Pariisi-Serbia-Kreeta

Lokakuussa lähdin matkalle kohti Pariisia. Toppatakki sai kyytiä manner-Euroopassa. Pariisissa oli jo melkein t-paitakeli ja muutama päivä rentoutti kummasti mieltä. Kävin kansainvälisessä autonäyttelyssä, muuten kiertelin kaupunkia. Käveleminen on Pariisissa parasta viihdykettä - katsella elämää. Ja välillä täytyy pysähtyä ostamaan halpoja kirjoja tai syömään Crepejä.

Pariisistä lähtiessäni oli jo hellettä. Oli sääli jättää Ranska, sillä Saksan rajaa kohden tullessa alkoi jo sataa. no, Saksa oli vain välietappi. Mutta sää vain huononi. Sloveniassa sää oli jo aivan toivoton välillä. Ja taas tuli kiire. Välimatkat yllättävät minut ja navigaattorin. Saavuin Belgradiin monta tuntia myöhässä. Eteneminen poliisivaltioissa on hidasta. Belgradissa en osaa liikkua ilman karttaa ja sitähän minulla ei ole. Täytyi vain kokeilla, kysyä ja erehtyä. Yövyin ystäväni luona pari yötä. Oli aika kylmä ja toppatakki sai taas käyttöä.

Oli kuitenkin pakko jatkaa matkaa. Reittivalinta kohti Bulgariaa oli aivan uutta. Makedoniaan ei rohkeuteni riittänyt, rajojen ylitys on muuallakin epävarmaa. Aurinko hiveli taas matkaavan tietä. Myöhään illalla olin taas turvallisessa maassa, Kreikassa. Yöpyminen Serresissä hotelli Alexanderissa oli pakollinen rituaali. Ja välillä oli kiva saada allensa jotain mukavampaa kuin auton takakontti.

Matka jatkui kohti Ateenaa. Matkalla kiiviviljelmät olivat runsaita ja puuvillankeruu oli meneillään. Ateenassa oli taas suuri seikkailu etsiä sopiva reitti lentoasemalle. Ja olin kuin olinkin perillä ajoissa vastaanottamaan seuralaiseni.

Seuraava päivä olikin taas neitseellistä, sillä emme ole aiemmin matkanneet Ateenan itäpuolella.

Yleislakko häiritsi onneksi vain muutaman tunnin verran matkaamme. Laiva lähti Kreetalle vain 3 tuntia myöhässä.

Kreeta onkin oma lukunsa. Oli mukava mennä sinne omalla autolla, tavata uusia ihania ihmisiä ja nauttia lämmöstä ja maisemista.

Paluu Ateenaan. Siinä auringonpaisteessa olisin voinut viettää loppuelämäni vaikka sitten liikenneruuhkassa istuen.

Matkan loppupää oli melko harmaa. Slovakiasta saakka oli koko ajan enemmän tai vähemmän sumua, joten näkymät olivat nollassa. Kesä on siis parasta matkustusaikaa Keski-Euroopassa. Viimeistään lumen rippeet Ruotsissa ja lämpötilan lasku nollaan saivat kaipaamaan Eurooppaa.

Seuraavaan kertaan sitten...