"tulevaisuusskenaario" menneisyydestä
 
 
 
 

AIKA AIKAA KUTAKIN

Petri Järvinen napsautti mikrotietokoneensa päälle vilkaistakseen, mitä eduskunnassa kuluvalla viikolla puuhattaisiin. Kuten pankkiautomaatilla rahaa nostaessaan, hän syötti muovikortin koneeseen ja naputteli perään oman tunnuslukunsa. Koska hänen koneensa oli liitetty valtakunnalliseen tietoverkkoon, ilmestyi sen ruudulle tuota pikaa eduskunta-asioiden valikkosivu. 

"Mitähän siellä nyt päätetään", Järvinen mietti ja valitsi saman tien sivun, josta asia selviäisi. Hän tutkaili käsiteltäviä asioita ja äänestysaikataulua. Sitten hän valitsi sivun, josta kävi ilmi hänen oman kansanedustajansa kanta asioihin. Kaikki vaikutti hyvältä. Vilkaistuaan vielä, miten hänen edustajansa perusteli kantaansa erääseen lainkohtaan, Petri Järvinen sulki tietokoneensa. Hän oli tyytyväinen. 

Näillä näkymin Järvisellä ei ollut mitään syytä poistaa kannatusääntään tutulta edustajaltaan ja valita tilalle jotain toista, vaikka sekin olisi ollut mahdollista. Ainoastaan pari kertaa hän oli ollut edustajansa kanssa siinä määrin eri mieltä jonkin lain tarpeellisuudesta, että oli päättänyt äänestää itse. Se oli ollut helppoa. Nappia ei ollut tarvinnut painaa tiettyyn kellonaikaan, vaan oman kantansa oli voinut määritellä etukäteen. äänestyshetkellä se oli rekisteröitynyt osaksi lopputulosta. Äänestäminen ohi kansanedustajien ei kuitenkaan ollut kovin tavallista, sillä useimmiten edustajien mielipiteet vastasivat varsin hyvin kannattajien mielipiteitä. He pystyivät nimittäin omilta tietokoneiltaan lukemaan kannattajiensa mielipidejakautumia, sikäli kun nämä olivat etukäteen mielipiteensä joistakin asioista ilmaisseet.

Vaikka ei ollutkaan erityisen kiinnostunut politiikasta, Petri Järvinen oli tyytyväinen tietokonepohjaiseen kansalaisdemokratiaan. Kuitenkin alkuaikoina monet - erityisesti vanhan vallan edustajat - oliivat suhtautuneet siihen kriittisesti. Oli mm. väitetty, että tietokoneäänestykset olisivat teknisesti mahdottomia, eikä kaikilla edes olisi rahaa omiin tietokoneisiin. Aluksi koneita oli ollutkin kotien lisäksi myös kirjastoissa, joissa niitä oman kortin avulla oli päässyt käyttämään, mutta nykyisin tuskin oli ketään, jolla ei ollut omaa tietokonetta. Tai useitakin. 

Asenteet olivat vähitellen muuttuneet uuden järjestelmän osoittaessa kiistattomat etunsa. Tuskin kukaan enää halusi paluuta vanhaan aikaan kömpelöine eduskuntavaaleineen ja antiikkisine äänestysmenetelmineen. Aikaan, jolloin kansalaisten vaikutusmahdollisuudet olivat olemattomat. Aikaan, jolloin kansalainen ei edes tiennyt meneekö hänen äänensä sille ehdokkaalle, jota hän kannattaa, vai viekö vaaliliitto hänen äänillään jonkun aivan vastakkaisen ehdokkaan eduskuntaan.

Petri Järvinen mietti joskus huvittuneena, miltä tuntuisi käydä piirtämässä jonkun ehdokkaan numero lyijykynällä pahvilappuun pienessä kopissa, kuten hänen vanhempansa olivat aikoinaan tehneet. Hänestä tuntui käsittämättömältä, että demokratia oli joskus ollut tuolla tasolla; että sitä oli saanut harjoittaa vain muutaman sekunnin neljän vuoden välein. Tuntui uskomattomalta, että tuollaista asiantilaa yleensä oli kutsuttu "kansanvallaksi".

Järvisellä ei ollut omakohtaisia muistikuvia ajalta ennen uuden demokratian toteutumista. Hän oli kuitenkin lukenut historiasta, että vanhan vallan aikana lainsäädäntö ja kansalaisten oikeustaju olivat monesti olleet ristiriidassa, mistä oli aiheutunut moraalin rappeutumista, ihmisten henkisiä pahoinvointia ja vääjäämättä myös kontrollivaltion jatkuvaa kiristymistä. Viimemainittu seikka olikin ollut eräänä syynä siihen, että demokratian lisäämistä kannattaneet mielipiteet olivat lopulta saaneet kannatusta.

Uusi järjestelmä oli rakennettu sen oivalluksen pohjalta, että yhteiskunnan, koska se on kansalaistensa yhteinen hanke, tulee olla kaikkia jäseniään yhdenvertaisesti kohteleva. Siinä ei voi olla pientä hallitsevaa luokkaa muiden yläpuolella, vaan vallan on oltava jakaantunut tasaisesti kaikille. Uudessa järjestelmässä vuosisatainen tasa-arvon aate oli saanut sen sisällön, joka sille kuluukin. 

Uuden järjestelmän tuoma todellinen tasa-arvo oli antanut paitsi demokratian, myös ihmisoikeuksien ja oikeudenmukaisuuden käsitteille uuden sisällön. Poliittisen vallan tasajako oli merkinnyt sitä, että enää ei joku kansalaisryhmä voinut säätää lakeja, joilla puututtaisiin ihmisten henkilökohtaisiin asioihin. Siis asioihin, joilla ei ole vaikutusta muihin kuin tekijään itseensä. Oikeudenmukaisuuden vahvistuminen puolestaan oli näkynyt mm. aiemmin käytössä olleiden mielivaltaisten rangaistavuus- ja tuomiorajojen korvaamisella tasaisemmilla asteikoilla, takavarikointirangaistuksista luopumisina ja tuomioiden yhdenmukaistamisina.

Suljettuaan tietokoneensa Petri Järvinen istui hetken paikallaan miettien, miten paljon hyvää tietotekniikan kehittyminen olikaan antanut ihmiskunnalle. Hän oli hyvillään siitä, että vapauden ja demokratian aatteet olivat olleet muodissa tietoverkkoja luotaessa. Tieteisromaanien kauhukuvat orwellilaisesta kontrolliyhteiskunnasta monine rekistereineen ja valvovine viranomaisineen eivät onneksi olleet toteutuneet. Nyt elettiin vapauden aikaa.
 
 
 

X-puolueen pääsivulle

 

 
 
 
 
 
 
  1