Marketan festivaalisuunnitelma oli aikaisemmin kevättalvella vuotanut lehdistölle kun Hastamalan kirkon konserttiluvan myöntämistä käsittelevän kokouksen sihteeri soitti siitä keneltäkään kysymättä ilouutisena kaikille tutuille toimittajille. Tähtitenori Kattila oli nyt katukeskustelujen kärjessä. Hurskaana luottamusnaisena Madame X oli aivan tymistynyt. Hän soitti heti Viemärille.
-Emmekö voisi mitenkään vielä estää tätä tapahtumaa, Viemäri tivasi. Sen konsertin toteutuminen ja, rouva paratkoon, onnistuminen ei ole sen enempää sinun kuin minunkaan etujen mukaista.
-Odotapas, asiahan käsitellään vielä yhdessä kokouksessa, Madame X hoksasi. -Kaikki ei ole menetetty. Mehän voimme nostattaa vastustusta sille tämän Kari Kattilan julkisen kuvan kautta, sehän pukeutuukin kuin mikäkin seksiä valuva sutenööri Pietarista. Synti se on jos tuollainen kohutenori päästetään kirkkoon laulamaan, siitähän se pyhä paikka saastuu. -Ja sinähän, Viemäri, voisit niputtaa sen Kattilan yhteen sen vanhan Sairaalan miespappiehdokkuuden kanssa.
Viemäri näki jo otsikon mielessään: Kansa tietää: Sutenööritenori ja Sairaalan vanha Saatana ovat Sydänystävät.
Madame X ei onnistunut yrityksessään vaan konsertille myönnettiin lupa, loppujen lopuksi yksimielisesti. Tieto jupakan yrityksestä kulki kuitenkin Karin korviin Wieniin. Marketta sai samantien faksin takaisin, jossa Kari perui esiintymisensä, koska hänen henkilöään ja pukeutumistaan vastaan oli hyökätty. Marketan täytyi lähteä paikan päälle Wieniin selittämään tilanne ja puhumaan ympäri Karin päätös. Se viikko kului julmassa jännityksessä.
Tämän jälkeen, koko kevään ja kesän, Arkun Aika etenikin reippaassa myötätuulessa. Taidenäyttely avattiin, ja vieraita saapui läheltä ja kaukaa, päivä päivältä enemmän. Myös Maikki Merenranta tuli eräänä iltapäivänä katsomaan näyttelyä, mukanaan lettipäinen, itseään hieman nuorempi nainen. Heillä oli kummallakin yllään samanlaiset ruudulliset puolihameet. Ystävykset viettivät yhteistä mökkilomaa, jonka olivat keskeyttäneet tätä galleriakäyntiä varten.
Lähiseudun lehdistö alkoi myös innostua kesän kulttuuriyllätyksestä, ja näyttely sai kiittävät kritiikit. Ulkopuolinenko näkijä näin oli tarvittu muistuttamaan siitä, miten seudun kulttuurimainetta voitaisiin edelleen vaalia ja kehittää! Konsertin paikat varattiin loppuun jo kauan ennen ensimmäistäkään lehti-ilmoitusta. Hastamalan kirkkoon alettiin nyplätä huomaamattomia mutta akustiikkaan upealla tavalla pehmentävästi vaikuttavia poppanoita. Suuren kysynnän vuoksi rakennettiin lisäkatsomo. Arkussa tapahtui mutta Sontalehti vaikeni.
Konsertti oli lumoava elämys. Musiiki kaikui ylevästi kapellimestari Piristeen innoittuneessa johdossa ja täytti kirkon onnella. Soittajien, laulajien ja yleisön välillä vallitsi kauneuden kokemisen henki. Kari Kattila osoitti olevansa tenori vailla vertaa joka suhteessa. Kutsuvieraille konsetti-ilta jatkui Koivulahden pitokartanossa, missä tarjoiltiin sen seitsemän herkkuruokaa, ja Kari esitti irtonumeroita hanurin ja viulun säestyksellä. Kaikki olivat niin onnellisia.
