.

Rado Vleugelin tarina

5. marraskuuta 1999

 

Nimeni on Rado Vleugel. Synnyin 1. tammikuuta vuonna 1973 Amsterdamissa samaan aikaan kun ilotulitus räiskyi sairaalan ulkopuolella.

Vartiotorni 15. tammikuuta 1994 kertoo jotain taustastani Jehova todistajana:

"Rado, joka mainittiin aikaisemmin, oli kuusivuotias kun kaksi tienraivaajaa tutki Raamattua hänen vanhempiensa kanssa. Vaikka hän oli silloin vielä kovin nuori, niin hän osallistui kenttäpalvelukseen säännöllisesti näiden kokoaikaisten saarnaajien kanssa. Radosta tuli tienraivaaja 17-vuotiaana."

Vuotta myöhemmin tienraivauksen aloitettuani vanhimmat nimittivät minut avustavaksi palvelijaksi. Samana vuonna, ollessani vielä 18-vuotias, minut määrättiin johtamaan seurakunnan kirjantutkiskelua.

Syksyllä 1998 ostin uuden tietokoneen, jossa oli sisäänrakennettu modeemi internet-surffailua varten. Viikon sisällä löysin AJWRB:n sivut.

Minulla oli jo useita vuosia ollut epäilyksiä verikysymyksen suhteen. En esimerkiksi levittänyt kenttäpalveluksessa toukokuun 22. päivän 1994 Herätkää!-lehteä, jonka aiheena oli 'Nuoret jotka asettivat Jumalan ensi sijalle'. Lehti kertoi todistaja-lapsista, jotka olivat kuolleet kieltäydyttyään verensiirroista.

AJWRB:n sivuilta löysin kirjeen nimeltä Lopettakaa mielettömyys. Minusta tuntui että velvollisuuteni oli kääntää kirje hollanniksi. Marraskuun lopussa käännökseni oli valmis ja se oli ladattu AJWRB:n sivuille. Levittääkseni hollantilaisille veljille ja sisarille tietoa siitä, että internetissä olisi tarjolla heille tärkeää tietoa, olin nimettömästi yhteydessä muutamaan reportteriin. Kaksi tunnettua hollantilaista sanomalehteä julkaisi artikkelin AJWRB:stä ja vetoomuksesta muutokseen. Toisessa näistä sanomalehdistä hollannin haaratoimiston edustaja Ruben can Heuvel kommentoi toimiani seuraavasti:

"Onneksi miellä on olemassa sananvapaus ja siksi sanon heille, 'kertokaa keitä te olette, niin voimme aloittaa keskustelun.'" - Algemeen Dagblad 27.11.1998.

Identiteettini paljastui kuitenkin muutamaa päivää myöhemmin kun esiinnuin naamioituna ja ääni muutettuna kansallisessa televisio-ohjelmassa puhumassa verikysymyksestä. Naamiointi ei ollut tarpeeksi hyvä. Todistajat ympäri maata soittelivat seurakuntani vanhimmille ja kertoivat, että minä olin esiintynyt ohjelmassa. Vanhimmat soittivat minulle ja kertoivat, että minut oli tunnistettu. Koska pelkäsin kovasti, että minut erotetaan, kielsin että olin esiintynyt ohjelmassa. Kadun tätä valetta enemmän kuin sitä että toimin veriopin muutoksen puolesta. Seuraavana päivänä vanhimmat soittivat minulle uudelleen: "Rado, me olemme nyt menossa autolla vanhempiesi luoksi näyttämään tämän ohjelman videolta saadaksemme selville tunnistavatko he sinut." Minulla ei ollut mitään pakopaikkaa. Ennenkuin vanhimmat saapuivat perheeni taloon onnistuin soittamaan isälleni ja kertomaan, että se olin minä, joka oli esiintynyt televisio-ohjelmassa. Vanhempani olivat järkyttyneitä. Seurakunnan vanhimmat näyttivät heille nauhan kuitenkin.

Kuten odotettua seurakunnan vanhimmat muodostivat oikeuskomitean. Syyte oli luopiotoiminta ja lahkolaisuuden edistaminen. Pyysin että olisin voinut tuoda mukanani tarkkailijan kuulusteluihin, mutta tähän pyyntöön ei suostuttu. (Onneksi useat muut muutoksen puolella olevat vanhimmat tukivat minua tämän prosessin aikana internetin välityksellä ympäri maailmaa).

