KUKA HALLITSEE MEITÄ?
 
 

Avauspuheenvuoro TDL:n vuosikokouksessa Kuopiossa 23.2.1994
 

Pääsihteeri Kalervo Itkonen
 

Arvoisat kuulijat.

Kuten tunnettua, tietyt vietit hallitsevat niin ihmisten kuin eläintenkin olemassaoloa ja käyttäytymistä. Vietit ovat kehittyneet palvelemaan yksilöiden säilymistä tiukassa olemassaolon taistelussa. Pääasiassa vain elämää edistävät vietit ovat jääneet olemaan ja periytyneet. Mahdollisten elämää tuhoavien viettien kantaja on itse tuhoututunut.

Jos vietit palvelevat yksilöiden säilymistä, erilaiset ihmisen luomat järjestelmät puolestaan ovat kehittyneet palvelemaan viettien toteutumista. Niinpä esimerkiksi perheinstituutio palvelee lajin lisääntymistä ja jälkeläisten säilymistä.

Oikeastaan kaikilla elävillä organismeilla on ainoastaan yksi perustarve: Säilyminen. Muu on vain seurausta siitä. Yksilö pyrkii säilyttämään olemassaolonsa niin kauan kuin mahdollista, ensin omalla kohdallaan ja sitten jälkeläisten muodossa. Itsesuojeluvaisto, seksuaalivietti, lapsenhoivavietti jne. ovat vain tämän säilyttävän perustarpeen alempia ilmentymiä.

Eräs asioita, joissa säilyttävä perustarve selvimmin esiintyy, on kilpailuvietti, sillä olemassaolon taistelussa on aina kilpailtu. Yksilöt ovat kilpailleet keskenään, lajit ovat kilpailleet keskenään. Tässä ankarassa kilpailussa voittona on ollut säilyminen, häviönä kuolema. Tarve kilpailla, tarve voittaa, on eräs voimakkaimpia yksilöissä esiintyviä geneettisiä ominaisuuksia. Sitä ei voida poistaa tuhoamatta koko lajia.

Kuten todettiin, ihmisten luomat järjestelmät palvelevat viettien toteutumista. Kilpailua palvelevia järjestelmiä ei kauan tarvitse etsiä. Niitä ovat monet asiat aina yksinkertaisista lasten leikeistä ja kilpailuista kansainväliseen huippu-urheiluun. 

Miten nykyinen yhteiskuntajärjestelmämme, edustuksellinen demokratia, palvelee ihmisten kilpailuvietin toteutumista? Palveleeko se sitä parhaalla mahdollisella tavalla? Ennen kuin vastataan, että tottahan toki, järjestelmämmehän suo mahdollisuudet minä moninaisempaan kilpailuun, tarkastellaan asiaa hieman syvemmin. 

Kun kilpailun olemusta pohtii, toteaa pian, että se ei sittenkään ole yksilöille itsetarkoitus, vaan kilpailu on ainoastaan väline voittoon ja menestymiseen. Kilpailijoiden tavoitteena on siis mahdollisimman hyvä sijoittuminen ja vasta sen saavuttaminen tuo tyydytystä. Urheiljallekin on mukavaa osallistua kilpailuun, mutta voittaminen antaa hänelle varsinaisen onnen.

Muotoillaanpa edellinen kysymys siis uudelleen: Palveleeko nykyinen yhteiskuntajärjestelmämme parhaalla mahdollisella tavalla voittamisen ja menestymisen tarvetta?

Mielestäni ei missään tapauksessa. Nykyinen yhteiskuntajärjestelmä palvelee ainoastaan hyvin pienen ryhmän voittamisen tarvetta, mutta suuren enemmistön osana on jatkuva alistuminen, jatkuva tappio ja voittajien voiton toteuttaminen. Miten tämä voi olla oikein? Eikö järjestelmän, jonka piirissä me kaikki olemme, pitäisi olla meille kaikille tasapuolinen?

Mutta kansalaisten enemmistöhän haluaa alistua. Se haluaa, että sitä hallitaan. Siksihän se palvoo kuninkaita ja presidenttejä. Se haluaa, että valtakunnan peräsimessä on vahva isähahmo, joka panee asiat järjestykseen ja jonka johdolla pysyvä onni saavutetaan. Vai haluaako se sittenkään tätä?