Tapahtuman saaman imartelevan palautteen keskellä Sairaalan oman lehden, Yrmään Sanomien asenne oli kuitenkin enteellinen. Päätoimittaja oli pölykaapista virotellut henkiin toimittajaukon, jonka tiedettiin kerran lapsuudessaan käyneen kirkkokonsertissa: musiikin ammattilainen siis. Hän sai tehtäväkseen arvioida konsertin.
Etusivun värikuvajutuksi lehti päätti laittaa juniorijalkapallon c-sarjan ensimmäisen alkuerän. Kolmas, mustavalkoinen sivu, omistettiin konsertille. Kissan korkuinen otsikkko kertoi Kari Kattilan täydellisesti lumonneen täpötäyden kirkon. Ingressissä pölyukko alkoi kuitenkin valittaa siitä, että hänen artikkelinsa liian suuri otsikko oli konsertin järjestäjien vika koska he pitivät Kari Kattilasta niin määrättömästi.
Itse artikkelissa haluttiin ilmentää ajatus, jonka mukaan joka puolella kuulemma erheellisesti ihailtiin, että vasta Marketta olisi keksinyt tuoda korkeatasoisen musiikin Arkkuun ja Hastamalan kirkkoon. Tämä käsitys oli pölyukon mukaan tyystin perätön, sillä kirkossa oli aikaisemmin pidetty jo useampi virsien veisuuhetki nokkahuilusäestyksellä ja lasten viululeirin päätöskonsertti, Sairaalan kamarikuoron taksvärkkiesityksistä puhumattakaan. Terävä musiikkianalyysi päättyi sen huumaavan tunteen kuvaamiseen, minkä pölyukko koki päästessään ihan itse konsertin jälkeen kättelemään Kari Kattilaa kirkonmäelle. Lehden lukijoista kertoo paljon se, että jälkeenpäin kaikki muistivat artikkelista vain juhlatenoria ihailevan otsikon.
Koko tapahtumasta syrjässä, Sontalehti oli aluksi päättänyt käyttää tuttua pääkaupungin Pravda-metodia ja vaieta pikku festivaalin kuoliaaksi. Mutta kiitos, maine ja kuulopuheet mukanaolleilta aktivoivat Viemärin jäljellä olevat aivosolut aimo kiehuntaan. Lopulta Viemäri puhisi kiukusta keltaisena. -Yksi kulttuurilesboko tulisi hänen poliittisten ja sivistyssuunnitelmiensa eteen! -Ei onnistuisi, Viemäri uhosi niin, että liivinpitsit olivat pettää. Nyt olisi aika toimia.
Yhdellä Sontalehden linkouksella voitaisiin häväistä Marketta ja lopettaa Arkun Aika ensimmäiseen kertaansa. Samalla Viemäri ja Madame X pääsisivät lähemmäs lopullista päämääräänsä kun Marketan menetetyn maineen saastainen varjo voitaisiin heittää Maikki Merenrannan hennoille harteille.
Huolen häivähdys käväisi Madame X:n mielessä kun hän väläyksenä näki hikoilevan sielunsa silmillä kirkkorouva Merenrannan köyden välityksellä läheisessä yhteydessä pappilan sembra-mäntyyn.
-Entäpä jos se ei kestäkään tätä totuuden valoa, Madame X kysyi Viemäriltä epäröiden.
-Emmehän me voi kantaa vastuuta muitten teoista, Viemäri oikaisi Madame X:n hetken häiriön. -Jos Maikki Merenranta päättää laittaa itsensä köydenjatkeeksi niin silloinhan kyseessä on aivan hänen yksityinen ratkaisunsa, Viemäri vakuutti.
-Onneksi maailmassa on sentään vielä käytännöllisiä ihmisiä, Madame X huokasi.
Viemäri valitsi linkoukselleen loistavan ajankohdan. Pyhän Irmelin kirkon tuhannen talkoolaisen remonttijuhla oli lähestymässä. Viemäri kirjoitti valmiiksi laajan artikkelin, jolla heitettiin raskas epäilysten ja syytösten verkko Marketan niskaan. Tekstissä Marketta kuvattiin seudulle muuttaneena perverssinä synninlevittäjä. Koko sairaalan seurakunta oli nyt hänen ja pelon kourissa, Viemäri valisti, kun Marketta salakavalasti oli soluttautunut kirkkoon tarkoituksenaan korruptoida sen jäsenet ja syöttää saatanan turmellusta Sairaalan viattomille lapsille.
