Transylvaniasta pähkinänkuoressa

Maantieteellisesti Transylvania sijaitsee itäisessä Keski-Euroopassa, nykyisen Romanian pohjois - länsiosassa. (On merkityksellistä , että nykyinen Transylvania- niminen alue on pinta- alaltaan on suurempi kuin historiallinen Transylvania , koska se sisältää myös Partiumia, siis osan entisestä Unkarin Kuningaskunnasta ja myös Bánságin.) Ilman niitä Transylvanian pinta - ala olisi noin 57 000 km² .

Pinta - ala 103 093 km² ( 2,5 kerta suurempi kuin Sveitsi tai yhtä suuri kuin Alankomaat ja Tanska yhdessä , tai yhtä suuri kuin Kentuckyn osavaltio USA: ssa ).

Ensimmäiset asukkaat Transylvaniassa on mainittu jo vuosilta 600 - 400 eKr. nimellä agathyrit. Sen jälkeen ilmestyivät keltit ( 300 -200 eKr.), daakialaiset ( 200 eKr. - 106 jKr). Sen jälkeen suurin osa aluetta joutui Rooman alaisuuteen Daakian Provinssi-nimisenä. Paimentolaiskansojen (gootit, länsigootit, taifalit, hunnit, avarit, slaavit, bulgaarit) hyökkäyksien takia roomalaiset vetäytyivät Daakiasta vuonna 271. Vuonna 894 unkarilaiset maahantulonsa aikaan - keskiajan kronikoitsijoiden mukaan – tapasivat Pannonian tasangolla unkaria puhuvan kansan, ns. székelyit, joiden jälkeläiset asuvat tänä päivänäkin Itä - Transylvaniassa.

Vuonna 1001 Transylvaniasta tuli Unkarin Kuningaskunnan osa. Romanialaiset (entiset vlachit) ilmestyivät ensimmäistä kertaa Transylvaniaan XIII:n vuosisadan alussa.Vuonna 1526 Unkari hävisi sodan turkkilaisia vastaan ( Mohács), Unkarin Kuningaskunta hajosi, ja Transylvania jäi Turkin valvonnan alle, mutta kuitenkin itsenäisenä ruhtinaskuntana tai puoleksi itsenäisenä valtiona. Tordan kaupungissa järjestetyt ns. valtiopäivät vuonna 1568 (diéta), julistivat ensimmäistä kertaa maailmassa uskonnonvapautta kaikille ( silloisia uskontoja olivat : katolinen, luterilainen, reformoitu ja unitaari ) .Ortodoksista seurakuntaa ei ollut vielä silloin hyväksytty, koska romanialaiset aateliset omaksuivat katolisen uskonnon, jopa kääntyivät katolilaisiksi ( silloin romanialaisilla ei ollut omaa identiteettiä eikä vaatimuksiakaan ).

Vuonna 1699 solmitun Karlócan rauhan mukaan Transylvania jäi Itävallan valvonnan alle, mutta sai pitää autonomian. Itävaltalaiset suorittivat vuosien 1712 - 1713 välisenä aikana väestönlaskennan, ja sen mukaan Transylvanian asukkaat jakautuivat seuraavasti :

47 % unkarilaisia
34 % romanialaisia
19 % saksalaisia ( saksit).

Vuoden 1848 vallankumouksen jälkeen solmitun itävaltalais - unkarilaisen sovinnon tuloksena (v. 1867) Transylvaniasta tuli Unkarin aktiivinen osa taas.

On huomioitava se, että vuonna 1910 kansojen jakautuma näyttää seuraavalta:

34,2 % unkarilaisia
55,1 % romanialaisia
8,7 % saksalaisia
muita 2 %

Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä vuonna 1920 solmittu ns. Trianonin rauhansopimus pakotti Transylvanian Romanialle.
Wienin sopimus liitti Transylvanian pohjois- ja itäosasta takaisin Unkariin 43492 km2 vuonna 1940, mukana 90 %:sesti unkarilaisten asuttama Székelymaa, mutta mukana oli myös 1060000 romanialaista.
Toisen maailmansodan päättyessä Pariisin rauhan pakkosopimus liitti tämän alueen takaisin Romaniaan.

Vuoden 1992 väestönlaskennan mukaan nyky-Transylvaniassa on yhteensä 7 723 313 asukasta, joista :

73,6 % romanialaisia
20,8 % unkarilaisia
2,6 % mustalaisia
1,4 % saksalaisia
1,6 % muut (serbejä, slovakkeja, bulgaarialaisia, tsekkejä, kroatialaisia, ukrainalaisia ja juutalaisia)

Transylvanian väestö jakautuu uskonnon mukaan seuraavasti :

69,1 % ortodokseja
11 % roomalaiskatolisia
10,3 % kalvinisteja
2,7 % kreikkalaiskatolisia
2 % helluntailaisia
1,2 % baptisteja
1 % unitaareja
2,7 % muita (adventisteja, muslimeja, evankeelisia, luterilaisia, vanha-kristittyjä, vanha - bysanttilaisia, synodin presbyteereja, Mooseksen uskoisia) ja vielä 45 000 muihin uskontoihin kuuluvia henkilöitä.

Näistä tiedoista näkyy, että Transylvania on kirjava, monikulttuurinen alue Euroopassa.Tämä ei olekaan ihme, koska Transylvania sijaitsee aivan läntisen roomalaiskatolisen ja idän ortodoksisen, kristikunnan rajaviivalla. Transylvaniassa kohtaavat länsieuroopalainen ja balkanilainen vaikutus.

Tällä hetkellä Transylvania muodostaa 15:n läänin epäyhtenäisen alueen, ns. kansanvaltion piirteitä uskottelevassa Romaniassa.

Vuoden 1945 jälkeen Transylvaniasta lähti pakoon noin 300 000 unkarilaista, yhtä paljon saksalaisia ja 50 000 tuhoamiselta selviytynyttä juutalaista.
Valitettavasti vuoden 1989 muutoksien jälkeenkin Romaniassa on jatkunut vähemmistökansojen karkotus.
Tämä ilmiö alkoi ensimmäisen maailmansodan jälkeen , jolloin valtio järjestelmällisesti siirsi romanialaista väestöä Karpaattien eteläpuolelta suoraan Transylvaniaan nopeuttaakseen unkarilaisväestön sulauttamista.

Romaniassa joulukuussa 1989 tapahtuneen väkivaltaisen vallanvaihdoksen jälkeen (Ceausescun diktatuurin päättyminen) alkoi tulla esiin tähän asti sorrettuja mielipiteitä ja ääniä (Emigration from Romania).

Romanian valtion vakavien taloudellisten ongelmien seurauksena Transylvanian asukkaat, sekä romanialaiset, unkarilaiset että muut etniset ryhmät huutavat päivä päivältä voimakkaammin autonomiaa Transylvanialle.

Romanialaistoimittaja Sabin Ghermanin nimellä merkitty “pro Transylvania“- säätiön toiminta on yksi Transylvanian autonomian puolesta taisteleva elin.

Olemme vakuuttuneita siitä , että Transylvanian asukkaita parhaiten tyydyttävä tulevaisuus olisi Katalonian tai Skotlannin tyyppinen autonomia (oma parlamentti ja hallitus, pysyisi Bukarestin kanssa yhteinen maanpuolustus, ulkopolitiikka ja finanssipolitiikka), ja tämä voisi antaa voimakkaan sysäyksen myös Romanian euro - atlantiseen integraatioon.