Kerrataanpa vielä, mitä edellä on todettu. Ihmiskunnan hyvin pitkän olemassaolon aikana tietyt toimintamallit ovat iskostuneet ihmislajin perimään. Elämä on ollut taistelua olemassaolosta, ja niinpä olemassaoloa takaavat ominaisuudet ovat vahvistuneet ja säilyneet sukupolvelta toiselle. Säilyminen on merkinnyt onnistumista ja voittoa. Tuhoutuminen on merkinnyt epäonnistumista ja häviötä. Halu säilyä on ihmisen perusominaisuus, ja tämä ominaisuus ohjaa sitä tukevia viettejä.

Miten siis kansalaisissa ilmenevä halu alistua jonkun voimakkaan johtajan johdettavaksi sopii tähän kuvioon? Eivätkö alistujat olekaan tuhoutuneet armottomassa olemassaolon taistelussa, kun alistumisen halu näyttää periytyneen nykyihmisiinkin? Mikä tässä oikeastaan on periytynyt? Halu olla vapaa ja riippumaton vai halu alistua ja olla toisten johdettava? Vastaus on: molemmat.

Halu etsiä suojaa ja turvaa omista vanhemmista lienee varsin yleinen ominaisuus paitsi ihmisten myös useiden eläinlajien kohdalla. Tämä turvautumisvietti palvelee täsmälleen samoja periaatteita kuin muutkin vietit, nimittäin säilymistä. Siinä missä aikuisella on olemassa hoivavietti omaa vastasyntynyttä jälkeläistään kohtaan, tällä jälkeläisellä on turvautumisvietti vanhempaansa kohtaan. Jälkeläinen, joka ei ole turvautunut vanhempaansa, on tuhoutunut. Vanhempi, joka ei ole hoivannut jälkeläistään, on menettänyt sen.

Turvautumisvietti heikkenee yksilön vanhetessa ja ottaessa itse vastuun elämästään. Se ei kuitenkaan kokonaan katoa. Vielä aikuisenakin useimmilla yksilöillä on tallella lapsuudenaikainen halu turvautua johonkin voimakkaampaan. Se ohjaa häntä etsimään äitihahmoja ja isähahmoja joihin voi samaistua ja joita voi palvoa. Se saa hänet kaipaamaan lujaa johtajaa, kuningasta, hallitsijaa, jonka alaisuudessa kaikki olisi hyvin - aivan kuin isän tai äidin sylissä pienenä lapsena. 

Ongelma on vain siinä, että aikuisena turvautumisvietti ei enää auta yksilöä selvitymään, vaan se voi päinvastoin johtaa hänet tuhoon. Ihailtu johtaja ei monesti olekaan osoitetun luottamuksen arvoinen, ja turvallisuuden sijasta voikin seurata vainoja, sotaa ja tuhoa. 

Mitä meidän siis pitäisi tehdä, kun olemme tiedostaneet nämä tosiasiat? Pitäisikö meidän mennä ja äänestää joku uusi johtaja itsellemme? Uusi Ahtisaari?

Ei. Meidän on sen sijaan luotava järjestelmä, joka palvelee parhaimmalla tavalla pohjimmaista säilymisen tahtoamme ja siitä aiheutuvia viettejämme. Miksi hyväksyisimme nykyisen järjestelmän, joka antaa voiton ja riippumattomuuden kokemuksen vain pienelle etuoikeutetulle vallanpitäjäryhmälle? Miksi antaisimme tämän ryhmän leikkiä meidän elämällämme? Miksi tyytyisimme vain olemaan valtapelin kohteita, jonka hallitsemisesta pieni poliittinen eliitti kilvoittelee keskenään? Emmekö voisi lopulta ottaa ohjia omiin käsiimme? 

Taistelkaa. Älkää olko välinpitämättömiä. Me yhdessä voimme sen tehdä. Liittykää Täyden Demokratian Liikkeeseen. 
 
 

Täyden Demokratian Liike
 
 
 
 

X-puolueen pääsivulle

X-puolueen arkistosivulle