Kuusi päivää ennen Pyhän Irmelin kirkon remontin valmistujaisjuhlia Viemäri soitti voitontuntoa ja turmion uhkaa uhoten kirkkorouva Merenrannalle ja luki koko laatimansa artikkelin. Hitaasti, sanasta sanaan.
Artikkelissa Marketan suureksi synniksi kirjattiin, että hänen tiedettiin olevan lesbo mutta että hän ei ymmärtänyt hävetä sitä ja pysyä työttömänä, hiljaa ja piilossa. Sitäpaitsi Marketta oli kehdannut kirjoittaa leukemiasta parantumisestaan päiväkirjan “Päivä”, jossa hänen sairaat vaaleansiniset taipumuksensa tulivat esille. Oli myös kuultu, että Marketta olisi julkisesti rohjennut heittää vitsin erään siideriä myyvän sellonsoittajan ja Hollywoodin häpykuningattaren rintojen välisestä kokoerosta. Sontalehti valisti, että tapauksesta oli kerrottu kirkkoneuvostollekin, joka huhusta huolimatta oli iljennyt myöntää kirkon kohutenori Kari Kattilan konserttikäyttöön.
Vellova kansalaisliike Markettaa vastaan oli Viemärin mukaan Sairaalassa jo syntynyt kun kuultiin, että tämä häpeämätön lesbo oli saanut suunnitella Pyhän Irmelin kirkkojuhlan sinänsä tyylikkään käsiohjelman, ja että syntisen nimi kehdattiin siihen vielä tekijänä painaa. Samoin Arkun Aika -konsertin liput olivat olleet liian kalliit. Erityisen raskauttavaa kansalaisliikkeen mielestä oli, ettei Marketta ollut kutsunut Viemäriä konserttiin.
Onko Marketta Sairaalan uusi Saatana, otsikoi artikkeli ja kehotti lukijoita vastaamaan Kyllä. Rivien välistä Sairaalan asukkaita kannustettiin kivittämään.
-Kuule nyt ystäväni, Madame X nyyhkytti ja pyyhki satiinihansikkaallaan jättikyyneleen silmäkulmastaan kun Viemäri oli koelukenut alun artikkeliaan. -Sinä olet sitten upea ihminen, en tiedä ketään toista, joka osaa kirjoittaa noin rohkeasti ja totuudenmukaisesti...
Tässä ei kuitenkaan ollut kaikki. Viemäri halusi kivittää kulttuurijaoston johtaja Tilta Piipasen samalla kertaa, hän kun oli ehdottanut tuomittavan Marketan mukaantuomista kirkkojuhlan suunnitteluryhmään.
-Piikkiä vaan sen huoran lihaan, Madame X kannusti Viemärin suunnitellessa Tiltalle potkuja ja tämän toimien omimista itselleen.
Kun Viemäri vihdoin puhelimessa pääsi Maikin kanssa varsinaiseen asiaan, hänen äänensä värisi ja kohosi oktaavin, olihan syyllisistä suurin ja artikkelin varsinainen aihe lesboletukka Merenranta. Viemäri kuuli luurin takana jotakin naksuvan ja valuvan kun hän luki ensimmäisen kappaleen kirkkorouva Merenrannan epäilyttävistä elämäntavoista ja siitä, miten tämä oli edesvastuuttomasti liittoutunut yhteistyöhön turmiollisen, ulkopuolisen nyplääjän kanssa.
-Hirveä huhumylly on alkanut pyöriä Sairaalassa, Viemäri jatkoi, missä lainkuuliaiset, ajattelevat ja viisaat tavalliset kansalaiset edellyttävät sentään palvelijaltaan eettisten ja moraalisten periaatteitten noudattamista ja Rouvan kuuliaisuutta kaikissa sanoissa ja teoissa. Puhumattakaan yhteisössä yleisesti hyväksyttävien sisustusvärien käytöstä kirkollisessa edustuskodissa.