Komitea koostui neljästä vanhimmasta. Kaikki heistä olivat minun hyviä ystäviäni. Koko tämän prosessin ajan ilmapiiri oli jotensakin outo. Me jopa vitsailimme yhdessä. (toim. huom: kyseessä on sama kuin jos Gestapon kuulustelija naureskelisi yhdessä tuoliin sidotun kuulusteltavan kanssa. Todistajat uskovat että erotettu jäsen on Jumalan hylkäämä ja kuolee pian maailmanlopussa). Vanhimmat kysyivät minulta olinko mielestäni Jehovan henkeyttämä. Minä vastasin: "Jos Jehova käytti Balaamin aasia, niin miksei hän käyttäisi minua?" Me nauroimme tälle yhdessä. Vaikkakaan kuulustelun ilmapiiri ei ollut kylmä tai etäinen, niin he eivät kuunnelleet minut väitteitäni. Kun kysyin vanhimmilta kantaa ottavia kysymyksiä, niin minulle vastattiin "Me emme kommentoi näitä kysymyksiä, sillä me seuraamme hallintoelimen näkemystä asiasta". Yhteen kuvaukseen, joka esitin, ei vastattu. Tämä kuvaus kertoo hyvin kuinka epäjohdonmukainen on kielto käyttää veriplasmaa, kun samaan aikaan Vartiotorni-seura sallii kaikkien sen erillisten osasten, vettä lukuunottamatta, käytön. Kuvaus kuului näin:

"Lääkäri kieltää potilasta syömästä keittoa, jossa on lähdevettä, kananlihaa, valkosipulia ja perunajauhoa. Samaan aikaan hän antaa potilaan syödä näitä keittoaineksia erikseen, mutta lääkäri esittää yhden vaatimuksen, potilas ei saa ottaa lähdevettä, vaan hänen on käytettävä vesijohtovettä. (Lähdevesi vastaa veriplasman vettä, kananliha albumiinia, valkosipuli immunoglobuliineja ja perunajauho hyytymistekijöitä VIII ja IX - kaikki todistajille hyväksyttyjä veren komponetteja).

Keskusteltuamme muutaman tunnin minua pyydettiin poistumaan huoneesta, jotta vanhimmat voisivat keskenään päättää mitä minun kanssani pitäisi tehdä. Kutsuessaan minut takaisin heidän kasvonsa olivat murheelliset. He kertoivat minulle että he olivat päättäneet erottaa minut. Jos minä olisin katunut tekoani minua ei olisi erotettu. Koska Vartiotorni-seura ei voi päättää yksilöiden omantunnonkysymyksistä minä päätin olla muuttamatta kantaani. En halunnut sokeasti olla tukemassa Vartiotornin sanelemaa mieletöntä ja epäinhimillistä sääntöä. Mutta en halunnut myöskään että minut erotettaisiin!

Minä vetosin komitean päätöksestä ja valituskomitea muodostettiin. Koska tämä komitea oli tekemisissä haaratoimiston kanssa, niin kesti aikansa ennen kuin minut kutsuttiin kuulusteluun tämän komitean eteen. Helmikuun lopussa 1999 minun piti olla yksin tämän seitsenjäsenisen komitean edessä ilman mitään omia oikeuksia. Myös he päättivät erottaa minut.

Tartuin viimeiseen oljenkorteen ja esitin vetoomuksen Seuralle. Yksi asia, jonka mainitsin kirjeessäni Seuralle oli:

"Minä toivon että Hallintoelimen veljet eivät tee uudelleen sitä virhettä, että he sekottavat henkilökohtaisen omantunnon päätöksen (hyväksyä veren käyttö) luopiotoimintaan. Kuten Vartiotorni 1.10.1994 osoitti, "joidenkuiden kristittyjen" päätös omantunnon mukaisesti hyväksyä joitain veren komponetteja vaikutti siihen, että Vartiotorni-Seura hyväksyi niiden käytön kaikille todistajille. Entäpä jos "jotkut kristityt" myös hyväksyivät muitakin veren osia omantuntonsa mukaisesti? Minä toivon, että näiden kristittyjen päätös vaikuttaisi positiivisesti Hallintoelimen tuleviin päätöksiin."

Minä viittasin selkeästi myöskin Bulgarian tapaukseen kertomalla veljille, että ei ole oikeudenmukaista erottaa henkilö sen tähden että hän kyseenalaistaa verikysymyksen, kun taas samaan aikaan Seura itse on tehnyt Bulgarian hallituksen kanssa sopimuksen siitä, että Jehovan todistajat voivat ottaa verta ilman rankaisun pelkoa. Pyysin heitä vastaamaan kirjallisesti. He pelkäsivät tehdä tätä (missä olikaan nyt heidän lupaamansa sananvapaus? Miksei ollut mahdollista käydä rakentavaa keskustelua aiheesta?). Kului viikko ja vanhimmat soittivat minulle sopiakseen tapaamisesta, jotta he voisivat kertoa mikä Seuran päätös oli.

Lauantaina, 6. maaliskuuta, 1999, minulle kerrottiin lopullinen, kumoamaton päätös: Erottaminen.

Kolme päivää myöhemmin erottamiseni ilmoitettiin seurakunnalle. Sinä päivänä menetin kaikki ystäväni.

 

Rado Vleugel
email: rado@casema.net

 

 

---

This page hosted by Get your own Free Homepage