin vahinkoa, kun kykenivät turvallisen etäisyyden päästä. Se että emme ole taistelijoita tuli minulle inhottavan selväksi taistelun aikana. Jokainen pyrki ensisijaisesti pelastamaan oman nahkansa, mutta sitä en mainitse laulussa, jonka tapahtuneesta teen.

Luulin jo että taistelu olisi voitettu, kun onnistuin kuin ihmeen kaupalla survaisemaan keihääni hämähäkin panssarin läpi. Se pirulainen ei kuollut, mutta kylläkin puri minua. Siitä hetkestä eteenpäin muistoni ovat hämärät. Käsittääkseni taistelu taukosi hetkittäin, vain jatkuakseen taas uudelleen. En ole varma mitä hämähäkille tapahtui, mutta luullakseni Haggi tappoi sen jollakin loitsulla. Siinä vaiheessa olin jo hyvin heikossa kunnossa. Jouduin keskittymään yksinomaan siihen, että en kuolisi. Minusta tuntui, että olisin saattanut vahingossa menehtyä, jos olisin harhautunut ajattelemaan jotain muuta, kuin miten mukavaa hengittäminen on ja miten rauhoittava tasainen - tai edes olemassaoleva - pulssi on. Sen jälkeen oloni muuttui todella kamalaksi. Taisin menettää tajuntani, muistan unia, joissa hämähäkit ajoivat minua takaa.
En ole saanut nukuttua kunnolla parina viime yönä. Uniani ovat vainonneet aamunkoiton suunnasta tulevat hirviöt. En ole väsynyt, mutta en ole myöskään levännyt. En tiedä pitäisikö minun mainita näistä unistani muillekin, he voisivat huolestua. Maahista lukuunottamatta, kukaan muu minun lisäkseni ei varsinaisesti nuku enkä tiedä miten he käsittävät unet. Olen sairas ja huolestunut, mutta Haggin loitsu kohensi oloani ja tiedän kyllä etten ole enää välittömässä hengenvaarassa.

Tästä saattaa kehittyä todellakin mielenkiintoinen tarina, kunpa vain eläisin kertoakseni sen.