-Kuten kaikki ovat Sairaalassa puhuneet jo vuosikymmenen, Viemäri analysoi tekstissään tutkivasti, Merenranta on hävettävä huoralesbo eikä ansaitse sijaa Sairaalassa. Nyt laajat kansalaispiirit -mukaanlukien tärkeät kaupungin ja seurakunnan luottamushenkilöt- pohtivatkin, voiko tämä vaaleansininen, vaikkakin toki sievästi puhuva, kirkkorouva enää jatkaa puhtautta edellyttävässä hengellisessä yhteisöllisessä tehtävässään.
-Kansa kysyy vaan, kysyi Viemäri artikkelissaan, kuinka kauan Sairaalan synnintuntoiset voivat sietää seudulla Maikin ja Marketan kaltaisia saastuttajia ilman että ryhtyvät käytännöllisiin toimenpiteisiin. Ensi toimenpiteenään koko seurakunta olikin jo päättänyt boikotoida Pyhän Irmelin kirkon remonttijuhlaa, koska Maikki ja Marketta olisivat läsnä.
Maikin vatsanpohjan pidättäjälihakset pettivät polvien notkahtaessa, ja musta, kirkollinen vekkihame kastui keskeltä läpimäräksi. Maikki ei ollut uskoa korviaan ja lysähti tuolille. Okrankeltainen läiskä levisi sen pastellinsiniseen samettipäälliseen...
-Mutta Viemäri, Maikki nyyhkytti kyynelten läpi, et sinä voi, et saata,,, ei näitä, ei taas näitä valheita...
-Niin, hyvä kirkkorouva, meillä on nyt kaikki todisteet, Viemäri nauroi voitonriemussaan. Me tiedämme sinusta ja teikäläisistä kyllä kaiken, ja siitä lettipäästä myös, ja kaikista niistä ulkomaanmatkoista. Meillä on valokuvia mutta teillä on ongelma.
Maikki koetti ryhdistäytyä. Kuinka kauan tämä kiristys saisikaan Sairaalan seudulla jatkua, hän melkein tohti ajatella. Lopulta hän rohkeni esittää vastauhkauksen.
-Mutta minua ainakaan et saa käsitellä tuolla tavalla, et et et, tai muuten, muuten vedän sinut oikeuteen... Ethän?
Viemäri jätti Maikin epätietoisuuteen, missä tilassa tämä soitti Tilta Piipaselle. Yhdessä he hakivat Marketan aikaisemmin sovittuun kokoukseen ja kertoivat järkyttävän tiedon, että Viemäri tulisi puukottamaan Marketan seuraavassa lehdessä juuri kirkkojuhlan alla.
-Minuakin se uhkaa ja solvaa samassa artikkelisssa, Maikki lisäsi, -niillä perättömillä valheilla, joita täällä on ennenkin yritetty levittää.
Artikkeli julkistui ilman allekirjoitusta. Maikki oli kuitenkin onnistunut kahdenkeskisessä neuvottelussa pääsemään sopimukseen Viemärin kanssa niin, että painetusta tekstistä oli pyyhitty pois kaikki kirkkorouvaa koskeva mutta lisätty Marketasta pari hutia, joista Maikki antoi idean. Marketta oli näin jutun ainoa ja -toistaiseksi- Sairaalan uusi Saatana.
Lehden ilmestymisen jälkeen kirkkorouva Merenranta soitti Marketalle.
-Minä olen tästä kaikesta niin pahoillani, Maikki voivotti. -Ymmärräthän sinä, hyvä sisar, että minun täytyi päästää se juttu -ja sanon tämän, Marketta, näin ihan vilpittömästi ja koko sydämestäni- meidän kaikkien mielestä sinua kohtuuttomasti käsittelevä ja aivan iljettävä juttu Sontalehteen siinä muodossa. Muussa muodossahan se olisi tyystin tuhonnut minut kun minä olen niin tunteellinen ja herkkä ihminen. Voimia sinulle ja Rouvan siunausta.
-Kiitos Maikki. Nyt minä ymmärrän kaiken, vastasi Marketta.
Takaisin